Tapahtui eilen:
Olin erään ystäväni kanssa viettämässä iltaa. Hän on puhunut minulle usein etäsuhteestaan erääseen mieheen, jota ei ole nähnyt kahteen vuoteen (asuu eri maassa). Mies ei halua enää pitää yhteyttä tähän ystävääni. Aina olen ystävääni kärsivällisesti kuunnellut ja kannustanut.
Eilen kuitenkin halusin kertoa, että olen menossa naimisiin. Vähän aikaa selitettyäni, kuinka innoissani olen, huomasin että ystäväni ei kuunnellut ollenkaan. Lopetin jutun kesken ja tämä ystäväni sanaakaan juttuani kommentoimatta alkoi puhua taas tästä etäsuhteestaan.
Sanoin, että menen vessaan ja lähdin kotiin. Ystäväni tuli hetken kuluttua soittelemaan ovikelloani. Hän kertoi syyksi toimintaansa sen, että minun juttuni " ei vaan kiinnostanut" koska hänen elämässään on nyt niin paljon kaikenlaista. Olin ihan puulla päähän lyöty, koska en ole tottunut tuollaiseen käytökseen muiden ihmisten osalta (hän on kyllä tehnyt samantyyppistä aiemminkin).
Päätin, että laitan meidän " ystävyytemme" poikki. Hän vielä huuteli ovensuusta, että " eikö tässä nyt ollut pääasia lähteä bilettämään?"
Kannattaako tuollaista tyyppiä enää tavata?
Kommentit (14)
Vierailija:
Sanoin, että menen vessaan ja lähdin kotiin.
Ystävälläsi menee huonosti ja sinä haluat vain hehkuttaa omaa onneasi. Sitten vielä jätät hänet yksin baariin tuolla tavalla. >:-(
mutta tuntui että se oli vaan viimeinen pisara.
ap
ei tuollainen ole " aitoa" ystävyyttä! hän pitää mieluusti sinua kuuntelevana korvana, muttei ole valmis kuuntelemaan sinun asioitasi. taitaa olaa aika itsekeskeinen ihminen tuo ystäväsi..
ihmettelen miksi en ole laittanut välejä poikki jo aiemmin. Tämä henkilö vaikuttaa aika feikiltä ja itsekeskeiseltä. Ja jotenkin omituiselta muutenkin.
Kiitos mielipiteistä.
ap
jo tarpeeksi pitkälle, että olisi saanut suunvuoron, niin olisi ollut typerää palata siihen asiaan n. ½ tuntia sitten. No, kaveri jäi pois, kun mulle tuli lapsia. Antoi selvästi ymmärtää, jos lapsista sanankin mainitsin, että voi ei taas vaan puhutaan lapsista. Saattoi kysyä kuulumisia, mutta ei voinut tosiaankaan kertoa omasta elämästään, kun piti varoa, ettei vaan mainitse lapsia.
Keskimmäisen lapseni kummitäti, entinen paras ystäväni ei ole onnitellut kolmannen lapsen tulemisesta, ei pahoitellut sitä edeltänyttä henkeäni uhannutta keskenmenoa. Hän erosi miehestään ja olin parhaani mukaan tukena. Nyt sinkkuna ja " toisena naisena" (mistä en koskaan ole häntä syyllistänyt vaan tukien kuunnellut koettelemuksiaan) hän on alkanut korostamaan, ettei koskaan varmaan halua lapsia, " yök toi lapsihan kuolaa" -kommentteja, " vähänkö dorka toi kakara" -katseita ja muita kiusallisia purkauksia.
Harvaan on mennyt tapaamiset ja yhteydenpito. Suru sinänsä, olihan hän rakas ystäväni.
No en minäkään varmaan jaksaisi olla ystävyyssuhteessa missä vain toinen voisi purkaa ajatuksiaan ja toinen olisi aina kuunteleva osapuoli. MUTTA oma tekosi on noin tuhat kertaa nolompi. Kuka nyt jättää " ystävänsä" baariin istumaan yksin?
Etkö voinut sanoa suoraan mitä ajattelit? Miksi et osaa puhua vaan pakenit? Älä ole kaveri...hyvä niin..olette molemmat aikas tyhmiä.
Ei itseään täynnä olevalle ihmiselle kannata selittää tällaisia asioita. Parempi lähteä vaan.
(ei ap, vaan tuollaisen " ystävän" tuntenut)
aiemmin tehnyt, niin ymmärtäisit. Tuo oli tavallaan se viimeinen juttu, joka sai minut luovuttamaan. Lisäksi heti kun lähdin, niin laitoin viestin että menen nyt nukkumaan ja hänen ei kannata jäädä odottelemaan.
ap
Vuosikymmelniä oman äitini ystävyyssuhdetta seuranneena tiedän ettei muutosta tule, jos ei ongelmaan puutu.
Jättäisin tuollaisen tyhjäpään seuran ainiaaksi.