Oletko tavannut koulukiusaajiasi aikuisiällä?
Aihe tuli mieleen tuosta "entinen kiusattu, laita koulusi nimi" -keskustelusta. Joku oli ollut rekrytoimassa toimitusjohtajan paikkaa kun kiusaaja oli saapunut työhaastatteluun. Ei irronnut paikkaa. :D
Oletko siis kohdannut vanhan kiusaajasi? Tunnistiko hän sinua, kuinka reagoi, pääsitkö "näpäyttämään"? Kannatko kaunaa vai onko sinun kohdallasi menneet jo kuopattu?
Kommentit (9)
Annoin pillua kiusaajalleni. Minusta se oli hyvä kosto. Nuorena oli rillipäinen nörtti josta vanhemmiten kuoriutui kaunotar. Itsetuntoni sai pönkitystä kun nyt kelpasinkin koulun kovikselle.
Vierailija kirjoitti:
Annoin pillua kiusaajalleni. Minusta se oli hyvä kosto. Nuorena oli rillipäinen nörtti josta vanhemmiten kuoriutui kaunotar. Itsetuntoni sai pönkitystä kun nyt kelpasinkin koulun kovikselle.
Kostitko ikäänkuin itsellesi? Vai kenelle kostit?
Olen, luokkakokouksessa. Oli se nautinnollista kertoa että itse on hyvässä asemassa ja korkeasti koulutettu. Arvatkaa onko ko. kiusaaja? :D
En ole. Mulla oli monta kiusaajaa. En kuitenkaan jaksa kantaa kaunaa. Ne oli lapsia silloin.
Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta yläasteella luokallamme oli kaksi kiusaajaa, jotka kiusasivat yhtä tyttöä. Nyt nelikymppisinä kiusaajat ovat todella hyvin amispohjalta menestyneet, kumpikin hyvissä naimisissa, isoissa omakotitaloissa, fiksut ja kauniit lapset. Joskus toiselta kysyin suoraan muistaako hän kiusanneensa, ei myöntänyt. Kiusatusta en tiedä oikein mitään.
En ollut erityisesti kiusattu, mutta luokallamme oli tyttö, joka rikkonaisesta kodista. Kiusasi säännällisesti yhtä luokkamme tyttöä ja kerran hyökkäsi fyysisesti rajuin ottein kimmppuuni, nii että kaaduin maahan jossa jatkoi lyömistä ja potkimista.
Myöhemmällä iällä olin melko päätösvaltaisessa asemassa sosiaalitoimessa, tämä tyttö, silloin nuori nainen olisi tullut asiakkakseni, jollen olisi kertonut taustoja ja saanut siirrettyä kollegalle. Oli elämä ihan riekalaeina ja lapset huostaanotettu yms.
Vain tukkinut niiden lukkoja ja pöllinyt kilpiä niiden autoista. Auttaa stressiin mukavasti.
Lyhyesti.
Osuimme samaan pikkukauppaan yhtä aikaa. Hän vilkaisi minua sellaisella jänis ajovaloissa- ilmeellä, kaappasi ostamansa mäyriksen kainaloonsa ja pinkoi tiehensä.
En kanna kaunaa, tunnen itseasiassa sääliä häntä kohtaan. Silloin kouluaikoina en sitä vielä hahmottanut, mutta elämä ei ole hänelle jakanut hyviä kortteja alkujaankaan eikä hän huonoista lähtökohdistaan ole onnistunut ponnistamaan normaalielämään. Nykyään ymmärrän, että niillä elämäneväillä jotka hänelle lapsuudenperheensä antoi, ei ihmiseltä voi oikein odottakaan sosiaalisia taitoja tai kykyä kohdella ihmisiä oikein.
Tulen surulliseksi kun luen ilkeitä ja vahingoniloisia tekstejä, joissa sisältä rikki olevat ihmiset epätoivoisesti haluavat päästä ilakoimaan ajatuksella että joku on heitä enemmän rikki. Kiusaaminen ei ole koskaan oikein eikä sille ole olemassa tekosyitä. Myöskään kiusatuksi tuleminen ei oikeuta kiusaajaksi tuloa. Ja kiusaajia ne ovat, jotka kokevat mielihyvää toisen elämän epäonnistumisesta.