Lue keskustelun säännöt.
Eronneet! Jälkikäteen arvioituna: kuinka selvisitte erosta?
22.04.2007 |
Tarkoitan vähintään joku kuukausi eron jälkeen. Oletteko päässeet jaloillenne ja jos olette / ette ole, niin miksi? Miten pian olitte " valmis" uuteen suhteeseen?
Omasta erosta 5 kk aikaa ja alkaa jo tuntua sille että koko prosessi on takana, vaikka jotkut peloitteli että naisilla menee vähintään vuosi ennenkuin on käynyt koko asian läpi mielessään. Ja on sellainen olo, että nyt voisi alkaa uuden ihmissuhteen puhtaalta pöydältä, entistä viisaampana ja kokeneempana. Se suhde vaan puuttuu ;)
Terapiassa jouduin tietenkin käymään pahimman vaiheen ajan. En kokenut että siitä olisi ollut apua, mutta ilmeisesti oli, koska fiilikset on nyt niin hyvät, vaikka toki yksinäisyys toisinaan vaivaa.
Kommentit (6)
Uusi miesystävä astui kuvioon vuosi eron jälkeen. Hän osaltaan auttoi " toipumisessa" . Jälkeenpäin ajateltuna ahdistaa oikein mistä kaikesta olen selvinnyt (lapset oli 1v2kk ja 2vko kun erottiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä " mikään tuntunut missään" . Yhdessä oltiin 10 vuotta, liittoon syntyi 2 lasta.
iti...Itselläni meni useampi vuosi, ennen kuin pääsin erostani yli. Uuteen suhteeseen olin valmis vasta kolme vuotta eron jälkeen, ja vasta jonkun vuoden verran tässä uudessa suhteessa oltuani saatoin sanoa olevani OIKEASTI yli exästäni ja kaikesta siitä paskasta, mikä eroon ja suhteen loppuaikoihin liittyi. Huomasin olevani lopullisesti " selviytynyt" kun pystyin jo muistamaan hyviäkin asioita ja aikoja ex-suhteestani ja kaiken kaikkiaan en enää ajatellut asiaa ja tätä ihmistä juurikaan. Koville se kuitenkin otti ja kauan siinä meni, sanoisin noin neljä vuotta.
Sain tietää, että suhteemme oli valhetta alusta lähtien. Miehellä oli ihan muut syyt olla kanssani kuin rakkaus ja tehtiin vielä 2 lasta yhdessä.
Kyllä tunsin itseni tyhmäksi, kun olin uskonut sen valheita ja rakastin tosissani sitä ja se suorastaan inhosi mua. Ei pysty edes välittämään lapsistamme koska ne on osaksi mua.
Oli vielä ensirakkauteni ja varmaan se viimeinen, kun en enää uskalla luottaa kehenkään.
Meni se vuosi, että sain tapettua rakkauteni sitä kohtaan tai sitä miestä kohtaan jollaiseksi olin häntä luullut.
Mä olin kyllä jaloillani varmasti kuukaudessa erosta. Sen verran meni niihin alkusotkuihin aikaa eli ihan käytännön järjestelyjen järjestelemiseen. Syy tähän nopeaan toipumiseen oli varmasti se, että kaiken " pääkopan" sisäisen prosessin olin käynyt jo läpi ennen varsinaista eroa. Itse ero oli siis valtava huojennus vaan. Ja se oli tuossa hyvä juttu, että kun olin itse jaloillani, niin pystyin olemaan täysin lapsen tukena silloin kun isä muutti pois.
Itse toivuin nuoruuden avioliittoni (lapseton liitto) päättymisestä sekunnissa, sillä itse tein päätöksen sen lopettamisesta ja heti sen jälkeen helpotti.