Mitä inhoat tai kammoat lapsiperheen elämässä?

Täitä. Kihomatoja rään pyyhkimistä paitoihin ym.

Täitä. Kihomatoja. Lattialle heiteltyä ruokaa. Tahmakäsiä. Räkää. Lähmäisiä peilejä ja ikkunoita. Verkostoitumista muiden vanhempien kanssa. Toisten lapsia. Vasu keskusteluja. Perhehelvettilomakohteita. Huutamista. Mölinää. Toistuvia keskeytyksiä omista askareista. Kiukuttelua. Lastenohjelmien kimittäviä hahmoja. Ti-Ti Nalleja. Herätystä viikonloppuaamuna klo 05. Uimaopetusta. Lyhyttä pinnaa. Ruoasta nirppailua.

Että jotta noin muuten on kyllä ihan kivaa.

Meteliä, rauhattomuutta, unettomuutta ja pehmoleluvuorta.

Omassa elämässäni kammoan: 1. Jos en saa nukuttua tarpeeksi. Tässä tosin  harvemmin on ongelmaa. 2. Jos lapsi sairastuu. On kauhea kantaa huolta lapsesta ja jaksaa hänen kipuilua ja kiukkuilua. 3. Kun lapsi pistää vastaan ja joutuu tekemään asiat väkisin, kuten hiusten harjaus tai korvien tutkituttaminen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on siis vastauksesi kysymykseen, miksi hymyilet vahingoniloisesti (eli toimit aika epäkohteliaasti)? Se, että toiset ihmiset ovat valinneet toisin kuin sinä, on syy käyttäytyä tökerösti? Huh. Kuulostaa todella... kummalliselta.

Mitä tökeröä käytöksessä on? Ja miten se äiti voi huomata onko hymy vahingoniloinen vai muuten vaan iloinen?

 

 

Se, että olet vahingoniloinen. Miten niin ei näy? Totta kai se näkyy. Ja jos tunnetilasi on vahingoniloinen, miten se ei muka näy muussa käytöksessäsi ("pyydän heitä siirtymään tieltäni").

-

Mitä muuten olet ajatellut tehdä kestävyysvajeelle, jos "tässä taloustilanteessa" ei pidä tehdä lapsia? 

Meillä on nyt jo pulaa opiskelu- ja työpaikoista ja maailmantilanteen vuoksi tänne on tulossa paljon ihmisiä muualta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on siis vastauksesi kysymykseen, miksi hymyilet vahingoniloisesti (eli toimit aika epäkohteliaasti)? Se, että toiset ihmiset ovat valinneet toisin kuin sinä, on syy käyttäytyä tökerösti? Huh. Kuulostaa todella... kummalliselta.

Mitä tökeröä käytöksessä on? Ja miten se äiti voi huomata onko hymy vahingoniloinen vai muuten vaan iloinen?

 

 

No niinpä, sitäpaitsi ei se lapsettomuuden valinneen (tai iloisesti sinkkuna elävän tai muutoin ilman lapsia olevan) vika ole jos Pirkkopetteri päättää heitä itkuraivokohtauksen kaupan käytävällä. Kyllä siinä yks jos toinenkin hymyilee vahingoniloisesti tai mulkoilee pahasti. Aivan taatusti ilman minkäänlaista reagointia se temppuilu ei jää. 

Selittäkääs nyt, miksi pitää mulkoilla pahasti tai hymyillä vahingoniloisesti? Mitä se siinä tilanteessa auttaa? Jos ette ole sen vertaa ympäröivästä maailmasta tietoisia, että tietäisitte lasten olevan neurologisesti kehittymättöämiä, paras, että otetaan asia nyt esille: lapset eivät ole pienikokoisia aikuisia, vaan lapsia, jotka saattavat vaikkapa saada itkuraivokohtauksen kaupassa. Se on ihan normaalia. Jos te olette aikuisia, te pystytte menemään ohi ja katsomaan, että ahaa, lapsi on nyt saanut kiukkukohtauksen. Niin te olette itsekin niitä saaneet (älkääkä tulko selittämään, että te ette sellaista tehneet, koska se  on täyttä kakkaa).

-

Jos  lapsi saa kohtauksen kaupassa, vieras aikuinen voi toimia kahdella tavalla: olla välittämättä asiasta tai jos tilaisuus sen sallii, voi kiinnittää lapsen huomion toisaalle. Monesti tämä toimii. Monissa muissa maissa se on ihan yleistä, että vieraat aikuiset tulevat kysymään lapselta, mikä hätänä, tai tarjoamaan jotain. 

-

Jos keksitte jonkin hyvän syyn mulkoilulle tai vahingonilolle, voitte toki sen kertoa. Jos ette keksi, voitte miettiä, mikä saa ihmisen käyttäytymään noin. Jotkut toki ovat täysiä erakkoluoteita, mutta suurin osa ihmisistä on koko elämänsä tekemisissä toisten kanssa. Toisten, eli ihan kaiken ikäisten ihmisten kanssa. Mun mielestä aikuinen voi opetella ymmärtämään edes jotain lapsista, vaikka ei itse lapsia hankikaan. Lapsuus ei kuitenkaan ole mikään valinta, vaan ihan normaali kehitysvaihe, ja tekin, jotka mulkoilette pahasti kiukkuavia lapsia, olette omalla vuorollanne olleet siellä lattialla rääkymässä. Nyt on aika tulla sieltä pois ja käyttäytyä aikuisen tavoin. Kaikki ei voi aina miellyttää jokaista yksilöä henkilökohtaisesti.

Miksi lapsiperheen ahdingosta ei saisi olla vahingoniloinen? Siinä ovat ihmiset saaneet ansionsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on siis vastauksesi kysymykseen, miksi hymyilet vahingoniloisesti (eli toimit aika epäkohteliaasti)? Se, että toiset ihmiset ovat valinneet toisin kuin sinä, on syy käyttäytyä tökerösti? Huh. Kuulostaa todella... kummalliselta.

Mitä tökeröä käytöksessä on? Ja miten se äiti voi huomata onko hymy vahingoniloinen vai muuten vaan iloinen?

Se, että olet vahingoniloinen. Miten niin ei näy? Totta kai se näkyy. Ja jos tunnetilasi on vahingoniloinen, miten se ei muka näy muussa käytöksessäsi ("pyydän heitä siirtymään tieltäni").

-

Mitä muuten olet ajatellut tehdä kestävyysvajeelle, jos "tässä taloustilanteessa" ei pidä tehdä lapsia? 

 

 

Meillä on nyt jo pulaa opiskelu- ja työpaikoista ja maailmantilanteen vuoksi tänne on tulossa paljon ihmisiä muualta.

Tuo ei ollut vastaus kysymykseen. Suurten ikäluokkien eläkkeiden maksaminen on aika iso paukku taloudellisesti ja omalta osaltaan vie rahaa esim. opiskelupaikoista.

Kammoan lapsia jotka vinkuvat, valittavat, tappelevat keskenään ja sotkevat.

Kammoan loputonta pyykkivuorta ja joka syksyistä ja keväistä vaatevaraston uusimisurakkaa. En kestä kuraisia kenkävuoria eteisessä tai likaisia haisevia ulkovaateröykkiöitä.

Inhoan hulinaa ja levottomuutta, juoksemista sisätiloissa ja tavaroiden rikkomista. Kammoan sitä, ettei kodista ja sen eläimistä, esineistä ja ihmisistä pidetä huolta.

Siksi mulla on vain yksi täydellisen ihana, hyvin hoidettu ja kasvatettu lapsi.

Vapauden menettämistä

Ylivoimaisesti unettomuus ja vastuu toisesta ohmisestä.