Mies iski kaikkein kipeimpään kohtaan

No voi vittu mikä mies! Mä en pystyisi ikinä unohtamaan tuollaista möläytystä.

Miehesi on ylimielinen mulkku. Sinuna vaihtaisin tommoisen kusipään joka voi haavoittaa tuollq tavalla. Luuletko että se jää siihen? Mitäs jos miehesi asenne on sellainen että hänen kaverit ja niiden vaimot kokee että olet toissijainen? Harkitse vakavasti tahdotko tuollaista sietää kun raja on ylitetty jo.

Olipa epäreilusti tehty. Minusta ei vaikuta siltä että suhteessanne olisi turvallinen ilmapiiri. Pystytkö ottamaan asian esille miehen kanssa? Hajottavaa miettiä tuollaista yksin. Voimia sinulle kovasti. Minunkin on vaikeaa tutustua ihmisiin, eikä siihen ole mitään kovin yksiselitteistä syytä.

Niinhän se on että mitä läheisempi ihminen niin tuntee sut niin hyvin ja osaa iskeä just niin pahimpaan kohtaan kun mitä voi. Ei tuollaista voi unohtaa.

Mikä miehessäsi on niin hienoa, että se kompensoi tuollaisen käyttäytymisen?

Kuulostaa tosi pahalta. Ei unohtuisi minulta ikinä.

Olisiko mitään harrastusta, mistä saisit kavereita?

Onko mies sinua paljon vanhempi, entä hänen kaverit vaimoineen? Voisiko kyse olla ikäerosta niiden vaimojen kanssa?

me ollaan oltu miehen kanssa tosi pitkään yhdessä, melkein 10v. Tavallisesti mies kohtelee mua kyllä hyvin ja kunnioittavasti, ja siksi tuo tulikin yllätyksenä. Ja ehkä juuri siksi jäin miettimään, että miksi hän sanoi noin? Jos mies jatkuvasti käyttäytyisi mua kohtaan huonosti, ei tämäkään tapaus olisi varmaan loukannutkaan niin paljoa...

Toisaalta on niin, että kun on riitatilanne ja tarkoitus on siinä toista loukata, niin homman tarkoitus tavallaan on iskeä nimenomaan siihen kipeimpään kohtaan. Sehän se loukkaa.

mut joo, törkeästi sanottu. Ja itse en olisi suhteessa, jossa riidellään ja on tarkoitus loukata toista. Toisaalta jotkut sanovat, että olen väärässä, ja riitely kuuluu suhteeseen, jos siinä ylipäätään on tunteita, on ikäänkuin todellisen suhteen edellytys.

toisaalta sun yksinäisyydessäsi ei oikeasti ole kyse siitä kuinka huonosti osaat tunkea itseäsi toisten seuraan, eikä siitäkään "kelpaatko" muille. Kyse on siitä, että kiusattuna olet oppinut hakemaan muiden hyväksyntää, eikä sen hakija koskaan tule saamaan sitä tarpeeksi. Voit kerjätä tai vaatia, mutta se pikemminkin työntää kuin vetää sulle kavereita. Ja vaikka niitä saisitkin, se ei koskaan riittäisi sulle. Parasta - ja ainoa toimiva tie - on opetella nauttimaan yksinolosta, omasta seurastaan. Silloin sitä sun seuraa alkaa muutkin haluta, kun se alkaa näyttää mukavalta. Eli keskity siihen, minkä tekemisestä nautit. 

Minusta joskus tuntuu, että monet miehet eivät tajua, miten heidän sanansa voivat vaikuttaa. Esimerkiksi minulta saa tapettua kaikki tunteet, kun tarpeeksi loukkaa, vähättelee ym.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi pahalta. Ei unohtuisi minulta ikinä.

Olisiko mitään harrastusta, mistä saisit kavereita?

Onko mies sinua paljon vanhempi, entä hänen kaverit vaimoineen? Voisiko kyse olla ikäerosta niiden vaimojen kanssa?

Mä harrastan spinningiä ja vietän aika paljon aikaa kirjastossa lukemassa. Kummassakaan ei kai oikein helposti tutustu ihmisiin. Mies on mua muutaman vuoden vanhempi, muttei mitenkään huomattavasti. Miehellä on tiivis kaveriporukka, ja kavereiden vaimoilla oma tiivis porukka. 

ap

Minullakin kokemusta siitä kun oma mies kommentoi ala-arvoisesti. Olin mm. ruma, huora ja skitso. Tein hänelle palveluksen ja poistuin hänen elämästään jonka jälkeen olinkin hänelle "se ainoa oikea" :-P Älä suostu kuuntelemaan tuollaista, hän se tässä ihmispaska on. Voimia sinulle!

Minä ja ystäväni, ne todelliset ystävät, olemme kaikki kotihiiriä. On siis aikamoista järjestelyä ollut kohtalolla, että olemme tavanneet. Emme käy yhdessä kuin korkeintaan joskus jotain kirppiksiä kiertämässä. Emmekä jos vietämme aikaa yhdessä, tee mitään. Kaikkia meitä yhdistää juuri se, ettei meille ole löytynyt paikkaa niissä menevissä kaveriporukoissa. Ja monet meistä on löytänyt kaltaisiaan vasta päälle 30 vuotiaina.

Rakkautta mekin kaipaamme, siksi moni meistä on huonoissakin parisuhteissa, kun sitä yksinäisyyttä paikkaa sillä että on edes joku jonka vieressä nukkua. Joku jonka ihon tuntea omaa ihoa vasten, joku joka koskettaa. Ystävinä halaamme paljon. Joskus halaamme tiukasti toistakymmentä minuuttia, ilman vaatimuksia, ilman seksuaalista sävyä, ilman puhetta, yksinkertaisesti me vain halaamme. Sitä en osaa sanoa kumpi on parempi, olla yksin vai olla huonossa suhteessa, silloin kun ei ole lähellä todellista ystävää.

Miehesi teki väärin, mutta sanoit, että asia on jo sovittu, joten et voi enää käyttää miehesi möläytystä aseena häntä vastaan. Älä anna miehesi ymmärtää, että asia olisi jo sovittu, kun vielä märehdit sitä.

Ap, pakko kertoa yksi juttu. Mulla oli exäni kanssa ihan sama, että hänen kavereidensa vaimot ei oikein tuntuneet haluavan mun porukkaansa. Luulin että vika oli minussa. Nykyisen mieheni ystävät kumppaneineen ovat ottaneet minut ihan eri tavalla mukaan. Jotenkin tuntuu, että kun mies on oikea, tämäkin puoli natsaa. Niin tai näin, älä syytä itseäsi. Ja miehesi kommentti oli todella törkeä. Nyt olisi tärkeää, että puhuisitte rauhassa ja kertoisit hänelle, miltä se sinusta tuntui.

Onko AP aloittanut seurustelusuhteen 10-vuotiaana?

Minusta mikään ap:n kertomassa ei oikeuta kutsumaan "ihmispaskaksi", ei vaikka olisi ollut riitatilanne.

Mutta ikävä kyllä rakkaus ja parisuhde ei ole sinua korjannut, vaan sinä kiltisti tunnet pahaa oloa vain omissa ajatuksissasi. Vahvalla ja terveellä itsekunnioituksella ja itsetunnolla varustettu nainen olisi vetänyt tuon tasoisesta haukkumisesta tyystin eri sopan. Ja aivan aiheesta.

Avaapas tuota kuviota vähän... oliko miehelläsi aiemmin naisystävää, joka olisi kuulunut tähän vaimoporukkaan?

Mies teki todella väärin, ei koskaan tulisi käyttää toisen heikkouksia aseena.

Mutta ihan varmuudeksi kysyn, että et kai itse tee samaa? Eli et kai itse riidellessä näpäyttele miehen heikkouksista?

AP kuulostat juuri sellaiselta, jonka kanssa kahvittelisin mieluusti!  Samoja lähtökohtia minullakin, tosin erona se, että nautin "yksinäisyydestä" ja olen saanut myöhemmin hyviä kavereita, jotka viihtyvät myös omissa oloissaan.

Noh, kerropas nyt sitten mitä itse sanoit sille miehelle.