Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka pitkälle voi ystävyys mennä miehen kanssa?

Vierailija
07.04.2007 |

Olen naimisissa oleva nainen ja äiti. Parisen vuotta sitten tapasin itseäni 20 vuotta vanhemman miehen, jonka kanssa alettiin kaveerata. Minulla ei ole kotipaikkakunnallani oikeastaan muita kavereita kuin tää mies.

Oma aviomieheni on aika vapaamielinen siinä suhteessa, ettei hän ole ollut mustasukkainen ystävyydestäni.



Pikkuhiljaa kaveruus on muuttunut hyvin syväksi ystävyydeksi. Olemme jakaneet asioita tosi paljon. Romanttisilta tunteiltakaan emme ole säästyneet muttemme tahdo pilata hyvää ystävyyttämme millään rakkaushässäkällä.



Mitä tykkäätte muut av-mammat? Onko tämä laisinkaan soveliasta?



Isäsyndoomaako?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
07.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mut kyl ällötti ku luin juttuas, miten voi olla romanttisia tunteita oman isän ikäiseen mieheen *yök*.

Vierailija
2/4 |
07.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

On mullakin tälläisiä tuttuja. Halauksia pidemmälle ei olla menty. Ollaan vaan ajeltu pitkin poikin, istuttu kahviloissa parantamassa maailmaa, käyty yhdessä risteilyllä/teatterissa/museossa jne.



Ystävä on ystävä, sukupuolesta, iästä, rodusta, kielestä jne huolimatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
07.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhdessä käydään museoissa ja parannetaan maailmaa, mitä tahtoisin tehdä tyttökavereidenkin kanssa. Jostain syystä en ole vain löytänyt naispuolista hyvää kaveria ja siksi luuhaankin tämän miehen kanssa paljon vapaa-ajallani.



Välillämme on jonkin verran myös eroottista latausta mutta yhdessä olemme päättäneet pitää sen totaalisesti kurissa. Molemmat olemme naimisissa.



Meistä juorutaan jonkin verran, mikä häiritsee.



ap

Vierailija
4/4 |
07.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole pahemmin synkannut naispuolisten kavereiden kanssa ennen kuin vaihdoin alaa, miehiselle alalle. Tällä alalla olevat harvat naiset ovat todella sielunkumppaneita kanssani.



On mulla myös miespuolisia ystäviä. Sellaisia, joiden luona voi vaikka nukkua ravintoillan jälkeen pelkäämättä, että mitään tapahtuis. Sellasia, jonka voi ottaa mukaan juhliin seuralaiseksi. Tai mennä laulamaan karaokea tai pussikaljalle puistoon.



Elämme 2000-lukua, kai ystävyys perustuu muuhunkin kuin siihen, että pissavehkeet on samanmuotoiset?