Oma puoliso ärsyttää ja tuntuu vastenmieliseltä - eroko ratkaisu?

Vierailija

Olen jo kauan (vuosia varmaan) tuntenut suurta ärtymystä miestäni kohtaan.

Siis koen hänet tosi vastenmieliseksi. En pidä hänen ulkonäöstään enkä luonteestaan. En hänen tavastaan toimia ja puhua. Hänen hengityksensä haisee ja kosketuksensa "tuntuu pahalta". Siis hänen koko olemuksensa aiheuttaa mussa inhon ja ärtymyksen, suuria pettymyksenkin tunteita. :( 

Mikä tässä auttaa? Ero? Olen yrittänyt muuttaa itseäni ja suhtautua häneen positiivisemmin, ei se auta. Ne perustunteet ja ärtymyksen aiheuttajat ovat ja pysyvät. Mun ei tarvitse kuin katsoa häneen ja ärtymys nousee. Aiemmin hänen tekonsa ja puheensa aiheuttivat minussa nämä negatiiviset reaktiot, nykyään jo pelkkä hänen ulkonäkönsä tekee sen. 

Olen paha ja huono ihminen että edes kehtaan sanoa tämän ääneen. En vain pidä miehestäni sellaisena kuin hän on, olenkohan koskaan aidosti pitänytkään? Tuntuu että kaikki ne huonot piirteet jotka miehessäni jo aiemminkin olivat, ovat nyt vuosien aikana lisääntyneet ja kasvaneet ja korvanneet ne hyvät jutut. 

Kommentit (7)

Vierailija

Kuulostat lapselliselta ja itsekkäältä. Tuskin tulet onnelliseksi toisessakaan suhteessa, mutta oikea ratkaisu miestäsi kohtaan on jättää hänet, koska muutet pidät häntä vankina itselläsi. Ottajia hänelle kyllä varmasti riittää, kunhan pääsee sinusta eroon.

Vierailija

Ja AP jatkaa vielä.

Miestä joutuu aina häpeämään, hän on sosiaalisissa tilanteissa jotenkin todella onneton ja ymmärtämätön. Pukeutuu "ressukasti" ja epämuodikasta vaikka yritän ostella hänelle tyylikkäitä vaatteita. Hengityksensä haisee jatkuvasti aivan kamalalle osittain johtuen huonosta hygieniasta.

Ja se jääräpäisyys... Huoh. Tuntuu että kaikki miehen aloittamat pitkittyvät projektit eivät joko valmistu koskaan tai sitten lopputuloksena on jo ennalta tuhoontuomittu tekele. Ja jos häntä yrittää auttaa ja neuvoa, siis edes herätellä erilaisia kysymyksiä mahdollisista ongelmista, mies alkaa riehua ja raivota. Ei kestä minkäänlaista kyseenalaistusta tai edes muiden ajatuksia tyyliin: "mitäs jos...", "oletko ottanut huomioon, että...." tai "entäs jos...". Ja putkiaivona hän painaa eteenpäin ilman minkäänlaista suunnitelman kehittelyä projektin eri vaiheissa.

Jos yritän saada jonkinlaista uudistusta aikaan ja teen ehdotuksia (remontti, sisustus, matkustus jne), mies esittelee heti miljoona erilaista syytä miksi ehdotustani ei voi mitenkään toteuttaa sen sijaan että miettisi miten ne olisivat mahdollisia. Mitään ei ikinä tapahdu jos se miehestä olisi kiinni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Hänen hengityksensä haisee

En ymmärrä miksei parisuhteessakaan voi huomauttaa toiselle pahanhajuisesta hengityksestä, josta kärsii ajoittain 50% ihmisistä. Se voisi olla helposti ratkaistavissa suuvedellä tai pienellä ruokavaliomuutoksella, mutta mieluummin erotaan ryminällä kuin haetaan se SB12-pullo kaupasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuu "ressukasti" ja epämuodikasta vaikka yritän ostella hänelle tyylikkäitä vaatteita.

Kuulostaa, että miehesi on enemmän taiteellinen ja kiinnittää huomiotaan muihinkin ilmiöihin elämässä kuin H&M:n näyteikkunaan kuten sinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen hengityksensä haisee

En ymmärrä miksei parisuhteessakaan voi huomauttaa toiselle pahanhajuisesta hengityksestä, josta kärsii ajoittain 50% ihmisistä. Se voisi olla helposti ratkaistavissa suuvedellä tai pienellä ruokavaliomuutoksella, mutta mieluummin erotaan ryminällä kuin haetaan se SB12-pullo kaupasta.

Asiasta olen kyllä sanonut, kaikilla mahdollisilla tavoilla, positiivisesti ja negatiivisesti. Mies ei varmaan ymmärrä ongelmaa niin suureksi kuin se on koska ei tee asialle mitään. Tai paremminkin, ei halua tai viitsi tehdä mitään.  No, nykyään kun läheisyyttä ei juurikaan enää ole, en vain ole miehen puhuessa ns. hajuetäisyydellä. Joskus näitä tilanteita kuitenkin vaan tulee, itsestä riippumattomista syistä, esim. kaupan kassalla tai lippujonoissa kun "joutuu" olemaan lähellä. 

Ja tuo hengitys nyt on vain yksi ärtymyksen aiheuttaja. Enemmän minua ärsyttää muut miehen piirteet ja tekijät. 

Ylipäätään, se tunne kun ei voi olla puolisostaan aidosti ylpeä on musertavan ahdistava. Kun häntä joutuu jotenkin säälimään ja häpeämään, kun hän käyttäytyy "huonosti" ja moukkamaisesti, minun tai muiden läsnäollessa. 

Vierailija

Meidän parisuhteen "keskustelukulttuuri" on täysin mun arvojeni ja ihanteideni vastainen. Haluaisin elää avoimessa ympäristössä jossa voisi keskustella, kyseenalaistaa, kysyä, pohtia... Mutta ei. Mies ei halua keskustella, ei kestä kysymyksiä tai kyseenalaistamista, ei halua tehdä ylipäätään mitään. 

Jos vaikkapa ehdotan parin päivän syyslomasuunnitelmaa tai vaikkapa kotiin uuden sohvan hankkimista (nämä vaan ihan esimerkkeinä), mies aloittaa pitkän negatiivisen dialogin siitä miten asia "ei toimi", "ei tule onnistumaan", "ei ole toteutuskelpoinen", "ei", "kun mitenkään ei" ja "ei". Sen sijaan että pohtisi asiaa positiivisesti tai - h*lvetti soikoon - edes neutraalisti!

Siksi meillä ei nykyisin mitään tapahdukaan, ei uudistusta, ei kehitystä, ei vaihtelua. Olen väsynyt. Minä vaihtelunhaluinen, uudistushenkinen ihminen olen ihan loppuunkulutettu, uupunut, ahdistunut. Tuntuu että mies on latistanut mut negatiivisuudellaan ja passiivisuudellaan johonkin vankilaan. :(

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat