5-vuotias eskari.Nyt näen kotihoidon tulokset!

Jos hän nuo osais, miksi sitten eskariin ollenkaan? Kokonainen vuosi aikaa oppia.

Näinhän se varmasti menee. Kotihoitoa mielestäni on aina ylistetty liikaa.

No tuntuu että olenko tehnyt lapsestani liian persoonallisen?Vähän mietityttää jos olen tehnyt virheen..meillä neljä lasta ja olen aina kuvitellut että riittävät seuraksi toisilleen..olen ajatellut että lapsi kuin lapsi..pitäisikö kuitenkin olla seurana vieraita lapsia..

Riippuu kotihoidosta, ei pidä vaan haukkua kotihoitoa. Minä opetan lapsille vaikka ovat kotona, 5v osaa laskee sataan asti, kirjoittaa sanoja, laskee helmitaululla, osaa riimitellä, kun olen laulanut hänelle paljon ja antanut hänen päätellä lauseiden viimeiset sanat. Kerhoissa ja kavereilla käydään paljon, jotta oppii sosiaalista kanssakäymistä.

Miksi et ole opettanut lastasi? 

Meillä kuitenkin ollut tarhahoidon tarve olematon..olen tehnyt lapsia nopealla tahdilla ja saanut siksi olla kotona lasten kanssa..kun olen välissä ollut töissä ollaan homma hoidettu niin että minä olen lähtenyt töihin kun mies on tullut..ollaan säästetty pitkä penni sillä.

Voihan se olla että poika on "persoonallinen" ja olisi sitä vaikka olisi ollut hoidossa?

Miksi yhdistät tehtävien tekemisen ja matemaattisen ajattelun kotihoidon huonoon vaikutukseen? Ei siellä lastensäilytyslaitoksessa opita tuollaisia asioita, joten ei kyse ole hoitomuodosta vaan lapsen valmiuksista.

Sitä tosin en ymmärrä, miksi et ole käynyt lasten kanssa kerhoissa, muskarissa, jumpassa jne. eli paikoissa, joissa ollaan muiden lasten kanssa ja opitaan, miten ollaan ihmisiksi ryhmässä. Ainakin meillä maalla olisi joka päiväksi jotain "lapsitekemistä" ja löytyisi erilaisia ryhmiä, joissa oppia yhdessäoloa.

Joku tutkimusryhmähän on seurannut yli 20 vuoden ajan tätä asiaa. Heitä kiinnosti lähinnä sosiaaliset kyvyt ja koulumenestys.

Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Ja kyseessä oli siis menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys päätyä hyvään taloudelliseen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kotihoidosta, ei pidä vaan haukkua kotihoitoa. Minä opetan lapsille vaikka ovat kotona, 5v osaa laskee sataan asti, kirjoittaa sanoja, laskee helmitaululla, osaa riimitellä, kun olen laulanut hänelle paljon ja antanut hänen päätellä lauseiden viimeiset sanat. Kerhoissa ja kavereilla käydään paljon, jotta oppii sosiaalista kanssakäymistä.

Miksi et ole opettanut lastasi? 

Osaa siis laskea,osaa kirjaimet,osaa riimitellä ja hiukan lukea ja tavata.

Kyse olikin siitä etten ole huomannut hänelle opettaa tälläistä tehtävän tekoa jota kuulemma tarhassa opetetaan.

Olen kuvitellut että sosiaaliseksi kanssa käymiseksi riittää kaveriperheet,mummut ja vaarit mutta ehkä sitä olisi voinut olla enemmänkin..

Meillä kotihoidetut lapset on 6v iässä osanneet kertotaulun ja selittää LTO:lle, että piirustuksessa ei ole yhtä isoa omenaa vaan 6 pienempää, jotka kasvavat ihan vierekkäin (tästä sain kotiin soiton eli lapsi ei tajua, että iso ei tarkoita samaa asiaa kuin 6 kpl ja minä vastakysyin, että eikö se muka voisi olla mahdollista).

Eskarin tarkoitus on lajitella lapsia alusta alkaen menestyviin ja tykinruokaan. Ei niitä ennusteita tarvitse uskoa. Esikoiselle suositeltiin aikoinaan pienryhmää ja apukoulutasoista ohjausta, nyt hän opiskelee lääketieteellisessä ja teki aikanaan pari vuotta töitä puhelinmyyjänä, joten ei voi ihan surkea nurkassanyhjääjä olla.

Noi asiat on perusteltavilla ihan lasten taipumusten eroilla, eikä mitenkään kerro kotihoidon huonoudesta tai hyvyydestä. Lapset on erilaisia ylipäätään.

Käytännössä kotihoidossa olevilla lapsilla on eskarissa ongelmia lähinnä vain siinä, miten suurissa ryhmissä toimitaan. Jonottaminen, ruuan hakeminen, odottelu. Näihin ei ole tottunut kotihoidossa.

Kotihoito voi olla parhaimmillaan aivan yhtä virikkeellistä, kuin päiväkotihoito, mutta ei kuitenkaan niin rasittavaa melun ja härdellin takia.

Meillä esikoinen, joulukuussa syntynyt lapsi meni eskariin 5 vuotiaana. Osasi laskea, osasi lukea, kotona on pelattu, piirretty, tehty tehtäviä netissä ym. toki seurakunnan kerhoakin kävi 1,5 vuotta ja perhekahvilataustaa vauvasta lähtien eli sosiaaliset suhteet ikätovereihin on ollut kunnossa. Selvä ero päivähoitolapsiin oli se, että oma poikani oli paljon rauhallisempi kuin päiväkotikaverit. 

Kotihoito riippuu niin paljon vanhemmista onko se hyvää vai ei. Vanhemmat ei vain osaa olla lastensa kanssa ja touhuta.

Tää kerhoissa käyminen ja muu..ollaan kanssa täällä maalla ja musta tuntuu että tuossa pihassa on niin paljon tekemistä niin lapsille kuin mullekin että en kertakaikkiaan ole katsonut että olisi aikaa lähteä mihinkään kerhoihin..poika oli hetken kerhossa mutta tuntui todella pöljältä heittää hänet sinne 2 tunniksi ja tulla pienempien kanssa kotipihaan touhuamaan ja hakea kohta pois..kauheeta autolla pärryyttämistä..

Vierailija kirjoitti:

Joku tutkimusryhmähän on seurannut yli 20 vuoden ajan tätä asiaa. Heitä kiinnosti lähinnä sosiaaliset kyvyt ja koulumenestys.

Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Ja kyseessä oli siis menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys päätyä hyvään taloudelliseen asemaan.

Tämä on ruotsalaistutkimus, jota paljon siteerataan täälläkin. On kuitenkin seikkoja, jotka eivät puolla tulosten suoraa tulkintaa tännekin. 

Ensinnäkin tutkimuskohteina olevien ruotsalaislasten vanhemmat olivat paljolti ns. eliittiä eli sosioekonomista taustaa ei ollut vakioitu. Toiseksi lapset ovat olleet vain puolipäiväisesti hoidossa. Lisäksi ryhmäkoot ovat olleet paljon pienempiä kuin nykypäivän Suomessa. Ongelmaryhmiä kuten kielitaidottomia maahanmuttajaryhmiä ei ole huomioitu lainkaan jne... 

Eli kehottaisin suhtautumaan varauksella tähän tutkimukseen. Lukevan sen vaikka kriittisesti kannesta kanteen (on julkaistu englanniksi) ja tekevän sitten johtopäätökset. Tutkimusten luku tietysti vaatii jonkin tason tilastollista tietämystä kykyä arvioida metodeja. 

Eiköhän hän opi eskarivuoden aikana paljon kouluvalmiuksia, sitä vartenhan vuosi on! 

Omat lapseni ovat myös kotihoidettuja, mutta olen käyttänyt heitä paljon kerhoissa ja sopinut kaveritreffejä juuri tuon sosiaalisuuden oppimisen takia. Lisäksi ihan arkipäivässä tulee kaikenlaista opittavaa eteen, kaikki lapset ovat oppineet ennen eskarivuotta lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Niille on ollut omat herkkyyskautensa. Hyvin ovat pärjänneet koulussa ja kavereiden kanssa.

Kirjoittaminen laskeminen ja muut taidot ovat asioita, joita ei eskariin mennessä tarvitse osata. Lapsella on siellä koko pitkä vuosi aikaa opetella näitä asioita. Ja ne temput jokainen lapsi oppii, jos on siihen kypsä. Jos taas ei ole kypsä, niin on ihan sama vaikka olisit kärrännyt lapsen tarhaan suoraan laitokselta, hän ei olisi niistä kiinnostunut ja orientoitunut oppimaan niitä.

Eskarin alku voi olla lapselle raskasta koska muutos on niin iso. Joulun jälkeen voi alkaa sujumaan jo paljon paremmin. Minäpä luulen, että kun lapsesi on oppinut miten eskarissa ollaan ja miten juuri tässä ryhmässä ollaan, niin erot taidoissa häviävät nopeasti. 

Ja jos yhtään lohduttaa, niin en tiedä yhtään kotihoidettua lasta, joka olisi kiusaaja tai epäsosiaalinen kun sitten vihdoin aloittaa päivähoidossa. Nämä lapset ovat paljon vähemmän aggressiivisempia ja heillä on parempi keskittymiskyky kuin niillä jotka ovat aloittaneet hoitouransa jo varhain, ja joista joillekin se taaperoryhmän töniminen tms. voi jäädä ensisijaiseksi toimintamalliksi stressitilanteissa sitten myöhemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Riippuu kotihoidosta, ei pidä vaan haukkua kotihoitoa. Minä opetan lapsille vaikka ovat kotona, 5v osaa laskee sataan asti, kirjoittaa sanoja, laskee helmitaululla, osaa riimitellä, kun olen laulanut hänelle paljon ja antanut hänen päätellä lauseiden viimeiset sanat. Kerhoissa ja kavereilla käydään paljon, jotta oppii sosiaalista kanssakäymistä.

Miksi et ole opettanut lastasi? 

 

 

Osaa siis laskea,osaa kirjaimet,osaa riimitellä ja hiukan lukea ja tavata.

Kyse olikin siitä etten ole huomannut hänelle opettaa tälläistä tehtävän tekoa jota kuulemma tarhassa opetetaan.

Olen kuvitellut että sosiaaliseksi kanssa käymiseksi riittää kaveriperheet,mummut ja vaarit mutta ehkä sitä olisi voinut olla enemmänkin..

Varmaan riittääkin, mutta ainakin omalle 5-vuotiaalle (ei siis vielä eskarissa) päikky on ihan pop. Aloitti 3-vuotiaana ja silloin oli enemmän selvästi säilöttynä vain, mutta 4-vuotiaasta lähtien on alkanut nauttia kaverijutuista ja ryhmätoiminnasta. Nykyään menee tosi iloisesti ja puhuu poikajengistään jatkuvasti. Samoin innostuneesti aina esittää ja kertoo asioita, joita siellä on opittu. Uusia lauluja, kasvien nimiä, askarteluja, leikkejä, pelejä jne. Musta tuon ikäiselle päiväkoti on oikeasti todella hyvä ja kehittävä. En ainakaan itse pystyisi yhtä hyvää kotihoitoa järjestämään. Tottakai lapsikin väsyy ja lomat on mukavia, mutta päiväkodissa on nyt jo syntynyt hyviä kaverisuhteita, joita nähdään lomilla. Mummut ja muut tutut on tietysti myös osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoinen, joulukuussa syntynyt lapsi meni eskariin 5 vuotiaana. Osasi laskea, osasi lukea, kotona on pelattu, piirretty, tehty tehtäviä netissä ym. toki seurakunnan kerhoakin kävi 1,5 vuotta ja perhekahvilataustaa vauvasta lähtien eli sosiaaliset suhteet ikätovereihin on ollut kunnossa. Selvä ero päivähoitolapsiin oli se, että oma poikani oli paljon rauhallisempi kuin päiväkotikaverit. 

Kotihoito riippuu niin paljon vanhemmista onko se hyvää vai ei. Vanhemmat ei vain osaa olla lastensa kanssa ja touhuta.

No siinäpä se eetä meilläkin hyvin virikkeellistä kotona olemista,koska omistaudun täysin lasteni kanssa touhuamiselle.Poika on rauhallisempi ja selvästi kiltimpi kuin useimmat lapset..empaattinen.

En kuitenkaan ole osannut tehdä hänen kanssaan tälläisiä "piirrä niin monta palloa kuin kuvan numero" tai "ympyröi ensimmäinen pallo,kolmas pallo rivissä..."

Olisi varmaan pitänyt ostaa jotain tehtäväkirjoja..

Olen samaa mieltä että ei tää pahaa aikaa ole ollut kotona..mietityttää vaan kasvaako siitä ihmistä..;)

Kotihoidossa ja päiväkodissa on kummassakin hyvät ja huonot puolensa. Ei se ole mikään mustavalkoinen juttu sekään. Minusta noita pitäisi tarkastella yksilölähtöisemmin. Jotkut lapset hyötyvät päiväkotitoiminnasta enemmän kuin kotona olosta, riippuu lapsesta, kodista ja päiväkodista.

Minusta (ja tämä on henkilökohtainen näkemys, saa olla eri mieltä) päiväkoti voi auttaa sellaisia lapsia jotka ovat hirvittävän takertuvia vanhempiinsa, ujoja ja joiden on vaikea tutustua. Kun päiväkodissa saa ystäviä, siitä saa itseluottamusta mikä edistää sosiaalisuutta myöhemminkin. Väittäisin että tuollaisille takertuville lapsille siitä on paljon haittaa että myötäillään sitä lapsen hankaluutta solmia ystävyyssuhteita ja annetaan olla vain äidin kanssa vuosikausia.

Nuo ap:n huolet pallojen piirtelystä ei itseäni niinkään huolettaisi. Ne on niitä perustehtäviä ja taitoja jotka oppii kyllä, eikä ole edes väliä oppiiko 3-vuotiaana vai 6-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset olleet kotihoidossa aina.Poika ollut tarhassa puoli vuotta pienenä.Nyt eskarissa oli "kehityskeskustelu" ja on selvää miten kotihoito on vaikuttanut?Ei osaa esim. tehdä tehtäviä..(piirrä niin monta palloa kuin numero kertoo)..ei vaan tajua tuollaisista tehtävien teosta mitään.:) Ja kaverisuhteiden solmiminen taitaa olla vähän niin ja näin,ei oikein keksi miten homma toimii.

Toisaalta poika on todella avoin ja iloinen.Puhuu kirjavalla kielellä ja sillä on hauskat jutut (jotka miellyttävät nimenomaan aikuista).Osaa myös perustella tekemisiään.

On kinkkistä,olisi ehkä pitänyt käydä joskus edes jossain perhekerhossa..no nyt koitetaan pienempien kanssa..että tuleeko niistä tuon kummempia..

Mitä mieltä olette?

Niinpä, "hauskat jutut, jotka miellyttävät nimenomana aikuista" Lapsi on tottunut aikuisseuraan ja tietää mistä aikuiste tykkää ja käyttäytyy siten. Lasten kanssa toimitaan eri tavoin ja lapset usein tykkää erilaisista. Nyt ehdottomasti lapsen kanssa harrastukseen ja näkemään muutakin kuin koulutovereita, jotta oppii olemaan vieraiden lasten kanssa. Sama koskee myös muitakin lapsianne. Ovat vain tottuneet aikuisten kanssa olemiseen. Nyt pitää opetella olemaan lastenkin kanssa.

No se vähän just harmittaa ettei sillä ole sellaisia "oikeita kavereita" en tiedä onko useimmilla tuon ikäisillä pojilla muutenkaan..tytöt taitaa olla enemmän sellaisia ystäävyys-solmijia.