Jos suhteessa ollessaan rakastuu toiseen

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:36"]

 okei, ymmärrän entistä paremmin, että tunteesi ovat lähteneet toisaalle. Olette tehneet paljon asian selvittämisen eteen, mutta tulos on jäänyt laihaksi. Miehelläsi voi hyvinkin olla syynsä miksi teki väärin, se ei olekaan se "pihvi". Mutta pihvi on juuri se, minkä itsekin sanoit jääneen puolitiehen tai ratkaisematta. 

Sitä oikeastaan tarkoitinkin, että ette ole ratkaisseet asiaa (tietämättä onko yritetty vai ei). Mä luulen, että se oikeudenmukaisuuden vaatimus sisälläsi rakastui tähän toiseen mieheen eikä se jätä sua rauhaan, ennen kuin kaikki tuo kuona on ratkaistu. 

Sinua pitää kohdella oikeudenmukaisesti! Mikäs terapeutti se oikein on ollut, joka tuollaisen ratkaisun siunasi, joku superpaska! Mekin olemme käyneet terapeutilla ja se oli sellainen tunnekeskeinen parisuhdeterapiajuttu, joka on 100 x parempi kuin joku toimintaa an sich tuijottava. Tunnekeskeisessä ratkotaan asioita tunnetasolta käsin, jossa ne ongelmatkin itseasiassa sijaitsevat. Ei kenenkään käytöksessä.

[/quote]

Tarkoitan vielä tarkentaen siis sitä, että ihmisethän voivat sallia toisilleen vaikka avoimen suhteen, eli vieraissa käyminen (käytös) ei sinänsä aina ole se ongelma, vaan mitä se tekee tunnetasolla. Jos mies on huijari, mutta kaikkien pitää vain uskoa, että mies on rehti, niin se EI VAIN OLE oikein! Ja on ihan oikein vaatia suhteeseenne tunnetason rehellisyyttä ap.

[/quote]

Hei, nyt ihan hirveän iso kiitos sinulle, että vaivauduit vastaamaan. Olet ensimmäinen ihminen, joka ilmaisee, että tunteeni voisivat olla oikeutettuja. En tosin olekaan puhunut asiasta kuin miehen, terapeutin ja yhden ystävän kanssa, mutta ystävälläni oli paljon pahempi tilanne menossa samaan aikaan.

Pitää varmaan alkaa avata tilannetta mieheni kanssa. Ehkä kerron hänelle koko jutun. Hänellä on vaan niin hirveä työstressi, että joku suhdesotku varmaan saa hänet burn outin partaalle...

Sait minut todella vereslihalle. Tässä tilassa ollessani haluaisin lähteä tosi, tosi kauas, mutta onko se sitten todellista halua vai pelkkää kiukkua, en tiedä...

ap

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:25"]

Vai että oikein rakastunut olet toiseen. Olisiko kyse kuitenkin ihan vaan ihastumisesta? Miten voi rakastaa ihmistä jota ei edes kunnolla tunne/ ole koskaan elänyt yhdessä?

[/quote]

Samaa mieltä, mutta tämä ap vain vittuilee päälle, niin ilmeisesti tällä henkilöllä on muitakin ongelmia(?)

Miksi et mene yksin terapiaan, ja käsittele ongelmaasi siellä? Jos asiasta on kulunut aikaa, ei mies varmaan enää halua kuulla asiasta tai jaksa yritä selvittää.. Ongelma on enemmänkin sinun pääsi sisällä, et ole päässyt asiasta yli, etkä ole antanut miehellesi anteeksi. Jos rakastaisit täysillä miestäsi, olisit jo päässyt asian yli. Et ilmiselvästi halua antaa anteeksi. Ehkä se kertoo jo jotain. 

Ja niinkuin joku jo sanoikin; uusi mies ei ole ratkaisu mihinkään. On osattava ensin olla yksin, jos päättää erota. Suhteesta toiseen ei ole mikään ratkaisu, ellet sitten ole täysin suhderiippuvainen/läheisriippuvainen, mikä sekin on ongelma joka SINUN pitää selvittää.. En usko että tässä on kyse pettämisestä, vaan jostain ihan muusta.. On helppo syyttää jotain ulkopuolista ihmistä omista epämiellyttävistä tunteistaan.. Miksi et voi myöntää itsellesi että et ole onnellinen/tyytyväinen? Ja sitten voi alkaa miettiä mistä se johtuu? Oma onnellisuus ei pitäisi olla kiinni muista ihmisistä, esim "olen onnellinen vain jos minulla on mies", jne. Itsetutkimusta vähän peliin. 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:36"]

Kiitos vastauksista. Kaksi tuntia sitten olin varma siitä, että haluan erota. Nyt en taas tiedä, ja tätä samaa tämä on koko ajan, päivästä toiseen jo viidettä vuotta. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen voittanut aikaa. Lapseni ovat saaneet kasvaa ehjässä perheessä jo näin paljon kauemmin, ja jokainen päivä, jonka vietän pohtimalla asiaa, on yksi päivä lisää heidänkin elämässään.

Itse en tiedä, olenko onnellinen vai onneton. Tiedän vain, että ennen kuin tapasin tuon toisen miehen, halusin kuolla - siitäkin huolimatta, että minulla on lapsia. Kaikki on päässäni niin sekaisin. Tiedän, että mieheni ei tarkoittanut pahaa, mutta siitä huolimatta olen (ollut) hänelle vihainen, olen itselleni vihainen siitä, etten voinut pitää itselleni antamaani lupausta. En osaa miettiä, olisinko nyt tässä tilassa, jos tuota toista miestä ei olisi. Toisaalta saattaisin olla vaikka kuollut, kuka tietää (tuskin kuitenkaan). En edes tiedä, onko hän antanut minulle voimia koettaa rakentaa suhdetta mieheeni uudestaan vai vienyt intoa siltä. Olen ihan totaalisen hukassa.

Toisaalta intuitioni on todella voimakas ja se kehottaa minua aloittamaan uuden elämän. Sitten taas toisaalta toisaalta ehkä vain kuvittelen sen, koska haluan vain jotain muuta, ja niinhän käy lähes kaikille pitkässä suhteesa jossakin vaiheessa, vai mitä?

ap

[/quote] Vaikuttaa siltä että olet ehkä masentunut? Mielesi on jäänyt jumiin menneisiin. Ei minun mielestäni yksi pettäminen ole noin paha asia, varsinkaan jos toinen on myöntänyt sen ja sanonut sen liittyvän addiktioon. Masentunut ihminen jää jumiin menneisiin, eikä näe mitään positiivista. Mene juttelemaan psykologille, mutta älä sentään lääkitystä aloita vaan mieluummin jotain terapiaa.

Mitä toiseen mieheen tulee, hän on hieno ystävä joka on piristänyt sinua ja saanut elämänhalusi takaisin. Voit ikuisesti olla hänelle kiitollinen siitä. Mutta et sinä tuossa kunnossa ole valmis uuteen suhteeseen. Ystävyys on hieno asia, uusi suhde tämän miehen kanssa saattaisi pilata hienon ystävyytenne. Miksi miehen ja naisen yhteys pitäisi aina olla pelkkää ihastumista? Luulen että kaipaat ystävää ja olet yksinäinen..

Tsemppiä! Yritä parantaa ensin itsesi, sitten vasta mietit miessuhteita. Ja jos on noin paha olla toisen kanssa, kannattaisi varmaan muuttaa erilleen? Tarvitset tilaa itsellesi, jotta saat itsesi kuntoon.

Kyllä nuo sinun tunteesi ovat täysin ymmärrettäviä ja oikeutettuja. Perusluottamuksesi ja turvallisuudentunteesi on petetty miehesi toimesta -HÄNEN vastuullaan olisi korjata tilanne, ei sinun. Jos perusta on kerran hajotettu, on sen päälle vaikea rakentaa enää mitään. Kuulostaa siltä, ettei miehesi ole valmis tekemään kaikkeaan korjatakseen virheensä.
Sinä tiedät kyllä, mitä tehdä. "Jos ei kuuntele sydäntään, ei voi koskaan olla onnellinen."

Minun mielestäsi sinun varmaan täytyisi erota. Pitäisi myös pystyä sanomaan miehelle rehellisesti että et vaan pääse menneestä pettämisestä yli, eikä syyttää miestä. Eli kommunikoida asia niin, että mies tajuaa ettet syytä häntä tekemistään virheistä, vaan myönnät ettet kykene pääsemään siitä yli. Sehän olisi syy, miksi haluat erota, eikö? Tavallaan erittäin yksinkertaista, vai mitä? 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:59"]

Uusi mies EI ole ratkaisu ongelmaasi. Hän on voinut hetken ilahduttaa ja eheyttää sinua petetyksi tulemisen jälkeen. Jättäisin asian sikseen ja keskittyisin nykyisen suhteen korjaamiseen.

[/quote]

Ei olekaan, tiedän sen. Siksi alkuperäinen kysymys olikin, voiko nykyisessä suhteessani olla jotakin pelastamisen arvoista, vaikka olen ihastunut toiseen. Kysyin tätä siis siksi, etten enää osaa tunnistaa tunteitani, so. edes osaa sanoa, onko suhteeni sellainen jonka haluaisin säilyttää vai josta haluaisin pois. Toinen mies on sitten ongelma erikseen (mutta vaikuttaa vähän liian voimakkaasti kaikkeen).

ap

[/quote]

Minulla oli tuollainen tilanne. Lapsia oli ja parisuhde oli todella heikossa kunnossa enkä todellakaan kokenut rakastavani miestä ja halusin erota. Rakastuin toiseen ja olin jo hankkinut asunnonkin. Onneksi kuitenkin se toinenkin oli varattu ja sanoi ettei eroa vaimosta. Kun pysähdyin miettimään lähtisinkö jos ei olisi sitä toista, tajusin että en lähtisi vaan antaisin miehelle vielä yhden mahdollisuuden.

Onneksi jäin kiinni siitä pettämisestä, koska meidän oli sitten pakko puhua kaikki asiat halki ja käydä parisuhdeterapiassa. Päädyimme  muuttamaan ihan eri paikkakunnalle, jossa minulle oli koulutusta vastaava mielenkiintoinen ja hyvin palkattu työ. Päädyimme myös tekemään yhteisen lomamatkan ihan vain aikuisten kesken. Koska olimme avoimia uudelle yritykselle, siitä tuli ennenkuulumaton lemmenloma ja aloitimme uudessa kodissa uskomattoman rakastuneina taas.

Minulla oli huono itsetunto lasten saamisen jälkeen, ja suhde pönkitti sitä. Tunsin itseni taas naiseksi. Lisäksi meidän elämäntilanne oli stressaava emmekä puhuneet kuin huutamalla, emmekä yhdessä etsineet ratkaisuja siitä ulos. Oli ongelmaa rahan ja ajankäytön kanssa, olin tosi väsynyt ja mies teki paljon töitä, meillä ei ollut turvaverkkoja emmekä saaneet yhtään yhteistä aikaa. Minä olin miehelle katkera. Sitten kun olimme molemmat mokanneet, jotenkin minuakin helpotti kun olimme yhtä syyllisiä ja molemmilla oli anteeksi annettavaa. En voinut enää teeskennellä olevani täydellinen koska olin mokannut kunnolla.

Ainoa tuollaisen jälkeen on aloittaa puhtaalta pöydältä ja olla täysin rehellinen. Lisäksi itse pitää pysyä poissa tilanteista joissa voisi olla houkutuksia. Ihan oma valinta se on. Jälkeenkin päin on tullut ihastuksia, mutta olen oppinut ja tiedän että se on jotain hormonihuumaa jonka varassa ei tehdä isoja päätöksiä. Jos eroat, sinun täytyy erota niin että yksinkin olo on parempi kuin siinä suhteessa, vaikka olisit loppuikäsi ilman miestä.

Kiitos kaikkien vastauksista. En ehdi nyt vastata, mutta tulen tekemään sen myöhemmin.ap

35 lisää vielä että mies oli myös pettänyt luottamukseni, eri lailla, hänellä on toisenlainen addiktio jonka on toistuvasti luvannut lopettaa ja aina pettänyt luottamuksen. Mekin kävimme aiemmin terapiassa mutta miehen peliaddiktiota ei käsitelty lainkaan, se vie kuitenkin rahat ja ajan, en edes voi alkaa kuvata miten se tuhoaa perhe-elämää. Olet ap siis oikeutettu tunteisiisi, ja te olette ajautuneet tuohon koska mies ei ole ollut rehellinen, te ette ole käsitelleet sitä asiaa, et ole voinut antaa anteeksi ja te ette ole millään lailla aloittaneet puhtaalta pöydältä. Minäkin koin että minä en ole miehelle mitään velkaa enkä voi luottaa häneen enää ikinä.

Silti me aloitimme alusta ja rakastuimme uudelleen. Mutta ei siinä kukaan pääse helpolla ja siinä on molempien oltava nöyrä ja tunnustettava oma osuutensa, pyydettävä anteeksi, myönnettävä virheensä, että voisi sitten saada anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:23"]Minulle kävi näin; varattu mies ihastui minuun. Mietin oliko se vaan ohimenevää ihastumista, vai onko hän onneton suhteessaan? Voiko rakastua toiseen, jos oma suhde on kunnossa? Näitä asioita mietin.. Ja mies vaikuttaa kiltiltä, joten en usko että uskaltaa erota pitkästä suhteestaan. Mutta mistä johtuu että hän ihastui/rakastui minuun? Vaikeita asioita...Ja nyt mietin jäänkö odottamaan vai unohdanko? Mielipiteitä? [/quote] onko lapsia? Mikä on pitkä suhde?

[/quote] Lapseton, 7 vuotta kestänyt suhde. Eivät ole menneet naimisiin. Mielipiteitä? 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 20:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:36"]

 okei, ymmärrän entistä paremmin, että tunteesi ovat lähteneet toisaalle. Olette tehneet paljon asian selvittämisen eteen, mutta tulos on jäänyt laihaksi. Miehelläsi voi hyvinkin olla syynsä miksi teki väärin, se ei olekaan se "pihvi". Mutta pihvi on juuri se, minkä itsekin sanoit jääneen puolitiehen tai ratkaisematta. 

Sitä oikeastaan tarkoitinkin, että ette ole ratkaisseet asiaa (tietämättä onko yritetty vai ei). Mä luulen, että se oikeudenmukaisuuden vaatimus sisälläsi rakastui tähän toiseen mieheen eikä se jätä sua rauhaan, ennen kuin kaikki tuo kuona on ratkaistu. 

Sinua pitää kohdella oikeudenmukaisesti! Mikäs terapeutti se oikein on ollut, joka tuollaisen ratkaisun siunasi, joku superpaska! Mekin olemme käyneet terapeutilla ja se oli sellainen tunnekeskeinen parisuhdeterapiajuttu, joka on 100 x parempi kuin joku toimintaa an sich tuijottava. Tunnekeskeisessä ratkotaan asioita tunnetasolta käsin, jossa ne ongelmatkin itseasiassa sijaitsevat. Ei kenenkään käytöksessä.

[/quote]

Tarkoitan vielä tarkentaen siis sitä, että ihmisethän voivat sallia toisilleen vaikka avoimen suhteen, eli vieraissa käyminen (käytös) ei sinänsä aina ole se ongelma, vaan mitä se tekee tunnetasolla. Jos mies on huijari, mutta kaikkien pitää vain uskoa, että mies on rehti, niin se EI VAIN OLE oikein! Ja on ihan oikein vaatia suhteeseenne tunnetason rehellisyyttä ap.

[/quote]

Hei, nyt ihan hirveän iso kiitos sinulle, että vaivauduit vastaamaan. Olet ensimmäinen ihminen, joka ilmaisee, että tunteeni voisivat olla oikeutettuja. En tosin olekaan puhunut asiasta kuin miehen, terapeutin ja yhden ystävän kanssa, mutta ystävälläni oli paljon pahempi tilanne menossa samaan aikaan.

Pitää varmaan alkaa avata tilannetta mieheni kanssa. Ehkä kerron hänelle koko jutun. Hänellä on vaan niin hirveä työstressi, että joku suhdesotku varmaan saa hänet burn outin partaalle...

Sait minut todella vereslihalle. Tässä tilassa ollessani haluaisin lähteä tosi, tosi kauas, mutta onko se sitten todellista halua vai pelkkää kiukkua, en tiedä...

ap

[/quote]

Ole hyvä vain. Olemme jollain tasolla kokeneet varmasti samaa, ehkä lapsuuskodeissamme, tuttua tuo mietiskelysi. Olen huono neuvomaan sen pitemmälle, mutta haluan sanoa, että älä tee mitään hätiköityä. Tilanteesi lähtee nyt selviämään, kun sait tämän oivalluksen, ilman, että sinun täytyy tehdä isoa draamaa. Josta voisit saada taas kintuillesi, jotenkin. Eli pidä huoli itsestäsi, tiedän, ettet ole tuomitseva ihminen ja se on hienoa, mutta kun kuljet kohti oikeudenmukaisuutta teet itsellesi oikein etkä polje ketään. Mutta itsen puolta on aina(!) pidettävä, se ei ole muilta pois. Jotenkin näin. Ota näistä ne neuvot, mitkä sinua auttaa ja hylkää loput :)  Toivon asian selviämistä!

Varmasti jotkut saa suhteensa pelastettua, kunhan tunteet laantuu. Isossa osassa tietysti suhteen toinenkin puolisko, jos vaan asiasta tietää.

Itse rakastuin useamman vuoden suhteen aikana toiseen ja hänen mukaansa lähdinkin myöhemmin. Täytyy kyllä sanoa, että omasta mielestä tasapainoinen ihminen ei HYVÄSTÄ suhteesta toisen matkaan lähde vaikka tunteita toista kohtaan heräisikin

Rakastuminen on kemiaa eikä se aina ole niin, että ihmisellä, joka rakastuu toiseen, on asiat jotenkin huonosti ja epätyydyttävästi omassa suhteessa. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, koska olin ja olen parisuhteessa maailman ihanimman miehen kanssa ja silti rakastuin tulisesti toiseen. En pettänyt, en lähtenyt. Olen vastuussa tunteistani ja teoistani ja niin on myös ap. Tosin hänen miehensä on aikaisemmin osoittanut, ettei ap:tä ehkä ansaitse.

Rakastumista ei voi ymmärtää, se on koko tunteen pointti. Sille ei tarvitse antautua, mutta jos se tuntuu oikealta ratkaisulta, se varmaan on sitä.

Lapset mutkistavat tilannetta paljon, koska vaikka sinulla on oma elämäsi, sinun elämäsi on tällä hetkellä myös lastesi elämää.

Ero vaikuttaa aina kaikkiin. Tosin se, että pysyt huonossa suhteessa voi myös olla ahdistavaa lapsille.

En siltikään ole samaa mieltä sen kommentijan kanssa, joka täällä sanoi, että lähde ja eroa vain, se on sinun elämäsi, ei lasten. Se on myös lastesi elämä! Jos hankkii lapsia, ei elä enää vain omaa elämäänsä vaan he elävät myös rinnallasi ja sillä tavalla sinä elät heidän elämäänsä ja he sinun.

Se mitä pitäisi tehdä on kuitenkin aivan liian suuri kysymys jonnekin av-palstalle :D 

Kiitos vastauksista. Kaksi tuntia sitten olin varma siitä, että haluan erota. Nyt en taas tiedä, ja tätä samaa tämä on koko ajan, päivästä toiseen jo viidettä vuotta. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen voittanut aikaa. Lapseni ovat saaneet kasvaa ehjässä perheessä jo näin paljon kauemmin, ja jokainen päivä, jonka vietän pohtimalla asiaa, on yksi päivä lisää heidänkin elämässään.

Itse en tiedä, olenko onnellinen vai onneton. Tiedän vain, että ennen kuin tapasin tuon toisen miehen, halusin kuolla - siitäkin huolimatta, että minulla on lapsia. Kaikki on päässäni niin sekaisin. Tiedän, että mieheni ei tarkoittanut pahaa, mutta siitä huolimatta olen (ollut) hänelle vihainen, olen itselleni vihainen siitä, etten voinut pitää itselleni antamaani lupausta. En osaa miettiä, olisinko nyt tässä tilassa, jos tuota toista miestä ei olisi. Toisaalta saattaisin olla vaikka kuollut, kuka tietää (tuskin kuitenkaan). En edes tiedä, onko hän antanut minulle voimia koettaa rakentaa suhdetta mieheeni uudestaan vai vienyt intoa siltä. Olen ihan totaalisen hukassa.

Toisaalta intuitioni on todella voimakas ja se kehottaa minua aloittamaan uuden elämän. Sitten taas toisaalta toisaalta ehkä vain kuvittelen sen, koska haluan vain jotain muuta, ja niinhän käy lähes kaikille pitkässä suhteesa jossakin vaiheessa, vai mitä?

ap

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:23"]Minulle kävi näin; varattu mies ihastui minuun. Mietin oliko se vaan ohimenevää ihastumista, vai onko hän onneton suhteessaan? Voiko rakastua toiseen, jos oma suhde on kunnossa? Näitä asioita mietin.. Ja mies vaikuttaa kiltiltä, joten en usko että uskaltaa erota pitkästä suhteestaan. Mutta mistä johtuu että hän ihastui/rakastui minuun? Vaikeita asioita...Ja nyt mietin jäänkö odottamaan vai unohdanko? Mielipiteitä?
[/quote] onko lapsia? Mikä on pitkä suhde?

jos rakastuminen on yksipuolista, se on pakkomielle.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:39"]

jos rakastuminen on yksipuolista, se on pakkomielle.

[/quote]

Tämä on pakkomielle, mutta käsittääkseni ei yksipuolista. Kunpa olisikin. Olisin nolo, koska hullu, mutta ainakaan ei olisi kiusausta.

ap

Uusi mies EI ole ratkaisu ongelmaasi. Hän on voinut hetken ilahduttaa ja eheyttää sinua petetyksi tulemisen jälkeen. Jättäisin asian sikseen ja keskittyisin nykyisen suhteen korjaamiseen.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:59"]

Uusi mies EI ole ratkaisu ongelmaasi. Hän on voinut hetken ilahduttaa ja eheyttää sinua petetyksi tulemisen jälkeen. Jättäisin asian sikseen ja keskittyisin nykyisen suhteen korjaamiseen.

[/quote]

Ei olekaan, tiedän sen. Siksi alkuperäinen kysymys olikin, voiko nykyisessä suhteessani olla jotakin pelastamisen arvoista, vaikka olen ihastunut toiseen. Kysyin tätä siis siksi, etten enää osaa tunnistaa tunteitani, so. edes osaa sanoa, onko suhteeni sellainen jonka haluaisin säilyttää vai josta haluaisin pois. Toinen mies on sitten ongelma erikseen (mutta vaikuttaa vähän liian voimakkaasti kaikkeen).

ap

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:59"]

Uusi mies EI ole ratkaisu ongelmaasi. Hän on voinut hetken ilahduttaa ja eheyttää sinua petetyksi tulemisen jälkeen. Jättäisin asian sikseen ja keskittyisin nykyisen suhteen korjaamiseen.

[/quote]

Ei olekaan, tiedän sen. Siksi alkuperäinen kysymys olikin, voiko nykyisessä suhteessani olla jotakin pelastamisen arvoista, vaikka olen ihastunut toiseen. Kysyin tätä siis siksi, etten enää osaa tunnistaa tunteitani, so. edes osaa sanoa, onko suhteeni sellainen jonka haluaisin säilyttää vai josta haluaisin pois. Toinen mies on sitten ongelma erikseen (mutta vaikuttaa vähän liian voimakkaasti kaikkeen).

ap

[/quote]

On siinä. Ette ole perinpohjin selvittäneet pettämistä. Mitä jos selvittäisitte sen. Pistät miehesi kovemmille, etkä ymmärrä ettei hän tarkoittanut loukata sinua. Hän on huijari. Jonkinlainen. Sinun ei tarvitse elää sen tunteen kuormittamana vaan sinulla on oikeus saada miehesi tunnistamaan, että hän on huijari. 

Se ei ole helppoa, mutta minusta tuo on asia, joka teidän olisi ensin käsiteltävä, ennen kuin kanttaa jatkaa joko eroon taikka löytää lähemmäs toisianne miehesi kanssa kuin koskaan ennen.