Mistä tietää, onko taiteellisesti tarpeeksi lahjakas menestyäkseen taide/luovalla alalla?

Ketään? Eikö taiteilijat viihdy vauvapalstalla? :D 

-ap

Suhteilla. Siinä se. Kun tuntee oikeita ihmisiä ei edes tarvitse olla erityisen hyvä. Pitää olla huomattavasti lahjakas ja keksiä vielä jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa että se pelkästään kantaisi. Näitä on marginaalinen määrä.

Mitään takeita ei ole. Tärkein asia taiteilijan elämässä on epävarmuuden sietäminen, sen jälkeen tulee lahjakkuus ja tahto. Pitää myös sietää yksinäisyyttä ja pettymyksiä. Intohimoinen ihminen kyllä hankkii itselleen niitä "näyttöjä" (mitä ne sitten ovatkaan). Ja jatkaa taiteen tekemistä vaikka "näyttöjä" ei tulisikaan. 

Ahkeruudella on merkitystä, vanhan kliseen mukaan inspiraatio on 10% lahjakkuutta ja 90% hikeä. Kuten kliseet yleensäkin, se pitää paikkansa. 

Päinvastoin kuin insinööritieteet taide ei ole suorite, josta saa jotain arvosanoja, taloudellista tai muuta turvaa, mainetta. Taiteen tekeminen ei ole keino päämäärään, vaan päämäärä itsessään. 

Terveisin,

ammattitaiteilija

Paskat. Jotkut saavat töitä suhteilla, mutta kyllä taiteilija töitä aina itselleen keksii. Riippuu toki hirveästi alasta, ja jotain 5 tonnin bronssiveistosta et varmaan saa yhtä hyvin tehtyä kun valokuvia ja photoshop-grafiikkaa omalla budjetilla.

Vaikea vastata kun ei tiedä tarkemmin mitä tarkoitat taide-/luovalla alalla.  Tavoittelletko muusikon, taidemaalarin, performance-taiteilijan, näyttelijän, sisustuarkkitehdin, teollisen muotoilija , arkkitehdin vai graafisen suunnittelijan uraa ?

Ja mitä tarkoitat menestyksellä ?

Taidealat ovat suosittuja, joten vai yksi sadoista tai jopa tuhansista nousee huipulle. Jos menestyksellä tarkoittaa sitä että on töitä ja tulee toimeen tilanne on vähän toiveikkaampi.

Pääsääntöisesti jonkilainen taipumus tai kiinnostus alalle on tullut esiin jo lapsena. Useimmiten harjoittelu tai harrastaminen on alkanut viimeistään kouluikäisenä. Tämä on erityisesti muusikoilla yleistä. Huipulle kehittyminen vie niin paljon aikaa että lapsuudesta se jo lähtee.

Poikkeuksiakin on taiteen ja arkkitehtuurin aloilla. Jotkut maailma huiput ovat löytäneet ammattinsa aika myöhään. Näyttelijöillekin on näin käynyt.

Huipulle pääsee kun tekee sitä mistä oikeasti tykkää. Silloin jaksaa tehdä työtä vapaa- ajallakin niin että työ on melkein koko elämä. Lisäksi täytyy tietoisesti päättää pyrkiä tekemään kaikki hyvin. Keskinkertainen ei riitä.

Luovilla aloilla menestymiseen vaaditaan sopivaa persoonallisuutta ehkä enemmän kuin pelkkää älyä tai ongelmaratkaisukykyä. 

Ei saa olla liian kiltti ja auktoriteettiuskoinen.Täytyy osata heittäytyä ja uskaltaa rikkoa rajoja ja sääntöjä muiden mielipiteistä välittämättä. Toisaalta itsekuria täytyy olla sopivasti sen verran että saa jotain aikaiseksi. Ja tilaajaan, ohjaajana tai asiakkaan kanssakin tulee tulla jotenkin toimeen. Sosiaalisista taidoista ja miellyttävästä tai persoonallisesta ulkonäöstäkin on yllättävän paljon hyötyä.

Kympin tyttö joka on vain aina tehnyt mitä käsketään ei ehkä kuitenkaan tässä pärjää.

Mielenkiintoinen kysymys, jota jäin pohtimaan :). En ehkä osaa pukea mielipidettäni hyvin sanoiksi, mutta jotenkin tuntuu, että "tarpeeksi lahjakas" ja "menestyäkseen" ovat tavallaan kaksi eri asiaa.

Onhan noita taiteilijoita, jotka ovat menestyneet vasta kuolemansa jälkeen. He siis ovat olleet tarpeeksi lahjakkaita tehdäkseen taidetta omana aikanaan, mutta eivät tarpeeksi (jotain) menestyäkseen.

Menestykseen tarvitsee usein hyvää ajoitusta, oikeita suhteita, päättäväisyyttä, kommentti 3:ssa mainittua epävarmuuden sietämistä, jne.

Joten vastaukseni taitaa olla, ettei riitä, jos on tarpeeksi lahjakas.

Luovalla alalla on äärimmäisen paljon erilaisia töitä. Osa niistä on ns. taidetta ja osa luovia muuten.

Esimerkiksi jos teet kännykän soittoääniä tai grafiikkaa angry birdsin jatko-osaan, olet luovassa työssä vaikkeivat kuvanveistäjät sinua taiteilijaksi laske.

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla. Siinä se. Kun tuntee oikeita ihmisiä ei edes tarvitse olla erityisen hyvä. Pitää olla huomattavasti lahjakas ja keksiä vielä jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa että se pelkästään kantaisi. Näitä on marginaalinen määrä.

Anteeksi, mutta suutuin. Mielestäni ajattelet laiskasti. Olisit voinut mainita edes yhden esimerkin suhteilla menestyneestä, merkittävästä, mielestäsi lahjattomasta taiteilijasta. Auttaako tämä suomalaisten nimilista:

Marjatta Tapiola

Marika Mäkelä

Jukka Mäkelä

Hannu Väisänen

Magnus Lindberg

Kaija Saariaho

Esa-Pekka Salonen

Karita Mattila

Soile isokoski

Kari Hotakainen

Kalle Päätalo

Laila Hirvisaari (ent. Hietamies)

Sofi Oksanen

Eikä nyt ole kyse siitä, pidätkö sinä noista taiteilijoista vaan siitä, miten he ovat onnistuneet mainitsemallasi tavalla. Suurin osa noista ovat maailmannimiä, Päätaloa tai Hirvisaarta lukuunottamatta. He taas ovat suomalaisten "syvien rivien" rakastamia taiteilijoita.

Toki taiteen alalla on periytyviä ammatteja, teatterin piirissä varsinkin, esim. Rinne-Reitala-Kahrat tai Palo-Valkama-Parviaiset, Roineet, Jurkat. Mutta tuskin esim. Ritva Valkama on hyvä näyttelijä siksi, että hän oli Reino Valkaman tytär, Tauno Palon miniä, Sanna-Kaisa Palon äiti tai Emmi Parviaisen mummi, vaan siksi, että hän on ihan oikeasti hyvä näyttelijä ja hän on tehnyt kaikki ne "läksyt", jotka siihen työhön liittyy. Enkä usko myöskään, että viulisti Sakari Oramo pääsi Sibelius Akatemian kapellimestariluokalle siksi, että hän on pianisti Liisa Pohjolan poika ja basisti Pekka Pohjolan serkku, vaan siksi, että hän oikeasti on lahjakas. 

3, ammattitaitelija, ei suhteita 

Ei kai se auta kuin kokeilla? Jos on polte tehdä taidetta niin ei kannata miettiä liikaa mihin se johtaa ainakaan siinä määrin, että jättää tekemättä. Se voi kaduttaa sitten vanhempana rankasti. Voisitkohan pyytää arvion tai tukea oman alasi kokeneemmilta? Opiskeletko taidetta?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Suhteilla. Siinä se. Kun tuntee oikeita ihmisiä ei edes tarvitse olla erityisen hyvä. Pitää olla huomattavasti lahjakas ja keksiä vielä jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa että se pelkästään kantaisi. Näitä on marginaalinen määrä.

 

 

Anteeksi, mutta suutuin. Mielestäni ajattelet laiskasti. Olisit voinut mainita edes yhden esimerkin suhteilla menestyneestä, merkittävästä, mielestäsi lahjattomasta taiteilijasta. Auttaako tämä suomalaisten nimilista:

Marjatta Tapiola

Marika Mäkelä

Jukka Mäkelä

Hannu Väisänen

Magnus Lindberg

Kaija Saariaho

Esa-Pekka Salonen

Karita Mattila

Soile isokoski

Kari Hotakainen

Kalle Päätalo

Laila Hirvisaari (ent. Hietamies)

Sofi Oksanen

Eikä nyt ole kyse siitä, pidätkö sinä noista taiteilijoista vaan siitä, miten he ovat onnistuneet mainitsemallasi tavalla. Suurin osa noista ovat maailmannimiä, Päätaloa tai Hirvisaarta lukuunottamatta. He taas ovat suomalaisten "syvien rivien" rakastamia taiteilijoita.

Toki taiteen alalla on periytyviä ammatteja, teatterin piirissä varsinkin, esim. Rinne-Reitala-Kahrat tai Palo-Valkama-Parviaiset, Roineet, Jurkat. Mutta tuskin esim. Ritva Valkama on hyvä näyttelijä siksi, että hän oli Reino Valkaman tytär, Tauno Palon miniä, Sanna-Kaisa Palon äiti tai Emmi Parviaisen mummi, vaan siksi, että hän on ihan oikeasti hyvä näyttelijä ja hän on tehnyt kaikki ne "läksyt", jotka siihen työhön liittyy. Enkä usko myöskään, että viulisti Sakari Oramo pääsi Sibelius Akatemian kapellimestariluokalle siksi, että hän on pianisti Liisa Pohjolan poika ja basisti Pekka Pohjolan serkku, vaan siksi, että hän oikeasti on lahjakas. 

3, ammattitaitelija, ei suhteita 

En voi lähteä nimeämään "lahjatonta" taiteilijaa, joka on menestynyt, koska varsinkin nykyään taiteellinen lahjakkuus on mielipide asia. Vähän niin kuin kauneus on katsojan silmissä. Ja taide on liukuva käsite. Ja vaikka itse harrastin taiteita penskana, pää-asiallisesti klassiseen taiteeseen suuntautuen, niin en tunne suurinta osaa mainitsemistasi ihmisistä. Kenties taiteilijoilla on omat piirinsä, jossa ollaan paremmin selvillä näistä asioista. Minä luen vain lehtiä.

Vastauksena aapeen kysymykseen sanoisin, että ei voi tietää, että on tarpeeksi lahjakas, ahkera tai intohimoinen, ja että kaikkia noita tarvitaan ehdottomasti ja paljon, että menestyminen olisi mahdollista - mutta mikään määrä niitäkään ei takaa mitään.

siksi se neljäs välttämätön ominaisuus on riskinottokyky ja epävarmuuden sieto. Mutta ei sekään yksin riitä. Tarvitaan noita kaikkia ja vielä viidettä ominaisuutta, nöyryyttä ja kykä nähdä ja myöntää omat puutteet ja ottaa ahkeruus käyttöön niiden voittamiseksi. 

Mä sanon tämän ihmisenä, joka on menestynyt "luovalla alalla" ja jonka ympärillä on paljon taiteilijoita ja luovien alojen ihmisiä. 

Mitä tulee noihin yllä keskusteltuihin suhteisiin, niin sanoisin, että nehän eivät ole mikään myötäsyntyinen ominaisuus vaan ovat lähinnä ahkeruuden osa-alue, jota kaikki voivat ja kaikkien täytyy kehittää yhtä lailla. Yksikään menestyvä toimija ei voi tehdä luovaa työtään norsu luutorin vakuumipakkauksessa. Kyllä sitä täytyy tehdä yhdessä toisten kanssa, jotta se voi jotakuta toista puhutella ja kiinnostaa. "Suhteet" -siis yhteistyö, keskustelu, jne. - ovat työntekoa luovalla alalla ihan niin kuin muuallakin, ja se kuuluu tehdä. On nöyryyden puutetta ja hölmöilyä kuvitella, että yksinäisen toimijan päästä yhtäkkiä itsestään ja ilman ulkopuolisia vaikutteita vaan pulpahtaa maailmaamullistavia luomuksia. Mutta samalla niitä suhteita ei pidä mystifioida, eikä kuvitella, että kyse olisi jotnkin siitä, että hyvä mesenaatti pelastaa kaiken. Ne tärkeät suhteet ovat minun ja sinun välillä, samanlaisten ja samantoisten toimijoiden samalla alalla ja alojen välillä, ja yhteiskunaan kohti. Siis ihan tavallisia.

Taiteilijaksi kasvu on pitkä ja kivinen tie. Mistään koulusta ei tule taiteilijoita. Taideterapeuttisesta itse-ilmaisusta on vielä biljoona kilometria siihen, että löydät oman taiteellisen äänesi. On kova työ oppia taide-alansa ammattitaito. Se on kuitenkin pikkujuttu sen rinnalla kuka olet ja mikä se sun juttusi on. Mitään mukavaa puuhastelua luovuuden äärellä taiteilijan ammatti ei ole. Se on elämäntapa joka vaatii tosiaan tuolla aiemmin mainittuja asioita kuten epävarmuuden sietämistä 24/7 monella tavalla ja uskallusta kaivaa sieltä omasta sisimmästään oikeita asioita.

Hei, ap täällä, kiitos kaikille todella hyvistä ja mielenkiintoisista vastauksista , mielelläni lukisin  vielä lisääkin :) Opiskelen alalla, joka ei liity mitenkään taiteeseen, ns. "turvallisella ja varmalla alalla". Mielialani on opintojen edetessä muuttunut aivan apaattiseksi, itseasiassa opinnot tuntuvat takkuavan kiinnostuksen puutteen vuoksi. Koulussa olen aina ollut hyvä sekä kuvaamataidossa että musiikissa, toista olen harrastanut jollain tapaa koko ikäni ja on mahdollista, että siihen olisi taipumuksia. Se mietityttää, että jos kävisi niin hyvin että sattuisin jopa pääsemään opiskelemaan, riittäisivätkö rahkeet menestymiseen, siis siihen että pystyn elättämään itseni sillä. Onko yksinkertaisesti tyhmää ja holtitonta jättää nykyinen ihan hyvä ala? Jos olisin lahjakas, ilmenisikö se jo nyt jotenkin, tekisinkö sitä juttua joka tapauksessa, tästä "kurjemmasta" alasta huolimatta ? 

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla. Siinä se. Kun tuntee oikeita ihmisiä ei edes tarvitse olla erityisen hyvä. Pitää olla huomattavasti lahjakas ja keksiä vielä jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa että se pelkästään kantaisi. Näitä on marginaalinen määrä.

Olet väärässä. Pelkästään suhteilla ei pärjää kukaan.

Mutta jos on lahjoja ja intohimoa tekemiseen, suhteista ja sosiaalisista taidoista on paljon hyötyä. Ihan yksin ei pärjää kukaan vaikka olisi kuinka lahjakas.

Tarvitaan opettajia, mentoreita ja  kannustajia. Myös taiteen tekemiseen rohkaisevia kumppaneita ja puolisoita. Ehkä "muusiakin." 

Ei ole samantekevää kenen kanssa vapaa-aikansa viettää. 

Kaikkeen tekemiseen ja elämiseen tarvitaan myös rahaa joko asiakkailta, mesenaateilta, säätiöiltä tai vaikka puolisolta.

Toivoisin, ettet edes mieti "menestymistä". Sinulla pitää olla sisälläsi tarve, se kuuluisa palo, liekki, roihu, joka vaatii sinua luomaan. Haluatko saada ihmiset ajattelemaan? Herättää heissä tunteita? Jos vastaat kyllä, olet oikealla polulla. Haluatko saada rahaa ja kuuluisuutta? Jos vastaat kyllä, olet väärällä polulla. Se raha ja kuuluisuus voi tulla jos on tullakseen, mutta se ei saa olla motivaatiosi lähde.

Puppua. Kyllä voi onnistua täysin omillakin rahkeilla. Riippuu tosin niin täysin alasta. Mutta jos leffoja, musiikkivideoita, sarjakuvia, pelejä, musiikkia, mitä vaan vähänkin kaupallista mutta luovaa haluaa tehdä, ei todellakaan vaadita mitään suhteita ja pelkästään omalla yritteliäisyydellä, kyvyillä ja tavoitteilla on väliä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Suhteilla. Siinä se. Kun tuntee oikeita ihmisiä ei edes tarvitse olla erityisen hyvä. Pitää olla huomattavasti lahjakas ja keksiä vielä jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa että se pelkästään kantaisi. Näitä on marginaalinen määrä.

 

 

Olet väärässä. Pelkästään suhteilla ei pärjää kukaan.

Mutta jos on lahjoja ja intohimoa tekemiseen, suhteista ja sosiaalisista taidoista on paljon hyötyä. Ihan yksin ei pärjää kukaan vaikka olisi kuinka lahjakas.

Tarvitaan opettajia, mentoreita ja  kannustajia. Myös taiteen tekemiseen rohkaisevia kumppaneita ja puolisoita. Ehkä "muusiakin." 

Ei ole samantekevää kenen kanssa vapaa-aikansa viettää. 

Kaikkeen tekemiseen ja elämiseen tarvitaan myös rahaa joko asiakkailta, mesenaateilta, säätiöiltä tai vaikka puolisolta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Suhteilla. Siinä se. Kun tuntee oikeita ihmisiä ei edes tarvitse olla erityisen hyvä. Pitää olla huomattavasti lahjakas ja keksiä vielä jotain poikkeuksellisen kiinnostavaa että se pelkästään kantaisi. Näitä on marginaalinen määrä.

 

 

Anteeksi, mutta suutuin. Mielestäni ajattelet laiskasti. Olisit voinut mainita edes yhden esimerkin suhteilla menestyneestä, merkittävästä, mielestäsi lahjattomasta taiteilijasta. Auttaako tämä suomalaisten nimilista:

Marjatta Tapiola

Marika Mäkelä

Jukka Mäkelä

Hannu Väisänen

Magnus Lindberg

Kaija Saariaho

Esa-Pekka Salonen

Karita Mattila

Soile isokoski

Kari Hotakainen

Kalle Päätalo

Laila Hirvisaari (ent. Hietamies)

Sofi Oksanen

Eikä nyt ole kyse siitä, pidätkö sinä noista taiteilijoista vaan siitä, miten he ovat onnistuneet mainitsemallasi tavalla. Suurin osa noista ovat maailmannimiä, Päätaloa tai Hirvisaarta lukuunottamatta. He taas ovat suomalaisten "syvien rivien" rakastamia taiteilijoita.

Toki taiteen alalla on periytyviä ammatteja, teatterin piirissä varsinkin, esim. Rinne-Reitala-Kahrat tai Palo-Valkama-Parviaiset, Roineet, Jurkat. Mutta tuskin esim. Ritva Valkama on hyvä näyttelijä siksi, että hän oli Reino Valkaman tytär, Tauno Palon miniä, Sanna-Kaisa Palon äiti tai Emmi Parviaisen mummi, vaan siksi, että hän on ihan oikeasti hyvä näyttelijä ja hän on tehnyt kaikki ne "läksyt", jotka siihen työhön liittyy. Enkä usko myöskään, että viulisti Sakari Oramo pääsi Sibelius Akatemian kapellimestariluokalle siksi, että hän on pianisti Liisa Pohjolan poika ja basisti Pekka Pohjolan serkku, vaan siksi, että hän oikeasti on lahjakas. 

3, ammattitaitelija, ei suhteita 

Samaa mieltä. Suhde -selitykset pätevät ehkä jollakin tasolla, joissakin maissa. Tai ehkä omaa menestymättömyyttä selitetään sillä, että tarvitaan suhteita. Kun kyse onkin siitä, ettei sitä lahjakkuutta ole tarpeeksi.

Jos on aitoa lahjakkuutta ja tahtoa käyttää sitä, sekä paljon ahkeruutta on mahdollisuus pärjätä. Taiteen alan ongelmana on se, että selkeää maallikolle osoitettavaa mittaria hyvästä ja huonosta ei ole. Moni myös haluaa ilmaista itseään taiteen kautta, ja kutsua itseään taiteilijaksi. Taiteilijuudesta tulee itsetarkoitus.

Itsensä ilmaisu on valtavan hieno asia. Mutta aina se tarve ilmaista ei tarkoita lahjakkuutta ammattiin asti. Luoviin ammatteihin pyrkii iso joukko ihmisiä, joilla ei ole tarpeeksi lahjakkuutta. Tämä on ikävä tosiasia. Itsekritiikki puuttuu. Verrattavissa siihen, että Idolsiin lähtee aina uudestaan laulajia, joilta puuttuu laulutaito.

10,

alkupään nimet ovat kuvataiteilijoita (Väisänen myös Finlandia-palkittu kirjailija), sitten joitakin muusikoita, sen jälkeen laitoin joitakin kirjailijoita; sekä Hotakainen että Oksanen ovat saaneet merkittäviä kansainvälisiä palkintoja ja heidän kirjojaan on käännetty useille kielille. Varsinkin muusikoista kaikki tekevät kansainvälistä, kielestä riippumatonta uraa. Saariaho taitaa olla kansainvälisesti tunnetuin ja palkituin suomalaistaiteilija. Googlaat tietysti, jos haluat tietää heistä lisää. Kts. myös kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila. Eikä Aki Kaurismäkeäkään sovi unohtaa. 

Taide ja luovat alat ovat hankala alue koska menestys on niin vaikeasti mitattavissa. Nytkin joukossamme elää taiteilijoita, joista kukaan ei tiedä mitään, mutta jotka ehkä joidenkin vuosien päästä siirtelevät mannerlaattoja. Eivätkä he silloin välttämättä ole edes itse elossa. 

Taas kerran klisee: Vincent Van Gogh ei myynyt elämänsä aikana kuin yhden taulun, hänen veljensä elätti häntä. Nykyään hänen töistään maksetaan miljoonia euroja. Onko se ap:n tarkoittama "näyttö"? Eli eläessään Vincent oli huono, suhteilla pelannut taiteilija, mutta nykyään hyvä taiteilija, koska hänen työnsä maksavat niin paljon? Se, pitääkö Van Goghin töistä, on jokaisen henkilökohtainen asia. 

Tai Mozartin musiikista, hänhän kuoli suunnilleen nälkään ja hänet haudattiin köyhien joukkohautaan. Rembrandtilla ei muuta ollutkaan kuin velkoja! Taidemaalari Helene Schjerfbeck eli kurjan elämän, ilman julkista tunnustusta, mutta maalasi siitä huolimatta koko pitkän erlämänä loppuun asti. Runoilija Edith Södergran eli vain vähän aikaa, mutta uskoi koko sen ajan että hänen runoillaan on merkitystä ja me luemme niitä yhä. 

Minua kiinnostaa se, mitä ap "näytöllä" tarkoittaa. 

Ja sekin, mitä tarkoitat suhteilla, 10. Jostakinhan tuo sinun käsityksesi syntynyt, mikä sen tausta on? 

3

Oletko sitten ammattitaiteilijana sitä mieltä että toisilla ihmisillä ei ole mitään merkitystä elämän kulun tai työllistymisen suhteen. Tämän saman psykologisen ilmiön pystyy helposti laajentamaan taiteeseen. Aikaisemmin joku myös mainitsi persoonaan roolin menestymisessä - eli joku pitää sinusta ihmisenä ja sekin johtaa johonkin. Varsinkin taide on sellainen ala että mielipiteitä löytyy laidasta laitaan. Vaikea menestyä jos kukaan ei pitäisi kyseisistä tuotoksista ja laittaisi sanaa eteenpäin. Ja jos tähän aiheeseen liitetään vielä kysymys että onko sillä merkitystä menestyykö elämänsä aika vai vasta sen jälkeen ollaan sekoittamassa aikamoista soppaa. Silloin on ehkä matkassa jo ripaus sattumaakin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sitten ammattitaiteilijana sitä mieltä että toisilla ihmisillä ei ole mitään merkitystä elämän kulun tai työllistymisen suhteen. Tämän saman psykologisen ilmiön pystyy helposti laajentamaan taiteeseen. Aikaisemmin joku myös mainitsi persoonaan roolin menestymisessä - eli joku pitää sinusta ihmisenä ja sekin johtaa johonkin. Varsinkin taide on sellainen ala että mielipiteitä löytyy laidasta laitaan. Vaikea menestyä jos kukaan ei pitäisi kyseisistä tuotoksista ja laittaisi sanaa eteenpäin. Ja jos tähän aiheeseen liitetään vielä kysymys että onko sillä merkitystä menestyykö elämänsä aika vai vasta sen jälkeen ollaan sekoittamassa aikamoista soppaa. Silloin on ehkä matkassa jo ripaus sattumaakin.

En oikein ymmärrä kysymystäsi. 

Noin yleisesti ottaen ei ole mitään merkitystä sillä, pitääkö joku taidetta tekevästä ihmisestä tai hänen taiteestaan hänen elinaikanansa. 

Jos ap tuntee vetoa taiteilijuuteen, mikään ei estä hakeutumasta opiskelemaan sitä, esim Taideyliopistoon tai Aaltoon. Vaikka valintakokeissa ei menestyisikään, saa jotain ulkopuolista näkökulmaa omaan tekemiseensä. 

Rakastan työtäni, en vaihtaisi sitä mihinkään. Toimeentulo on epätasaista ja epävarmaa, välillä "kukaan ei ymmärrä minua", välillä on menestystä. En suosittele tätä kenellekään :)

3