Hiljaiset miehet vituttaa
Olin eilen treffeillä erään miehen kanssa. Mielestäni todella hyvännäköinen ja viestien perusteella vaikutti todella mukavalta, sosiaaliselta ja kaikin puolin hyvältä. No eilen sitten nähtiin ja ei helvetti, mikä tuppisuu. Hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään kun vastasi kaikkeen yhdellä sanalla. Treffien loppupuolella sitten sanoi että on yleensä melko hiljainen ja että toivottavasti se ei minua haittaa. NO kyllä haittaa! Vituttaa suoraan sanoen. Sellaisen ihmisen kanssa on tosi raskasta olla, kun toinen ei näe ollenkaan vaivaa keskustelun ylläpitämiseksi. MIKSI, kun muuten niin hyvä mies! Olen puhunut.
Kommentit (90)
Tiedän niin tollaset tyypit. Johtuuko kasvatuksesta vai mistä, mutta kyllä on sosiaaliset taidot aika onnettomat jos ei ensitreffeillä edes kohteliaisuudesta osaa keskustella vaan istuu hiljaa. Ja kyllä, myös keskustelemaan voi nimenomaan opetella. Ujoudestakin voi opetella pois.
Mä haluan tollasen miehen. Joka on hyvännäkönen eikä puhu paljoa. Mä voin hoitaa puhumisen. Sängyssä sen pitää olla kyllä priima. Anna mulle sen numero. Tai no testaa eka millanen pano on.
No ei siellä sängyssä tarviikaan tosiaan puhua. Muuten vois meidän yhteiselämästä melko tylsää tulla kun kaveri ei puhua pukahda. Ja ei tietenkään koko ajan tarvii äänessä olla, mutta se että ei puhu mitään niin käy kyllä hermoille. Ap
Vierailija kirjoitti:
No ei siellä sängyssä tarviikaan tosiaan puhua. Muuten vois meidän yhteiselämästä melko tylsää tulla kun kaveri ei puhua pukahda. Ja ei tietenkään koko ajan tarvii äänessä olla, mutta se että ei puhu mitään niin käy kyllä hermoille. Ap
En mä niin sanonut. Siis sanoin että muuten tollanen mies on just hyvä. Mutta sen lisäksi pitää olla todella hyvä sängyssä.
Toiset ovat luonteeltaan hiljaisia ja toiset puheliaita.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän niin tollaset tyypit. Johtuuko kasvatuksesta vai mistä, mutta kyllä on sosiaaliset taidot aika onnettomat jos ei ensitreffeillä edes kohteliaisuudesta osaa keskustella vaan istuu hiljaa. Ja kyllä, myös keskustelemaan voi nimenomaan opetella. Ujoudestakin voi opetella pois.
Miksi pitäs esittää sellaista mitä ei ole? Sittenkö naimisiin menon jälkeen pitäs oikea luonne vasta paljastua, sitäkö te naiset sit haluattekin?
Jos tää mies ois puhunu kun Ruuneberi, mut ei olis komea, ni eiköhän sama loputulos olis ollu.
Useimmiten tuon tyyppiset ihmiset lämpenevät ja tulevat puheliaammiksi tutustumisen edetessä. Karsii vaan niitä, joihin itse haluaisi tutustua, koska luonnollisesti todella moni ei jaksa odottaa, että se persoona alkaa tulla enemmän esiin kuoren alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän niin tollaset tyypit. Johtuuko kasvatuksesta vai mistä, mutta kyllä on sosiaaliset taidot aika onnettomat jos ei ensitreffeillä edes kohteliaisuudesta osaa keskustella vaan istuu hiljaa. Ja kyllä, myös keskustelemaan voi nimenomaan opetella. Ujoudestakin voi opetella pois.
Miksi pitäs esittää sellaista mitä ei ole? Sittenkö naimisiin menon jälkeen pitäs oikea luonne vasta paljastua, sitäkö te naiset sit haluattekin?
Jos tää mies ois puhunu kun Ruuneberi, mut ei olis komea, ni eiköhän sama loputulos olis ollu.
no, tuossa tapauksessa niitä treffejä tuskin olisi edes tullut, olin nähnyt kuvia miehestä ennen kuin tavattiin. Puhumattomuutta ei voi ennustaa sillä viesteillä voi antaa itsestään erilaisen kuvan. Ymmärtäkää nyt miehet että ei se vain ole ok olla koko ajan turpa kiinni, ja sit ihmetellään että miks en saa naista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten tuon tyyppiset ihmiset lämpenevät ja tulevat puheliaammiksi tutustumisen edetessä. Karsii vaan niitä, joihin itse haluaisi tutustua, koska luonnollisesti todella moni ei jaksa odottaa, että se persoona alkaa tulla enemmän esiin kuoren alta.
Nimenomaan! Voi toki olla, että tääkin kaveri alkais puheliaammaksi myöhemmin, mutta voi olla myös että ei. Ja ei ihan kauheasti huvittaisi tuhlata aikaa siihen, JOS sitä keskustelua ei ikinä synny ajankaan myötä.
Mies ei kyllä mitään menettänyt tuollaisessa kiroilija-ap:ssa.
Ryhdyin miettimään ihmisiä, etenkin miehiä keitä eniten elämässäni rakastan, arvostan ja kunnioitan. Huomasin, että top 10 mahtuu 7 ihmistä jotka tekivät ensivaikutelmana juuri saman hiljaisen, hitaan tuppisuun, jopa ylimielisen tai umpimielisen vaikutelman. Ja todellisuus on tosiaan ihan jotain muuta.
Jokainen joka ihmisestä mitään ymmärtää, tajuaa että nämä on synnynnäisiä temperamenttiin ja piirteisiin liittyviä ihmisen ominaisuuksia. Varmasti suurella vaivalla ja pakon edessä voi hetkellisesti teeskennellä muuta. Mutta treffitilanteessa- onko se järkevää? Ajatus olisi varmaan olla edes suuremmaksi osaksi oma itsensä.
Mutta lohduttava ajatus on se, että ap:n ei tosiaan ole pakko olla näiden ihmisten kanssa. Tämä ihmistyyppi valikoi lähelleen pienen, mutta sitäkin arvokkaamman läheisten ihmisten joukon. Tärkeinä kriteereinä on kuuntelemisen ja aitouden taito, sillä nämä ominaisuudet korostuvat "hiljaisissa" itsessäänkin. En oikein jaksa uskoa, että ap:n treffikumppani tällä hetkellä itkee ap:n perään; hän teki jo ensimmäisellä kerralla tarkkoja havaintoja ap:sta ja teki sen mukaiset johtopäätökset. Todennäköisesti kummankin onni on jossain ihan muualla.
ps. minun "hiljainen" mieheni on peto sängyssä
No siis onhan se ikävää että jos itse yrittää esim kysellä jotain,niin saa vastauksen tyyliin: ei/joo. Ja sitten olllaan taas hiljaa, ja ite yrittää väkisin keksiä puhuttavaa
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat luonteeltaan hiljaisia ja toiset puheliaita.
Some girls are bigger than others.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyin miettimään ihmisiä, etenkin miehiä keitä eniten elämässäni rakastan, arvostan ja kunnioitan. Huomasin, että top 10 mahtuu 7 ihmistä jotka tekivät ensivaikutelmana juuri saman hiljaisen, hitaan tuppisuun, jopa ylimielisen tai umpimielisen vaikutelman. Ja todellisuus on tosiaan ihan jotain muuta.
Jokainen joka ihmisestä mitään ymmärtää, tajuaa että nämä on synnynnäisiä temperamenttiin ja piirteisiin liittyviä ihmisen ominaisuuksia. Varmasti suurella vaivalla ja pakon edessä voi hetkellisesti teeskennellä muuta. Mutta treffitilanteessa- onko se järkevää? Ajatus olisi varmaan olla edes suuremmaksi osaksi oma itsensä.
Mutta lohduttava ajatus on se, että ap:n ei tosiaan ole pakko olla näiden ihmisten kanssa. Tämä ihmistyyppi valikoi lähelleen pienen, mutta sitäkin arvokkaamman läheisten ihmisten joukon. Tärkeinä kriteereinä on kuuntelemisen ja aitouden taito, sillä nämä ominaisuudet korostuvat "hiljaisissa" itsessäänkin. En oikein jaksa uskoa, että ap:n treffikumppani tällä hetkellä itkee ap:n perään; hän teki jo ensimmäisellä kerralla tarkkoja havaintoja ap:sta ja teki sen mukaiset johtopäätökset. Todennäköisesti kummankin onni on jossain ihan muualla.
ps. minun "hiljainen" mieheni on peto sängyssä
Kaunista analyysia. Kumma kyllä, että mies juuri laittaa tässä viestiä kuinka oli ihanaa nähdä ja kuinka kivaa hänellä oli, ja kuinka tahtoisi mahdollisimman pian nähdä uudestaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän niin tollaset tyypit. Johtuuko kasvatuksesta vai mistä, mutta kyllä on sosiaaliset taidot aika onnettomat jos ei ensitreffeillä edes kohteliaisuudesta osaa keskustella vaan istuu hiljaa. Ja kyllä, myös keskustelemaan voi nimenomaan opetella. Ujoudestakin voi opetella pois.
Miksi pitäs esittää sellaista mitä ei ole? Sittenkö naimisiin menon jälkeen pitäs oikea luonne vasta paljastua, sitäkö te naiset sit haluattekin?
Jos tää mies ois puhunu kun Ruuneberi, mut ei olis komea, ni eiköhän sama loputulos olis ollu.
no, tuossa tapauksessa niitä treffejä tuskin olisi edes tullut, olin nähnyt kuvia miehestä ennen kuin tavattiin. Puhumattomuutta ei voi ennustaa sillä viesteillä voi antaa itsestään erilaisen kuvan. Ymmärtäkää nyt miehet että ei se vain ole ok olla koko ajan turpa kiinni, ja sit ihmetellään että miks en saa naista. Ap
Tuollaiset miehet ovat jänniä. Osaavat ehkä kirjoittaa kivasti ja monisanaisesti, mutta naamatusten eivät saa mitään ulos vaikka miten yrittäisi kysellä, olla mukava, kohtelias, helposti lähestyttävä ja kiinnostunut. Ehkä mies oppisi puhumaan kun olisi tunnettu kauemmin, mutta valitettavasti hänestä ei saa mistään kiinni ja persoonallisuus ei näy ollenkaan jos vastaukset ovat yhdellä sanalla sanottu ja vastakysymyksiä ei tule. Siinä itsellä tulee vain uskomattoman typerä olo ja hymy ei ole enää aito parin tunnin jälkeen.
Olen tällaisen miehen kanssa ollut. Puhelimessa hän puhua pulputti, nauroi ja kyseli, mutta naamatusten vain hymyili ujosti. Kahdet treffit kokeilin ja sitten luovutin, yksinpuhuminen ei ole seurassa kivaa. N39
On hiljaisia, jotka olemukseltaan silti antavat ymmärtää että he pitävät sinusta ja että he pitävät myös itsestään. Tällaisten kanssa on puheliaammankin helppo olla, ja yleensä tällainen hiljainen ei kuitenkaan ole kivikasvoinen, jäyhä jököttäjä vaan hänessä on jotain muuta, mistä saa kiinni.
Sitten on niitä hiljaisia, jotka ovat käpertyneet omaan itseensä ja jotka antavat (joskus virheellisesti, joskus totuudenmukaisesti) itsestään ylimielisen ja välinpitämättömän kuvan. Se on kiusallista, myös meille jotka emme ole niitä suuna päänä olevia mutta jotka edes yritämme itse pitää jotain keskustelua yllä.
Treffit ja vaikka illanistujaiset on tilanteita, joissa jokaisen pitää edes vähän yrittää. Vähän tulla oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kyllä, suupaltin kannattaa hiljentyä kuuntelemaan myös muita ja antamaan muillekin ohjat. Ja kyllä, hiljaisen kannattaa yrittää edes vähän kiinnostua muista.
Olen vieraiden ihmisten kanssa todella pidättäytynyt ja hiljainen, mutta ajan mittaan alan puhua enemmän ja muutun jopa ärsyttäväksi. Ehkä AP:n tapaama mies olisi ollut samanlainen. Minua vituttaa ja harmittaa se, että ihminen tyrmätään tai hyväksytään yhden tapaamisen jälkeen. Ei yhdellä tapamisella saa toisesta sitä oikeaa kuvaa, esimerkkeinä pelimiehet ja ujot ihmiset joista ei varmasti yhdella tapaamisella saa sitä oikeaa kuvaa. Pelimiehen luonne toki paljastuu ennemmin tai myöhemmin kun sen kanssa treffailu jatkuu pidempään, mutta ujon miehen päälle isketään listassa iso punainen rasti. Ei me ujot olla sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan, mutta meille valitettavasti joutuu puhumaan enemmän ja olemaan kärsivällinen. Tai no enhän minä kaikkien ujojen puolesta voi puhua, mutta noin se omalla kohdallani menee. Itse tavallaan koen sen hyväksyntänä jos toinen ihminen juttelee minulle paljon, ja ajan mittaan sitten alan puhua itsekin. Toivottavasti et vittuuntuut kun hiljainen "mies" tuli kommentoimaan.
Terveisin hiljainen Naispelko22
Minulla on ollut kahviseurana pari sellaista miestä, joiden seurassa minä sain hoitaa puhumisen lähes sataprosenttisesti. Eivätkä hekään olleet käsittääkseni kovin ujoja tai kuoreensa vetäytyneitä, vaan eivät vain saaneet keskustelua pidettyä yllä siihen malliin kuin olisin aikuiselta ihmiseltä odottanut.
Minuakin on jännittänyt aluksi ja on ollut hieman tukalaa, mutta noissa tilanteissa nyt vain se suun avaaminen on loppujen lopuksi pienempi paha kuin se, että poistuu vähäsanaisilta treffeiltä itseään soimaten. Ei tarvitse olla mikään papupata, vaan kyetä katsomaan silmiin, kyselemään, vastailemaan kokonaisilla lauseilla, viemään keskustelua eteenpäin kun tulee jokin sopiva kohta vaihtaa aihetta jne. Ei se ole sen kummempaa.
Keskustelutaitoa voi ja pitää harjoitella, niin että pystyy lähes kenen kanssa tahansa juttelemaan kevyesti edes sen yhden kahvittelun verran. Kannattaa lukea lehtiä ja uutisia, seurata jotain itseä kiinnostavia ilmiöitä ja pitää muutenkin silmät auki ja asenne uteliaan avoimena, että saa jutunjuurta. Toiselta voi kysyä kaikenlaista perusarkeen liittyvästä, harrastuksista ja matkustelusta. Ei tarvitse olla aina niin vakavahenkistä, hassutellakin voi ja vähän kokeilla millaisesta huumorista toinen tykkää. Henkilökohtaisia kysymyksiä voi olla hyvä välttää aluksi, niihinkin ehtii kyllä aikanaan.
Olikohan mun ukko :D