isä ei halua tavata lastaan

laittasitko meili osoitteen, kertoisin oman tilanteeni.....en viitsi sitä tässä julkisesti lähteä kertomaan.

tässä s-postini miiu.taivaskallio@suomi24.fi

Itse oon päättänyt että isän ja pojan välit ovat täysin heidän välinen asia mihin en aio puuttua. Ei isää pakottamalla saa tapaamaan lastaan eikä se hyödyttäisi lasta millään tavalla. Ja en ole voinut muuta kuin todeta että isä menettää todella paljon valinnassaan mutta poika ei tuollaisessa ihmisessä oikeasti menetä yhtään mitään, Oli se lapsen isä tai ei mutta haluan vain läheisiä ja lämpimiä ihmissuhteita poikani elämään. Isä on kerran, kuukauden vanhana nähnyt lapsensa ja poika on 1.5v. Myös Mummi on alun jälkeen ilmottanu ettei aio enää olla meihin tekemisissä, sekin on täysin hänen valintansa, pari kertaa vuodessa lähetän hänelle pari kuvaa että näkee miten poika kasvaa ja kehittyy mutten edes kuulumisia, saa kysellä itse jos kiinnostaa.



Itseä on ainakin paljon helpottanut kun ei enää viitsi turhia murehtia. Elellään vaan pojan kanssa kahdestaan ja keskitytään omaan elämään tällaisena kuin se on. Jos he joskus tulevat toisiin ajatuksiin niin en aio olla este mutta he ovat pojalle täysin vieraita ihmisiä. Varmasti lapselle joutuu selittämään asioita mutta kehitystason mukaan joten varmasti paras että lapsen ollessa pieni, vastaa vaan mitä kysytään. Mutta tämmöstä elämä on, ei kaikki mee suunnitelmien mukaan ja asiat on vaan parempi hyväksyy sellasina kuin ne on ja yrittää ottaa kaikki mahdollinen ilo irti.

Eron jälkeen lapsen isä tapasi lastaan n. vuoden säännöllisesti. Kerran kuussa poika oli isänsä luona vlopun. Systeemi toimi hienosti, eikä lapsikaan vaikuttanut stressaantuneelta vaikka olikin niin pieni ja näki isäänsä niin harvoin.



Nyt kuitenkin isä alkanut " oikuttelemaan" . Ilmoitti ettei lapsi kiinnosta lainkaan, eikä ikinä halua häntä tavata. Sanoin että sitten kun muuttuu mieli niin saa tulla katsomaan, enkä sitä aiokkaan estää.

Lapsen isä muuttikin mielensä, mutta ihmetteli etten antanut lasta hänelle vlopuksi. Ei ymmärtänyt sitä, että poika ei ollut nähnyt häntä yli 3kk:teen.



Nyt isä soittelee joskus, ja sanoo että kyllä minä joskus tulen katsomaan, mutta toistaiseksi ei ole tullut. Saa itse pojalle selittää tilanteen kun lapsi kasvaa, jos siis meidän yhteyden pito jatkuu.



Tosin tilanteeseen voi vaikuttaa että hänelle on tulossa uusi lapsi uuden tyttöystävänsä kanssa lähiaikoina.



Joskus itselleni tulee katkera olo, kun hän ei kanna mitään vastuuta lapsestaan. Silloin kun itse on väsynyt niin tekisi mieli kyllä laukoa isälle pari totuutta. Tuntuu epäreilulta että hän saa poistaa kokonaan vastuun, ja minulle jää kaikki, välillä väsymys ollut aika kovakin. Tosin hyvät hetket ovat niin ihania, että tiedän että minä en mitään menetä vaan isä!



Joten toivon että isä muuttaisi joku päivä vielä mielensä ja tapaisi poikaansa mutta en aijo häntä siihen ruinata.

oltiin yhdessä 11 vuottaja lapsia siunaantui neljä jotka tällä hetkellä ovat iältään 2,4,6 ja 7 vuotiaita ja minä halusin erota mies ei.muutin yhteisestä kodistamme lasten kanssa lokakuun alussa pois ja tehtiin sopparit tapaamisista sun muusta ihan sovussa,mutta nyt isä ei haluakkaan tavata tai ottaa muksuja yhtenäkään viikonloppuna kun on niin paljon muuta tekemistä.tulikin miehelle vapaus kaikesta niin ei haluakkaan enää ottaa vastuuta muksuistaan.minua se lähinnä vituttaa mutta minkäs teet.lastenvalvojalle ois aika että mennään vielä sinne näitä pelisääntöjä kertaamaan mutta eihän se mitään auta.oishan tuo kiva saada edes yksi vuorokausi kuukaudessa vapaata aikaa ihan itselle ja sais vaikka nukkua kun meillä pienemmät heräävät vielä aikasta paljon vielä öisin.

Mulla neljä lasta, joita " isän" pitäisi pyrkiä tapaamaan kerran viikossa yhtenä päivänä minun luonani, kun " isällä" ei kuulemma asuntoa. Ei ole miestä paljon näkynyt. Jos käy joskus niin se on 15 minuuttia ja sitten äkkiä pois. Tulee kun itseä huvittaa, mulle ilmoittaa puoli tuntia ennen. Ei keskustele tai puuhaile lasten kanssa, ei soita, ei kirjoita, unohtaa syntymäpäivät.... Mutta samanlainen oli jo silloin kun asui saman katon alla. Vanhin lapsi (14v) sanoikin ettei mikään muuttunut vaikka isä muuttikin pois kotoa. Fiksusti oivallettu, kyllä lapsetkin huomaa tollaset asiat. Kukaan lapsista ei ole ilmoittanut kaipaavansa isäänsä tähän mennessä. Meillä sujuu elämä paljon onnellisemmin ilman isää. Tollasilla ihmisillä on jokin tunnevamma, eikä niitä voi väkisin pakottaa ottamaan vastuuta jälkikasvustaan tai vieläpä rakastamaan niitä lapsiaan. Aika ikävää miten paljon sellainen isä menettää, mutta on ihan sen oma asia. Jos haluaa olla välinpitämätön niin olkoon. (Oma isäni kuoli ollessani vauva, joten yritin nämä 15 vuotta pitää yllä jotain myyttiä, että huonokin isä on lapselle parempi kuin ei isää lainkaan!)

Asumme poitsun kanssa kaksin, jo hänen syntymästään lähtien.

Isä ei ole millään lailla halunnut olla yhteydessä, sairaalaan nyt tuli kerran vain katsomaan.

Aijon ainakin pojalleni kertoa totuuden isästään kun alkaa kyselemään.

Poitsun isälle syntynyt toinenkin lapsi (siis sen kanssa jonka kans petti mua) ja kuulin tutulta että hän oli sanonut sille " että mennäänkö kaljalle kun hänestä on isä tullut" sen jälkeen mua on alkanut ottamaan päähän koko tyyppi että kuinka kehtaa noin sanoa..että eikö mun poitsu ole hänen lapsensa.

Isän äiti on laittanut aikoja sitten välit poikki meidän kanssa.

Olen kyllä hyvin onnellinen ettei tarvi olla heihin mitenkään yhteydessä. Lapseni ei kyl todellakaan tarvi tuollaista isää. Meillä on hyvin tukea ympärillämme kun meitä auttavat minun siskoni, vanhempani, kaverini ja poitsun kummit..

Meillä sama tilanne, lapsi tosin jo kohta 7v eikä siittäjä ole lasta nähnyt kuin kerran ihan pienenä ja vahingossa, ellei sitten lasketa niitä kertoja kun kaupassa on joskus harvoin vastaan tullut.



Asia mitä eniten itse tässä mietin ja ihmettelen on se että aina kun vanhempani näkevät siittäjää hän kyselee lapsesta ja kertoo kuinka haluaisi nähdä ja sama jos itse näen häntä baarissa niin samat tarinat vuodesta toiseen, mutta missään vaiheessa en ole kieltänyt tulemasta katsomaan ja alussa usein pyysinkin. Mutta jos ei kiinnosta niin parempi pysyä poissa, mutta miksi sitten jauhaa samasta asiasta aina vaan jos sen eteen ei mitään tee. Vai hakeeko tällä jauhamisella itselleen synninpäästöä tai muuta vastaavaa..tiedä sitten.



Kovasti myös alkanut miettimään tota asian kertomista koska lapsi alkaa kohta puoliin sitä varmaan jo kyselemään, mutta ei kai siihen mitään kaavaa ole olemassa millä se tilanne hoidetaan. Tilanteen mukaan sitten kukin..



isäksi en kyseistä miestä osaa sanoa, koska isänä olemisen perustana on mielestäni muutakin kuin siittiöiden luovutus..



Mutta aika näyttää miten asiat menee ja aion kyllä lapselle kertoa joskus vanhempana miten asiat on ja saa sitten itse päättää mitä haluaa tehdä vai tekeekö mitään.

Serenah:

isäksi en kyseistä miestä osaa sanoa, koska isänä olemisen perustana on mielestäni muutakin kuin siittiöiden luovutus..

Mutta aika näyttää miten asiat menee ja aion kyllä lapselle kertoa joskus vanhempana miten asiat on ja saa sitten itse päättää mitä haluaa tehdä vai tekeekö mitään.

Tuli lapsesi puolesta jotenkin paha mieli... Ei hänellä nyt kuitenkaan ole kuin se yksi isä - valitettavasti.

Ymmärrän kuitenkin, mitä tarkoitat ja olen itse " isyydestä" ihan samaa mieltä - isä on minustakin sellainen mies, joka on lasten arjessa mukana, vaikka sitten vain joka toinen viikonloppu, mutta kuitenkin. Omat lapseni eivät ole isäänsä nähneet yli kolmeen vuoteen ja silloin harvoin, kun olemme missään puheissa, tuntuu melkeinpä ällöttävältä se, miten on olevinaan niin isää... Mutta sellaisia ne miehet ikävä kyllä ovat, isyys on jotenkin niin häilyväistä. :-( Vaan ei se ole lasten vika!

arvasin et kirjotin jotenki hassusti ko jäin itekki miettimään tota :) raskaana ollessa ei tosiaankaan ajatus kulje :D



Mutta siis en tietenkään lapselle puhu " siittäjästä" sitten kun puhun vaan isästä.. mutta omissa ajatuksissani en häntä isäksi osaa mieltää.



Lapsella kuitenkin on nyt " isä" uusperheessä kun eletään, mutta tuleehan se totuus julki silti jossain vaiheessa ja jos ei itse kysele niin kerron kyllä.



Miehen mallia ei myöskään lapsen elämästä ole puuttunut koskaan, koska lapsella on ns mieskaveri ollut aina ja joka on yksi niistä tärkeimmistä aikuisista lapsen elämässä edelleenkin.



Mutta siis näin.. ehkä tää vähän selvensi..tai sit sekotti vaan lisää..

1-2 kertaa vuodessa. Yleensä käy syntymäpäivillä ja jouluna. Lapsi ei ikinä ole ollut isänsä kanssa kahden sillä kun lapsi oli pieni niin isä todisti ettei lasta voi hänen vastuulleen jättää. Erosimme kun lapsi oli 1½ vuotias ja lapsi on nykyään jo 6 vuotias, reipas esikoululainen. Lapsi kaipaa isäänsä, mutta olen sanonut että isällä on paljon töitä, siksi ei kerkiä tavata. Ehkä lapsen silmät avautuu isompana ja kun lapsi on aikuinen aion kertoa totuuden hänen isästään. Isä on itsekeskeinen paskiainen ja tulee aina olemaan. Oma napa aina tärkein lisäksi on alkoholisti ja naisten hakkaaja. Mutta eläköön lapsi pilvilinnoissaan niin kauan kuin haluaa.



Toisen lapsen kohdalla en halunnut isyyttä edes tunnustettavan. Itse olen sitä mieltä, että parempi ilman isää kuin paska isä. Sanoi kuka muu mitä tahansa. Ja jollekkin ylemmälle sanoisin, että lapsen siittäminen ei tee ihmisestä isää eikä ansaitse itseään isäksi kutsuttavan.

Juu, Serenah, selvensi kyllä! ;-) Tosiaan, lapsellasi on isä ja " isä" !! :-D



Ja äiti80:lle sanoisin sen verran, että katkeruutesi ymmärrän, olen itse kasvanut isänäni väkivaltainen alkoholisti ja naistenhakkaaja... Isääni en nähnyt 25 vuoteen ja kun hän vuosi sitten kuoli keuhkosyöpään, en edes mennyt katsomaan... MUTTA: hän nyt kuitenkin oli isäni - omaa lihaa ja vertani eikä minulla toistakaan ole. Ja nyt kun katson omia poikiani (3 kpl), niin välillä näen heissä paitsi toki paljon itseäni, mutta myös omaa isääni... Joten yritän vain sanoa, että vaikka olen kanssanne TÄYSIN samaa mieltä siitä, että sitä miestä, joka OIKEASTI ja aidosti aikansa ja itsensä lapselle antaa, pitäisi isäksi kutsua eikä sitä, joka siemennestettään ruiskii ympäriinsä, niin fakta nyt vain on se, että lapsella on puolet geeneistään äidiltä ja puolet isältä eikä siitä mihinkään pääse... Ja joo, ei kai niillä geeneilläkään niin kauheasti väliä, enkä mitenkään erityisesti ylistä biologian merkitystä, mutta eivät ne ihan merkityksettömiäkään kyllä ole.



Ja kuten sanottu jo aiemmin, olen oman kokemukseni ja tuttavapiirin kokemusten perusteella yhä vahvemmin sitä mieltä, että miehillä keskimäärin on joku reikä päässä näissä vanhemmuusasioissa! Isyys on kovin merkillinen asia - ja usein tuntuu siltä, että se on melkeinpä äitiyden vastakohta... :-0 No, ehkei sentään, ja korostan sitä, että tiedän toki varsin omistautuneita isiä olevan olemassa. Itse asiassa oma ex-mieheni oli sellainen n. 4 vuotta... Kunnes pikkupoika hänessä otti vallan. Tai jotain. Ja tässä onkin se perustava ero: HYVIN harvoin (tosin niitäkin tapauksia tietty on) äiti päättää yhtäkkiä, että tarvitseekin oman elämän ja vapautta = kavereita ja harrastuksia 24/7, ja irtisanoutuu käytännön asioissa lapsistaan vain ikävöidäkseen heitä tippa linssissä kerran pari vuodessa. Isät pystyvät siihen lähes poikkeuksetta... Sitä en tule koskaan ymmärtämään. Ja toivon TODELLA hartaasti, ettei omista pojista tule sellaisia... Tosin epäilen - he kun ovat vain miehiä... :-(

Katkera?? Ei, en todellakaan ole katkera. Olen onnellinen, että olen päässyt miehestä eroon ja onnellinen ettei tapaa lastaan. Ja edelleen olen sitä mieltä, että siittäminen ei tee isää. Nykyinen mieheni on lapsille enemmän isä kuin heidän omat isänsä ikinä.



Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja sinun mielestä alkoholisti, naistenhakkaaja oli isäsi kuitenkin. Minun isäni joka hakkasi minua koko lapsuuteni/nuoruuteni ja ryyppäsi kuin sieni ei todellakaan ole minulle isä enkä pidä häntä isänäni vaikka samassa talossa asuimme 15 vuotta. Hiljattain kuulin että hänellä on maksassa, munuaisissa vikaa sekä keuhkosairaus. Hymy nousi huulille ja toivon, että äijä kuolisi mahdollisimman pian pois.

Lapseni biologinen isä ei halua tavata lasta. ISÄ on mieheni, ollut pienestä lähtien, eikä esikoinen muita tunne. Totuus kerrotaan kyllä tulevaisuudessa, mutta isäksi ei silloinkaan tulla kutsumaan tätä henkilöä.



Käsite Isä on meille se, kuka kanssamme asuu ja kaikkia lapsia tasapuolisesti rakastaa.

Miks tää on seksipuolella?

Vierailija kirjoitti:

Miks tää on seksipuolella?

Ootko miettinyt tätä 13 vuotta ja nyt rohkaistuit kysymään? 😳🤔

Haluatteko isit tavata?

Vierailija kirjoitti:

Haluatteko isit tavata?

las-taan

Aika porno kysymys