Mitä inhoat tai kammoat lapsiperheen elämässä?

Lapsia.

Tautiepidemioita

Sitä jos lastenhuoneeksi muuttuu koko asunto. Leluja ihan kaikkialla (muutenkin kuin lasten kuskaamana) ja kaikenmaailman nalle puh ym. tauluja vaikkapa olohuoneen seinällä lasten iloksi laitettuna. Kiva tietty lapsille, sitä en kiellä. Mutta olisi itselle kauhu omassa kodissa :)

Melua. 

Kauppareissuja. Kaupassa aina hymyilen vahingoniloisesti kun lapsi makaa poikittain maassa ja äiti yrittää murhanhimoinen ilme naamallaan maanitella lasta nousemaan. Silloin laitan muutaman oluen lisää ostoskoriin ja pyydän heitä siirtymään tieltäni kun olen matkalla kassalle.

Sitä, että joutuu valitsemaan oman ajan ja parisuhdeajan välillä. Itse olen introvertti, eli tarvitsen aikaa ladata yksin akkuja. Haluan myös aktiivisen pairsuhteen, jossa tehdään asioita yhdessä eikä vain möllötetä väsyneinä samalla sohvalla. Niin kauan kuin meillä ei ole lapsia, tämä onnistuu hyvin. Näinköhän onnistuisi, jos meillä olisi lapsia?

Sitä ainaista harrastuskuskaamista ja futiskentän laidalla värjöttelyä. Olen joskus mennyt kaverini seuraksi lapsensa harkkoihin, ja kyllä kävi sääliksi vanhempia. Kaikki eivät todellakaan "elä futista" siellä kentän laidalla.

Vierailija kirjoitti:

Kauppareissuja. Kaupassa aina hymyilen vahingoniloisesti kun lapsi makaa poikittain maassa ja äiti yrittää murhanhimoinen ilme naamallaan maanitella lasta nousemaan. Silloin laitan muutaman oluen lisää ostoskoriin ja pyydän heitä siirtymään tieltäni kun olen matkalla kassalle.

Saanko kysyä, miksi hymyilet vahingoniloisesti?

Mun lapset on aikuisia. En vaan tykänny muiden kakaroista. Ruuanlaittoa aina olen vihannut.

Vapauden menettämistä. Kaikki menee lapsen ehdoilla eikä jää aikaa itselle ja parisuhteelle. Vauva-arki kuulostaa karsealta. Toisaalta en muutenkaan lapsia halua, koska haluan matkustaa, elää itselleni, elää ihanaa parisuhdettani, tehdä töitä, nähdä ystäviä, käydä ulkona ym. Koira ja kissa sopivat minulle lasta paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä, miksi hymyilet vahingoniloisesti?

Toki. En pidä lasten hankkimista nykyisessä maailman- ja taloustilanteessa järkevänä. Ärsyynnyn, että kaikkien ihmisten pitäisi 1) kouluttautua nopeasti ja alkaa käydä töissä 2) hankkia koira ja lapsia 3) ottaa asuntolaina. En halua sellaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Saanko kysyä, miksi hymyilet vahingoniloisesti?

 

 

Toki. En pidä lasten hankkimista nykyisessä maailman- ja taloustilanteessa järkevänä. Ärsyynnyn, että kaikkien ihmisten pitäisi 1) kouluttautua nopeasti ja alkaa käydä töissä 2) hankkia koira ja lapsia 3) ottaa asuntolaina. En halua sellaista elämää.

Tuo on siis vastauksesi kysymykseen, miksi hymyilet vahingoniloisesti (eli toimit aika epäkohteliaasti)? Se, että toiset ihmiset ovat valinneet toisin kuin sinä, on syy käyttäytyä tökerösti? Huh. Kuulostaa todella... kummalliselta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on siis vastauksesi kysymykseen, miksi hymyilet vahingoniloisesti (eli toimit aika epäkohteliaasti)? Se, että toiset ihmiset ovat valinneet toisin kuin sinä, on syy käyttäytyä tökerösti? Huh. Kuulostaa todella... kummalliselta.

Mitä tökeröä käytöksessä on? Ja miten se äiti voi huomata onko hymy vahingoniloinen vai muuten vaan iloinen?

Mitä missään on kammoamista. Toinen kantaa kaljaa kaupasta, toinen kantaa lastaan. Näin se menee.

"Lapsiperheen elämässä" - kysehän on stereotypioista.  Näihinhän nyt liitetään kaikenlaisia ikäviä stereotypioita, mutta ei ne kaikki päde kaikkiin.  Yhtä hyvä vastaus voisi olla että keittiön punaista seinää, kun kahdella tuntemallani lapsiperheessä on sellainen.

Kammoan loputonta kotitöiden määrää...

Vastuuta. Olisi kamalaa olla kokonaan vastuussa jonkun toisen elämästä, kasvusta, kehityksestä ja fyysisestä ja henkisestä terveydestä. Omissakin on tarpeeksi tekemistä. Stressaisin itseni hengiltä.

Asioiden tekemistä "lasten ehdoilla". Sitä, että hienon viiden tähden ravintolan sijaan mennään perheravintolaan, ulkomaanreissuilla istutaan uima-altaan reunalla museoiden kiertelyn sijaan, ei voi maustaa ja suolata ruokaa aikuiseen makuun jne. Nämä ovat kuitenkin pikkuasioita ja muuttuvat lasten kasvaessa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tuo on siis vastauksesi kysymykseen, miksi hymyilet vahingoniloisesti (eli toimit aika epäkohteliaasti)? Se, että toiset ihmiset ovat valinneet toisin kuin sinä, on syy käyttäytyä tökerösti? Huh. Kuulostaa todella... kummalliselta.

 

 

Mitä tökeröä käytöksessä on? Ja miten se äiti voi huomata onko hymy vahingoniloinen vai muuten vaan iloinen?

Se, että olet vahingoniloinen. Miten niin ei näy? Totta kai se näkyy. Ja jos tunnetilasi on vahingoniloinen, miten se ei muka näy muussa käytöksessäsi ("pyydän heitä siirtymään tieltäni").

-

Mitä muuten olet ajatellut tehdä kestävyysvajeelle, jos "tässä taloustilanteessa" ei pidä tehdä lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tuo on siis vastauksesi kysymykseen, miksi hymyilet vahingoniloisesti (eli toimit aika epäkohteliaasti)? Se, että toiset ihmiset ovat valinneet toisin kuin sinä, on syy käyttäytyä tökerösti? Huh. Kuulostaa todella... kummalliselta.

 

 

Mitä tökeröä käytöksessä on? Ja miten se äiti voi huomata onko hymy vahingoniloinen vai muuten vaan iloinen?

No niinpä, sitäpaitsi ei se lapsettomuuden valinneen (tai iloisesti sinkkuna elävän tai muutoin ilman lapsia olevan) vika ole jos Pirkkopetteri päättää heitä itkuraivokohtauksen kaupan käytävällä. Kyllä siinä yks jos toinenkin hymyilee vahingoniloisesti tai mulkoilee pahasti. Aivan taatusti ilman minkäänlaista reagointia se temppuilu ei jää.