Olen lihonnut kymmeniä kiloja. Kehtaanko nähdä vanhoja tuttuja?
Olen lihonnut hyvin nopeasti aluksi 20 ja sitten vielä 20 kiloa. Kilot ovat tulleet yhtäkkiä, eivät pikkuhiljaa joten muutos on todella dramaattinen. :( Nyt asun toisella paikkakunnalla ja en ole kehdannut tavata vanhoja tuttuja juuri lainkaan... luokkakokoukseen osallistumisen (jonne olisin todellakin halunnut!) peruin vedoten ulkomaanmatkaan, ja kaikilta tapaamisilta kieltäytynyt kun en halua olla se, josta kaupungilla puhutaan seuraavat viikot että "Onpas se lihonut kauheasti, olisit nähnyt!"
Nyt eräs parin vuoden takainen työkaveri on ehdotellut jo pidempään tapaamista, ollaan juteltu netissä ja haluaisin nähdä häntä mutta ongelma on, että kun viimeksi näimme olin 20kg laihempi. Kehtaanko nähdä häntä? Pitääkö selittää painonnousulle jokin syy, vai olla kuin sitä ei olisikaan? Mitä itse ajattelisit, jos törmäisit vanhaan tuttuusi ja hän olisi lihonut huomattavasti?
t: 160/90 läskikasa
Kommentit (11)
Nyt leuka pystyyn tyttö ja mene tapaamiseen! Toki vanhat tuttusi saattavat huomata lihomisesi, mutta samalla tavalla saattavat olla lihoneet hekin. Tai ainakin rypistyneet, tai kaljuuntuneet..
Näin kun käy meille ihan jokaiselle ennemmin tai myöhemmin..=)
Mene tapaamiseen ja sano että sulla on tällainen uusi harrastus, syöminen. Kerrot että tavoitteesi on 100 kiloa, jonka jälkeen liityt suomen sumopainiseuraan ja aiot tavoitella suomen mestaruutta naisten yli 100 kilon sarjassa.
Kyllä mua hävettäisi myös. Olen kamppaillut lähes koko teini ja aikuisiän painon kansaa. Nyt olen ollut monta vuotta normaalipainossa. Urheilen lähes päivittäin ja olen aika tyytyväinen itseeni. Toki roikkuva vatsanahka ja rinnat harmittaa mut ei voi mitään. Itselläni olisi päin vastoin jos tulisi esim luokkakokous. Mut ap, miksi olet lihonut, etkö voisi laihduttaa ihan terveyden kannalta? Tsemppiä :)
No, tottakai suuren painonnousun jokainen huomaa, mutta ei se ole sellainen asia jota jaksaisi pohtia ja vielä raportoida eteenpäin (paitsi tietysti sellaisilla tyhjäpäisillä bimboilla, joilla ei ole muuta sisältöä elämässä kuin ulkonäkö ja sellaisista nyt ei kannata välittää.)
Mulla on ihan sama ongelma. Kilot kertyi kun ex jätti ja olen käsitellyt surua väärin. Menetin elämäni rakkauden, joka oli elämässäni mun ikävuodet 20-44, lapset yhdessä ja kaikki. En haluaisi edes poistua kotoa mihinkään, hävettää niin.
Ymmärrän huolesi täysin. Minäkin olen lihonut 30kg muutaman viime vuoden aikana eikä puhettakaan, että haluaisin nähdä vanhoja koulu- yms kavereita! Jos joku vanha tuttu tulee vastaan, niin vaihdan pikaisesti kadun puolta tai pujahdan piiloon. Minun kotipaikkakunnalla ainakin on tapana päivitellä ihmisten ulkonäön muutoksia ja päättänyt mielummin eristäytyä kuin olla noiden päivittelyjen kohde :(
Samat ongelmat täälläkin. Mullakin oli ystävä vuosien takaa ja kärtti vaan tapaamista tyyliin "Mä oon jo tulossa". Kerroin puhelimessa, kirjeissä ym. useamman kerran valistaen, että et tunnista, oon lihonut. Vastauksena kertoi hän, että samoin. Luulin jo, että ensimmäinen reaktio ei olisi "Voi herranjumala, kun oot lihonut", mutta niinhän se meni, vaikka ehdotin, että nähtäiskö ilman painorajoituksia yms. Luulin myös, että fiksuna ihmisenä hoksaa, että ai jaa, tuo ei halua puhua painostaan mitään, okei sitten.
Petyin pahoin, eipä kunnioittanut ollenkaan. Niin jäi sekin ystävyys.
Aina jonkun saman kaltaisen ääliön tavatessani vastaan "Kauheeta kun oot lihonut"-tervehdykseen "Joo, ihan hyvin menee, mites sulla"? Naurattaa jopa, kun sivistystä ei vaan löydy edes hävetä, vaan homma jatkuu pään pyörittelyllä ja voivottelulla :D Huom: Ihminen on se sama ja entinen, ei se mihinkään ole hävinnyt. Ihan sama kuin alkaa arvostella jonkun miesvalintoja tai muuta yksityisasiaa.
Ihminenhän sinä olet, ja niin ovat kaikki muutkin. Muilla on myös luurankonsa kaapissa, voi olla masennusta, avioeroja, työttömyyttä, sairautta, päihdeongelmia...
Laita pää pystyyn ja tapaa vanhat kaverisi positiivisella asenteella. Luo uudet suhteet niihin, joiden kanssa todella haluat olla.