Olen niin kyllästynyt tähän elämään että tekis mieli huutaa!

Mä huudan melkein jatkuvasti. Mun elämä on nykysin vaan henkistä kidutusta ja epäoikeudenmukaisuuden vuoksi huutamista

Mikä on pielessä?

Tuskinpa sentään ihan kaikki. Koitas nähdä myös valoisat  puolet. Sinulla on varmasti paljon sellaista mitä muilla ei tosiaankaan ole.

Mulla on aivan sama fiilis. Itkettää.. niin paljon vastoinkäymisiä jotka ei selviä. Kaikki on yhtä sotkua ja työt kaatuu päälle. Tuntuu ettei tästä ite pääse ylös. On niin surullinen olo. Tsemppiä ap.

Kuulostaa tutulta. Pahan olon takana burnout ja masennus. Hae apua jos kyseessä ei ole väliaikainen olotila. Tsemppiä!

Anna taakkasi Jeesukselle.

Kertoisit?

ethän ole masentunut, koska silloin vastoinkäymiset tuntuu todella raskailta, jopa ylitsepääsemättömiltä. Tiedän sen, koska koin itse lyhyen masennusjakson neljännen lapseni syntymän jälkeen, ja silloin lusikan tippuminenkin lattialla vitutti niin että ois näin ratkaisuna vain itseni lopettamisen.

Mutta kun hoisin pahan pois, niin terve ihminen näkee aina uskoo huomiseen ja vastoinkäymiset ovat vain haasteista joista kun selvitään, on sitäkin vahvempi ja viisaampi. Koko ajan oppii, olen sen huomannut, ja tavallaan elämä käy sitä myötä helpommaksi. Itse olen kokenut vastoinkäymisiä niin paljon, että ainoa mikä mua pystyy järkyttämään on vain oman sairastuminen/kärsiminen/kuoleminen.

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan melkein jatkuvasti. Mun elämä on nykysin vaan henkistä kidutusta ja epäoikeudenmukaisuuden vuoksi huutamista

Miksi!?? eikö elämääsi voi muuttaa? tosi monen pahan asian elämässä saa poistetuksi kun vain uskaltaa päästää irti. Oli sitten kyseessä työasiat tai perheenjäsen...

Ja asiat joita ei oikeasti voi muuttaa, esim. sairaus, pitää vaan hyväksyä osaksi elämää eikä antaa sen pilata sitä.

T:7

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aivan sama fiilis. Itkettää.. niin paljon vastoinkäymisiä jotka ei selviä. Kaikki on yhtä sotkua ja työt kaatuu päälle. Tuntuu ettei tästä ite pääse ylös. On niin surullinen olo. Tsemppiä ap.

Juuri näin. Juuri kun luulee että jokin asia selviää, niin johan toinen kuusee. 

Äiti sairas, miehellä epävakaa työtilanne, lapsen ongelmat ja siitä johtuva taistelu esim Kelan kanssa jne jne. 

Työ ihan suolesta. Luvattiin kuu taivaalta, totuus ettei mikään muutu. Kiusaamista. 

Näitä riittää. 

Ap

Kertoisitko Ap vielä vähän tarkemmin tai lisää... mitä ongelmia lapsella?? jos lapsesi ei nyt ole vammainen niin ajattele näin että huonomminkin voisi olla.

            ja mitä muuta?

Muutenhan tilanteesi kuulostaa samanlaiselta kuin mulla, mutta minä olen silti onnellinen, nautin elämästä.

Äitisi sairautta et voi muuttaa, hyväksy että näin vaan käy elämässä. 

Miehen työtilanne tietysti harmittaa, mutta on muitakin töitä miehellesi? ja kuin myös sulle? ei työn takia toinna pilata elämää!

tässä tietysti hirvittää tulotason tippuminen, niinkö? no sekin täytyy vaan hyväksyä, että leveä elämä kuin myös elämä muutenkin on vain väliaikaista.

Anteeksi en tarkoita pahalla, mutta kuulostat vähän kiittämättömältä... noihan on ihan perusongelmia. Näin oletan. Ennenkuin avaat ongelmia enemmän?

<< toinen Kelan kanssa taistelija. Tosi uuvuttavaa, en olis uskonut mihin paperisotaan sen laitoksen kanssa voi joutua.

Mua niin harmittaa kun ihmiset suree ja ahdistuu elämästä!!!!!

Ettekö te voi vaan ratkaista asiat ja tehdä elämästänne helpompaa. Tiedän kyllä mistä puhun. Mulle on vaan niin selvää se että stressitekijät poistetaan elämästä, oli se vaikka sitten oma vanhempi, tai työ, jonka vuoksi joituu sit kituuttaa rahallisesti hetken ennenkuin keksii uuden työn.

Ja tosiaan ne asiat joihin et voi vaikuttaa ni antakaa olla esim. se sairaus!!!!! ei se asioita ainakaan helpota, että stressaatte, voitte kuolla vaikka jo huomenna.... älkää hukatko elämää.. eikö muka olisi parempi näin mitä ehdotan? ja mä en hyväksy ihmisiltä en mä pysty vastausta, aivan varmasti pystytte kun vaa haluatte.

T:7

Vierailija kirjoitti:

Kertoisit?

ethän ole masentunut, koska silloin vastoinkäymiset tuntuu todella raskailta, jopa ylitsepääsemättömiltä. Tiedän sen, koska koin itse lyhyen masennusjakson neljännen lapseni syntymän jälkeen, ja silloin lusikan tippuminenkin lattialla vitutti niin että ois näin ratkaisuna vain itseni lopettamisen.

Mutta kun hoisin pahan pois, niin terve ihminen näkee aina uskoo huomiseen ja vastoinkäymiset ovat vain haasteista joista kun selvitään, on sitäkin vahvempi ja viisaampi. Koko ajan oppii, olen sen huomannut, ja tavallaan elämä käy sitä myötä helpommaksi. Itse olen kokenut vastoinkäymisiä niin paljon, että ainoa mikä mua pystyy järkyttämään on vain oman sairastuminen/kärsiminen/kuoleminen.

... siis oman LAPSEN kuolema, sairaus, kärsimys

Lapsella oppimihäiriö ja psyykkisiä ongelmia, mm itsetuhoisia ajatuksia, voimakkaita pelkotiloja jne. Läälärikäyntejä sekä neurolls että psykalla sekä kuntoutus. Taistelua Kelan tuista, maksusitoumuksista jne. 

Äidillä syöpä, ei voida parantaa. Kunto huononee koko ajan. Isä väsynyt hoitamiseen. Minä hoidan pyykit, kaupat ja äidin virastoasiat sekä olen äidin kanssa 1-3 kertaa viikossa 3-5 tuntia kerralla. Kaikki matkat heille teen julkisilla kun mulla ei ole autoa. 

Töissä luvattiin parempi paikka, ei tullut. Samaa peetä teen edelleen. Ei saa vapaata lapsen lääkärikäyntien takia. Uutta duunia hakenut viimeiset 5 vuotta, tulos 1 haastattelu. 

Mies pätkätöissä. Edellistä sopparia ei jatkettu koska joutui hoitamaan lapsen lääkärikäynnit yksin eli poissaoloja oli paljon.

Ehkä ole vaan heikko ja kiittämätön. 

Ap

Muutos lähtee itsestä. Jos ei pysty mitään konkreettista tekemään niin asennemuutos. Hoida itseäsi sisältä päin. Elämä on raskasta ja suoraansanottuna paskaa. Harva selviää helpolla. Joku päivä asiat on paremmin. Tsemppiä.

Lapsi etusijalle, ap.

Minun lapseni oireili juuri kuten kerroit omasta lapsestasi. Äitiä piti käydä hoitamassa, työ oli vaativaa ja motivaatio ja jaksaminen nollassa. Tunnistan jotenkin itseni kertomastasi. 

Teidän on haettava äidille kotiapua, jos isä ei enää jaksa. 

Teillä on nyt kestämätön tilanne, jostain täytyy apua tulla. Sinulla täytyy olla aikaa olla lapsen kanssa, se on tärkeintä. Puhu isäsi kanssa, voisitteko ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja yrittää saada kotiapua äidille. Äläkä ole siellä äidin luona kolmea tuntia, ethän sinä jaksa!

Anna taakkasi Jeesukselle. :)

Vierailija kirjoitti:

Lapsella oppimihäiriö ja psyykkisiä ongelmia, mm itsetuhoisia ajatuksia, voimakkaita pelkotiloja jne. Läälärikäyntejä sekä neurolls että psykalla sekä kuntoutus. Taistelua Kelan tuista, maksusitoumuksista jne. 

Äidillä syöpä, ei voida parantaa. Kunto huononee koko ajan. Isä väsynyt hoitamiseen. Minä hoidan pyykit, kaupat ja äidin virastoasiat sekä olen äidin kanssa 1-3 kertaa viikossa 3-5 tuntia kerralla. Kaikki matkat heille teen julkisilla kun mulla ei ole autoa. 

Töissä luvattiin parempi paikka, ei tullut. Samaa peetä teen edelleen. Ei saa vapaata lapsen lääkärikäyntien takia. Uutta duunia hakenut viimeiset 5 vuotta, tulos 1 haastattelu. 

Mies pätkätöissä. Edellistä sopparia ei jatkettu koska joutui hoitamaan lapsen lääkärikäynnit yksin eli poissaoloja oli paljon.

Ehkä ole vaan heikko ja kiittämätön. 

Ap

Ja minä kun olen luullut, että minulla menee huonosti.Koeta hyvä ihminen saada jostain apua.Missähän päin asut?

Isän menot ilta-aikaan jolloin ei saa kaupungin kotiapua. Itse maksamalla saa mutta vanhemmilla pienet eläkkeet eikä ole varaa maksaa. Sos tukea eivät saa. Vaihtoehtoja ei siis ole. Isän muut lapset ei välitä (heillä siis eri äiti). Maksaisin heille kotiapua, mutta oma palkka pieni eikä riitä enää siihen. 

Taas menossa töihin valvotun yön jälkeen. Itku kurkussa. 

Ap

En tiedä lohduttaako tämä, mutta tilanne helpottaa ajan myötä. Ihan varmasti. Asiat etenevät ja ratkeavat johonkin suuntaan. Jotta itse jaksaisit, käy lääkärillä ja hae nukahtamislääkkeitä ja vaikka rauhoittavia. Ne auttaa sut selviämään vaikeimmista vaiheista.