Miksi te otitte naimisiinmennessänne miehen sukunimen?

än suhteessa on jotain jotain yltiöperinteistäkin. Ja saimmepa yllätettyä tutut: kaikki olivat kuvitelleet, että molemmat pitävät oman nimensä.

Se ei ole Usko, Toivo eikä Rakkaus, mutta hyvin lähellä.

ai että lapset hämmentyy eri nimistä, hohhoijaa. Mun vanhempani, olen syntynyt 76, ovat " vain" avoliitossa ja mulla isäni nimi, äidillä omansa. En KOSKAAN muista olleeni hämmentynyt tai kiusattu sen takia....



Isäni isänäiti on muuten 1900-luvun alkupuolella pitänyt oman nimensä ja lapset samalla nimellä.



Itse pidin OMAN nimeni, koska se on tosi harvinainen ja kaunis ja osa minuuttani. Myös lapseni sai minun nimeni, mies on ainakin vielä pitänyt oman nimensä, tiedä jos tuo tuossa sitten " hämmentyy" ja vaihtaa nimensä....



En vain olisi ikinä halunnut ottaa jonkun toisen suvun nimeä, olen nimestäni ja omasta suvustani niin ylpeä.

Vierailija:

ai että lapset hämmentyy eri nimistä, hohhoijaa. Mun vanhempani, olen syntynyt 76, ovat " vain" avoliitossa ja mulla isäni nimi, äidillä omansa. En KOSKAAN muista olleeni hämmentynyt tai kiusattu sen takia....

Isäni isänäiti on muuten 1900-luvun alkupuolella pitänyt oman nimensä ja lapset samalla nimellä.

Itse pidin OMAN nimeni, koska se on tosi harvinainen ja kaunis ja osa minuuttani. Myös lapseni sai minun nimeni, mies on ainakin vielä pitänyt oman nimensä, tiedä jos tuo tuossa sitten " hämmentyy" ja vaihtaa nimensä....

En vain olisi ikinä halunnut ottaa jonkun toisen suvun nimeä, olen nimestäni ja omasta suvustani niin ylpeä.

sullahan on hienot perustelut.

On uusperhettä, avoliittoa, etävanhempia, yh-vanhempia, homopareja, avioliitossa syntyneitä, orpoja, puoliorpoja, adoptoituja ja vaikka mitä.



Aikuiset tässä ovat todellisuudessa hämmentyneitä, lapsille erilaiset perheet ovat paljon luonnollisempia asioita.

Just näin 164.



Lapsista tulee juuri niin hämmentyneitä kuin te ahdasmieliset vanhemmat heistä haluatte kasvattaa.

Hämmentyneisyys on luonnollinen tunne.

Vierailija:

Joko miehen nimi kaikille tai ei naimisiin ollenkaan. Näin valitettavasti aika monilla...

Itse asiassa myös oma mies aikoinaan vänkäs sukunimestä, että jos en ota, niin ei sit mennä naimisiin. Ei sitten, vastasin, ja jopa tuli kiire perua puheitaan :-) Kyllähän se mut vaimokseen halus, minkä nimisenä sitten tahansa.

Jokainen tehköön valintansa, ei mua vaivaa. Itse tykkään ajatuksesta syntyä, elää ja kuolla samalla nimellä.

Vierailija:

No, se vain on lapsesta hämmentävää,

jos kaikilla muilla perheillä on sama sukunimi, mutta omalla ei. Ei sille mitään voi, sori vaan. Ympäristö kyllä sen opettaa.

Mun lapset alkaa lähetä murrosikää, eivätkä vielä ole kohdanneet ihmettelyä perheemme eri sukunimistä. Eivätkä ole hämmentyneitä myöskään olleet :-) Hyvin monien kaverien perheillä sama homma, ei ongelmia.

Ihmettelen millä vuosisadalla te (tai ne miehet) oikein elätte.

et olin niin rakastunut ukkoon että halusin olla sen kaa samiksii.

perheessä kaikilla on sama nimi.



ja mieheni nimi on kauniimpi, aika perusnimi mutta omani on ruma.

egoni kestää kyllä sen :)))

Ja meidän perheessä kaikilla on sama nimi.

silloin huomannut ja tyttonimeni olisi ollut " jarkevampi" pitaa kun on sekin sukuputtoon kuoleva tulevaisuudessa... Meijan sukuun nayttaa syntyvan vaan tyttoja.

Me olemme perhe, miksi meillä pitäisi olla eri nimet?

Tuntuu kyllä olevan väistymässä, ainakin tuttavapiirissäni jo vähemmistössä nimensä vaihtaneet. Yleistymässä näyttäisi olevan sellainen vaihtoehto, että molemmat vaihtavat uuden yhteisen nimen.

Lisäksi tyttönimeni oli niin kummallinen, että joka paikassa missä jouduin nimeni sanomaan, sain tavata sen viiteen kertaan, eikä sittenkään mennyt useinkaan oikein. Nykyään nautin kun tämä tavallinen " Korhonen" tulee aika kerralla ymmärretyksi. Eli miksi en olisi ottanut, kun oli hyvä sukunimi tarjolla :)

ja itselläni oli pitkä ja hankalakin, lisäksi myös halusin, että ollaan kaikki samaa nimeä ;)