Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei suostu naimisiin, koska....
28.10.2015 |
hänen mielestään nyt ei enää eletä 50-lukua, jolloin naiset menetti neitsyytensä tulevalle aviomiehelle.
Hänen mukaansa avioliitto on naisen ja sen miehen välinen, jolle nainen lahjoitti neitsyyden. Hänen mielestään avioliitto on "pyhä asia".
Ei ole uskovainen. Muuten todella täydellinen mies, mutta tuo näkemys ihmettyttää ja oksettaa.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen perustelu kyllä. Mutta nykyään se on aika tavallista että avioliittoa yleensä pidetään vähän menneisyyden juttuna. Itsekään en ole koskaan halunnut naimisiin, koska koko instituutio on minusta vastenmielinen uskonnollisperäinen instituutio, jota en tarvitse mihinkään.
Ja taas yksi tietämätön, joka perustelee aviolittokielteisyyttään höpöhöpö perusteella. Avioliitto ei ole uskonnollisperäinen. Alunperin se on ollut ihan maallinen taloudellinen sopimus sukujen välillä. Uskonto tuli mukaan vasta paljon myöhemmin. Tosin hyvin se kirkko on avioliiton näemmä itselleen ominut. Nykyisen lainkin mukaan avioliitto on ihan maallinen homma. Kirkolla on vain oikeus vihkiä, ei se avioliittoa omista. Vihille pääsee myös ihan ilman kirkkoa, maitraatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen perustelu kyllä. Mutta nykyään se on aika tavallista että avioliittoa yleensä pidetään vähän menneisyyden juttuna. Itsekään en ole koskaan halunnut naimisiin, koska koko instituutio on minusta vastenmielinen uskonnollisperäinen instituutio, jota en tarvitse mihinkään.
Ja taas yksi tietämätön, joka perustelee aviolittokielteisyyttään höpöhöpö perusteella. Avioliitto ei ole uskonnollisperäinen. Alunperin se on ollut ihan maallinen taloudellinen sopimus sukujen välillä. Uskonto tuli mukaan vasta paljon myöhemmin. Tosin hyvin se kirkko on avioliiton näemmä itselleen ominut. Nykyisen lainkin mukaan avioliitto on ihan maallinen homma. Kirkolla on vain oikeus vihkiä, ei se avioliittoa omista. Vihille pääsee myös ihan ilman kirkkoa, maitraatissa.
No joo, vielä pahempaa tuo taloudellinen sopimus sukujen välillä, itse asiassa vielä nykyajalle vieraampaa kuin ajatukset Jumalan siunaamasta liitosta. Nykyäänhän avioliitto on kuitenkin ihan vaan niiden kahden itsenäisen aikuisen ihmisen liitto ja päätös, ei jotain mitä suvut miettii omista hyötynäkökohdistaan.
Itse tosiaan olen valinnut että avioliitto ei ole mitään mihin haluaisin koskaan, ilmankin voi olla yhdessä. 17 vuotta on oltukin, toisen kanssa joka ajattelee että mitään muodollisten sopimusten kahleita emme kaipaa, vaan elämme kaksi vapaata ihmistä toistemme rinnalla ilman sitoumuksia, niin kauan kuin kumpaakin huvittaa. Ei lupauksia, ei velvoitteita, vaan vapautta.
Ei avoliitto ole sen parempi, itse asiassa, helvetin paljon huonompi kuin avioliitto erotilanteessa jos on yhteisiä lapsia.
Avoliitossa lähtenyt, köyhempi osapuoli voi kuristaa miestään oikeuden kautta niin pitkään kuin lapset ovat täyttäneet 18v, vaikka elatuksesta olisi sovittu. Mies maksaa aina kaiken, oikeudenkäyntikuluineen. Mikäli kateellinen exä saa kuulla, että mies muuttaa yhteen uuden naisen kanssa, voi hän oikeuden kautta pyytää taas lisää rahaa ex-mieheltään, koska miehen "tulot ovat parantuneet" hänen muutettuaan yhteen naisen kanssa!
Avioliitossa asiat ovat selkeämmät ja eron kohdatessa tiedetään mitä tehdään. Avoliitossa roikutaan löysässä hirressä
nelonen ei tiedä taas mistä puhuu, menee avioliitot ja elatusmaksut sekaisin.
ehdottomasti kannattaa mennä naimisiin.
mutta jos toinen ei halua niin eihän sitä pakottaakaan voi.
mun mies ei halunnut naimisiin, tai halusi "sitten joskus" . sitten hänen äitinsä miesystävä kuoli, yllättäen yli 13v yhteiselon jälkeen. asunto oli velkainen ja yhteinen, yhteisiä lapsia ei ollut. leski ei ollut leski koska oli vain "kämppis" ja kuolleen sukulaiset rupesivat kyselemään milloin muuttaa pois vai mitä tehdään..
no, onneksi se homma selvisi ystävällisissä merkeissä kuitenkin.
me mentiin naimisiin aika pian tämän jälkeen.
Olen avoliitossa, koska minulle avioliitto on "pyhä asia", ikuinen sopimus. Nykyisin taloudelliset asiat voi hoitaa varsin hyvin ilman avioliittoa ja olen aina kammoksunut ajatusta siitä, että joku allekirjoitus maistraatin paperissa antaisi minulle oikeuden miehen omaisuuteen (tai päinvastoin) - siitähän avioliittolaki lähtee, että kyseessä on ensisijaisesti taloudellinen sopimus, tunnesiteet ovat muualla. Jos haluaa toisin, tulee tehdä avioehto. Avoliitossa ei moisia ehtoja tarvita, kumpikin vastaa itsestään ja omaisuudestaan. Ja tunteistaan. Jos rakastun toiseen ja päätän lähteä, ei miehen tarvitse antaa omaisuudestaan osaa minulle, kuten kävisi avioehdottomassa avioerossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse taloudellisista syistä avioliittoa. Pidän ihan turhana, yhteistä elämää mieheni kanssa 19v., lapsia kolme. Kertokaa yksikin syy, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei avoliitto ole sen parempi, itse asiassa, helvetin paljon huonompi kuin avioliitto erotilanteessa jos on yhteisiä lapsia.
Avoliitossa lähtenyt, köyhempi osapuoli voi kuristaa miestään oikeuden kautta niin pitkään kuin lapset ovat täyttäneet 18v, vaikka elatuksesta olisi sovittu. Mies maksaa aina kaiken, oikeudenkäyntikuluineen. Mikäli kateellinen exä saa kuulla, että mies muuttaa yhteen uuden naisen kanssa, voi hän oikeuden kautta pyytää taas lisää rahaa ex-mieheltään, koska miehen "tulot ovat parantuneet" hänen muutettuaan yhteen naisen kanssa!
Avioliitossa asiat ovat selkeämmät ja eron kohdatessa tiedetään mitä tehdään. Avoliitossa roikutaan löysässä hirressä
Osaatko pinnistämälläkään kuvitella tilannetta jossa "köyhempi osapuolisi" olisikin mies? Laki pätee nimittäin sekä miehiin että naisiin. Lastensa elatukseen on velvollisuus kaikkien vanhempien osallistua, löytyypä jalkojen välissä mitä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olette miehenne kanssa turvanneet leskeksi jääneen aseman ensiksi kuolleen jälkeen. Jos ette niin naimisiinmeno antaa leskelle suojan.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti olette miehenne kanssa turvanneet leskeksi jääneen aseman ensiksi kuolleen jälkeen. Jos ette niin naimisiinmeno antaa leskelle suojan.
Jos leski on töissä, niin se suoja on aika kapoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät halua koskaan naimisiin, ja se on ihan okei. Itsekin pidän avioliittoa lähinnä vastenmielisenä, aikansa eläneenä instituutiona, josta on harvoin mitään todellista hyötyä (pl. häälahjat).
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti olette miehenne kanssa turvanneet leskeksi jääneen aseman ensiksi kuolleen jälkeen. Jos ette niin naimisiinmeno antaa leskelle suojan.
Toivottavasti kukaan ei todella usko näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää en itsekään sitoutuisi epäneitseelliseen naiseen. Vain neitsyt on tarpeeksi arvokas, että sidon puolet omaisuudestani ja loppu elämäni häneen.
M23
Ööö miten niin ei usko? Lesken asuminen on turvattu ja leskellä on oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva lesken kodiksi sopiva asunto, vaikka asunto olisi ollut yksin vainajan omistuksessa. Asunnon lisäksi leski saa pitää hallinnassaan yhteisessä kodissa olevan tavanmukaisen asuntoirtaimiston.
Avopuolisolla ei ole oikeutta pitää kuolinpesään kuuluvaa asuntoa ja asuntoirtaimistoa jakamattomana hallinnassaan. Lesken oikeus asuntoon menee rintaperillisten lakiosavaatimuksen edelle.
Perilliset eivät voi vapaasti myydä lesken käyttämää asuntoa eikä myynti lakkauta lesken hallintaoikeutta. Leskellä on elinikäinen oikeus pitää asunto jakamattomana hallinnassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan miehellä on hyvä ajattelutapa. Arvostan.
m27
Huh, miten lapsellisesti ihmiset mieltävät yhteiskunnan instituutioita. Varmaan muistatte kieltäytyä eläkkeestäkin, kun se on alun perin perustettu 30-luvulla varattomien tueksi. Ja äitiysavustuksen varmasti sivuutitte tarpeettomana, kun sekin on vaarattomille tarkoitettu. Ja neuvolasta nyt puhumattakaan. Sekin oli tietämättömille, sivistymättömille ja usein vieläpä aviottomien lasten äideille tarkoitettu 20-luvun Suomessa. Eihän nyt nykypäivänä voi tuollaista suosia.
Muistutanpa vielä, että se perhekin on instituutiona ikivanha ja siihenkin on uskonto tuonut oman lisänsä, eli kannattaisiko ne lapsetkin vain viedä jonnekin kommuuniin, jotta voidaan rikkoa ikivanhojen instituutioiden perinnettä?
Avioliitto on toki ollut taloudellinen instituutio ja nimenomaan naisen turvaksi luotu. Aikakausi oli eri, joten tuota turvaa tarvittiin. Sukukin siihen sotkeutui nimenomaan varakkaiden taholta, sekin tosin tarpeellista, kun aikakauden naisilla ei ollut mahdollisuutta elättää itseään tai hallita omaisuuttaan.
Onneksi tuota yhteiskuntaa ei enää ole ja instituutiot ovat muuttuneet aikakauteen sopiviksi. Ei kannata siis ruveta liian syvälliseksi tai ollaan todellisessa suossa. Yhdessä asumistakin kun on kutsuttu susipariksi eli ei silläkään nyt kovin hehkeää ja kunniallista historiallista taustaa ole, mutta valitset sen silti. Miksikö? Koska sillä ei ole enää samaa negatiivista latausta kuin vuosisatoja sitten. Entisaikaan kun susipareina elivät vain ne, jotka eivät voineet mennä virallisesti naimisiin eli toisin sanoen aviorikoksen tekijät. Et varmaan kuitenkaan itse koe kuuluvasi tähän ryhmään, vai?
Erikoinen perustelu kyllä. Mutta nykyään se on aika tavallista että avioliittoa yleensä pidetään vähän menneisyyden juttuna. Itsekään en ole koskaan halunnut naimisiin, koska koko instituutio on minusta vastenmielinen uskonnollisperäinen instituutio, jota en tarvitse mihinkään.