Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sisaruskateus - miten on ilmennyt?
02.10.2015 |
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia.
Itse olen keskimmäinen lapsi ja olenkin "kärsinyt" niin sanotusta keskimmäisen lapsen syndroomasta. Pienenä, ja vielä tänäkin päivänä, jäin vailla huomiota. Ainoat keneltä sain enemmän huomiota olivat isovanhempani. Olenkin ollut aina kateellinen sisaruksilleni, koska ovat saaneet enemmän huomiota: oli se sitten materialistista, fyysistä tai psyykkistä. Sukulaiseni kyselevät usein minulta tai vanhemmilta, että mitäs muille sisaruksille kuuluu mutta harvemmilta minun kuulumisia kysellään.
Mieleenpainuvin muisto on lapsuudesta: pikkusiskoni oli murtanut kätensä ja minä sekä pikkusisareni olimme kauppareissulla yhdessä vanhempien kanssa (vanhin sisarus oli tuolloin jo sen verran vanhempi, että hänellä oli omat menot ja kiinnostuksen kohteet). Yhtäkkiä leluhyllyjen kohdalla äitini tokaisi siskolleni "hei Martta, sinähän voisit valita tuolta hyllyltä jonkun mieleisen lelun ja myöhemmin karkkihyllyltä saisit valita herkkuja viikonlopuksi". Kysyin äidiltäni, saisinko minäkin valita haluamani lelun, johon äiti vastasi kieltävästi. Totta kai kyselin miksi ja äitini vastasi "katso nyt siskoasi ja sitä mitä hänelle on tapahtunut". Muistan tuijottaneeni siskoani ja hänen riemuitsevaa ilmettä hipelöidessään leluhyllyn tuotteita. Myöhemmin yritinkin murtaa oman käteni, jotta minäkin saisin valita kaupasta uuden lelun. :(
Kommentit (9)
2, kuulostaa hyvin tutulta, tosin itse olen mielestäni läheinen vanhempieni kanssa. Nykyään haen helposti hyväksyntää äidiltäni ja esittelenkin lähes kaikki uudet hankinnat hänelle ja odotan hänen mielipidettä niistä. Typerältähän tuo kuulostaa etenkin näin kirjoitettuna, mutta ehkä tämäkin juurtaa lapsuudesta... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan sisaruskateus yleisempää perheissä, joihin kuuluu kolme lasta?
Olen myös keskimmäinen, ja samanlaisia tuntemuksia. Olen aina kadonnut esikoisen ja kuopuksen väliin. Kateus on näkynyt huomionkipeytenä, mutta siitä nyt aina seurasi pelkkää negatiivista huomiota. Minua on aina verrattu jompaan kumpaan sisarukseen mikä on tuntunut pahalta. Nyt aikuisena olen etäinen vanhemmilleni, en ole enää vuosiin jaksanut pettyä odottaessa tunnustusta saavutuksistani joita ei kuitenkaan koskaan tule.
Tuli myös eräs toinen muisto mieleen:
Aina kun sisarukseni kiusasivat tai härnäsivät minua, kärskin heitä monesti lopettamaan mitä eivät tietenkään tehneet. Tilanne päättyi lähes aina siihen, että huutaen käskin heitä lopettamaan jolloin isäni hermostui ja tuli huutamaan minulle, kuinka minun täytyisi lopettaa huutaminen saman tie. Ei auttanut selitellä kuinka sisarukseni kiusasivat minua, kyllä ne minun lopettamis-huudot olivat kuulemma isompi paha.
Pikkusiskoni on minulle kateellinen siitä, että minulla on hyvä asema työelämässä, hyvä palkka, vapaa-aikaa ja parisuhde. Hän itse sai lapsen nuorena, erosi miehestään ja on nyt jumissa yksinhuoltajan arjessa. Minulla on ollut harkintakykyä, kun pikkusiskoni on aina ollut impulsiivinen. Kolmikymppisenä näiden elämänasenteiden erot alkavat jo näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isossa perheessä ei minun mielestä ole juuri sisarkateutta ollut, mitä nyt joskus vitutti esimerkiksi se kun isommat sisarukset sai aina istua autossa etupenkillä koska olivat vanhempia, mutta sitten kun itse olin tavallaan talon vanhin lapsi (isot sisarukset muuttaneet jo pois) niin piti vuorotella pikkuveljen kanssa, johon minulla oli vähemmän ikäeroa kuin muihin. Lapsellista mutta ärsyttää vieläkin :D Olen itse myös keskimmäinen lapsi, ja nykyään parikymppisenä olen huomannut, että olen esim parisuhteessa tosi huomionkipeä ja tarvitsen paljon positiivisia kommentteja saavutuksistani yms. Luulen että se johtuu siitä, että lapsena hienot saavutukseni on ohitettu olan kohautuksella.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:38"]
Pikkusiskoni on minulle kateellinen siitä, että minulla on hyvä asema työelämässä, hyvä palkka, vapaa-aikaa ja parisuhde. Hän itse sai lapsen nuorena, erosi miehestään ja on nyt jumissa yksinhuoltajan arjessa. Minulla on ollut harkintakykyä, kun pikkusiskoni on aina ollut impulsiivinen. Kolmikymppisenä näiden elämänasenteiden erot alkavat jo näkyä.
[/quote]Tämä on muuten totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia sotkea sisarussuhteet kateuden takia?
Alue: Aihe vapaa
Täällä myös ilmoittautuu keskimmäinen lapsi joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nuorempana tuli paljon haettua huomiota vanhimmalta sekä sukulaisilta, mutta sitä ei katsottu hyvällä. Jostain syystä tätini jätti minut kokonaan huomiotta (yleensä käski poistua hänen silmiensä edestä) ja paaposi senkin edestä iso- ja pikkusiskoani :D Eli minä olen se katkera sekä lapsellinen joka on kateellinen, mutta en ole varsinaisesti kateellinen siskoilleni vaan sille huomiolle, jota he ovat saaneet suvun muilta jäseniltä.
En tiedä voiko tätä mainita tässä aiheessa, mutta ottaahan tämä hurjasti päähän... Isosiskoni menehtyi alle vuosi sitten ja tämä minun noteeraus on ainoastaan pahentunut - jos puen tietynlaisia vaatteita, saan sukulaisilta kommentteja siitä kuinka isosiskoni rakasti käyttää tuollaisia vaatteita. Jos teen jonkin asian täysin omalla tavalla, saan siitäkin kommentteja kuinka isosiskoni tekisi asian noin. Jos maalaan taulun, saan kommentteja kuinka se on niin haikea ja surullinen koska siitä tulee siskoni mieleen. Kuulostaa ehkä mitättömältä, mutta näitä esimerkkejä on monia ja mittani alkaa olla täynnä tuota! Oli pakko poistaa Facebook-profiilini koska lähes jokaiseen uuteen kuvaan tai päivitykseen kommentointiin jotakin isosiskooni liittyvää, vaikkei aihe olisi koskettanut häntä laikaan. Minulle jaksetaan myös muistutella sitä, kuinka pikkusiskoni on niin kaunis ja naisellinen ja kuinka hänestä tulee jonain päivänä vielä jotain suurta. Merkkipäivinä sukulaiset muistavat lähettää onnitteluja ja lahjoja pikkusiskolleni, mutta minulle ei lähetetä edes onnitteluviestejä :D
Äh, olipas tönkkö viesti. Lyhykäisyydessä minua ärsyttää, ettei minua huomioida minuna itsenäni vaan minussa nähdään edesmennyt isosiskoni. Kyllä se loukkaa ettei minun kuulumiset kiinnosta muita, vaikkei tämä sisaruksien vika ole ollut.