Lue keskustelun säännöt.
Voiko kummiudesta mielestäsi kieltäytyä?
30.09.2015 |
Läksin täyttämään tällaista kyselyä ja siinä kysyttiin, voiko kummiudesta kieltäytyä. Minä en kyllä kehtaisi kieltäytyä, jos joku pyytäisi. Ehkä sit, jos kummilapsia olis joku 10 valmiiksi. Mut ehkä en sittenkään - miksi juuri yhdennentoista kohdalla lopettaisin.
Kommentit (33)
Kyllä voi. Kenenkään lahja-automaatiksi ja ilmaiseksi lapsenlikaksi en ala. Sitähän se kummius on tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo on kieltäytyä kun ei kuulu kirkkoon.
Vaikeahan siitä kieltäytyä. Itsellä 6 kummilasta ja toivon ettei kukaan enää pyytäisi. En tiedä voiko kieltäytyä jos pyytää.. 6 kummilasta on aika rahareikä ja aina huono omatunto kun ei ehdi huomioida kaikkia tarpeeks! Ja omiakin lapsia on.
Ehdottomasti voi ja pitää, jos tietää ettei kummius kiinnosta eikä jaksa tai ehdi tai halua sitä hommaa kunnolla hoitaa.
Tietenkin, jos ei koe olevansa riittävän kristillinen henkilö indoktrinoimaan uutta sukupolvea uskonnon saloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä totta, että varsinkin perheelliselle kummilapset tuovat kauheasti lisää muistettavaa (synttärit, joulu ym.)
Mielestäni voi kieltäytyä. Moni miettii että kehtaako ja loukkaantuuko kummiksi pyytäjä, mutta itse arvostaisin rehellisyyttä. Haluaisin lapselleni kummin joka on aidosti kiinnostunut lapsesta ja on hänen elämässään läsnä aikuisena, jos joku pyytämäni kokee ettei siihen pysty, niin tottakai haluan kuulla sen. Ihan lapsen kannalta, ei ketään voi väkisin pakottaa lapsen elämään osalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin ajattelen, että voin kieltäytyä. Mua pyydettiin 13-vuotiaana, ja enhän mä tajunnut kieltäytyä kun en edes tiennyt mihin suostuin (joo, mulla on kummitodistukset ja kaikki vaikka olinkin liian nuori) ja nyt parikymppisenä opiskelijana vituttaa ostella lahjoja omista vähistä rahoista synttäri- ja joululahjaa lapselle, johon mulla ei ole minkäänlaista suhdetta. Mun vanhemmillekin tosi väärin, että joutuvat mua auttamaan näiden kanssa, koska varmasti loukkaannuttaisiin toisessa päässä, jos ei lahjoja tulisi... ks. läheinen sukulainen.
No joo. Musta saa siis kieltäytyä just vaikka taloudelliseen tilanteeseen vedoten (ei sitä ääneen voi tietenkään sanoa), ja muutenkin itse ainakin miettisin, pystyykö kummiksi pyytämäni toimimaan kummina muutenkaan, ei "vain" lahja-automaattina.
Tuskin kukaan on kummi enää (jos koskaan on ollutkaan) minkään uskonnollisen kasvatuksen tms. vuoksi vaan tapa on vaan jäänyt elämään, että lapselle kummit valitaan. Eli kirkkoon kuulumattomuus ei mitenkään ehkäise kummiksi pääsyä/joutumista. Itsekin olen kummi sekä kastetulle että kirkkoon kuulumattomalle lapselle ja samalla tavalla hoidan kummivelvollisuuksiani. Itseasiassa paremmin tämän kastamattoman lapsen kohdalla, koska hän on parhaan ystäväni lapsi ja näemme useammin.
Minäkin arvostan rehellisyyttä tässäkin asiassa ja myös toisten tilanteen huomioon ottamista. Eli jos jollain on jo monta kummilasta, niin ei ole kovin fiksua edes pyytää ja on oikeus kohteliaasti sanoa että mielellään ei enää haluttaisi enempää kummilapsia. Toisaalta taas, jos lapsen vanhemmilla ei ole ketään muitakaan eli jos lapsi jäisi sitten kokonaan ilman kummia, niin siinä tapauksessa suostuisin. Eli tilanteen huomioiminen myös näin päin olisi ihan fiksua.
En käsitä että miksi se nyt niin hirveän suurena rasituksena koetaan. Eikä niiden synttäri ja joululahjojen todellakaan tarvi mitään niin ihmeellisiä ja kalliita olla. Ja ennakoidakin voi ja ostaa ajoissa edullisesti esim. alennusmyynneistä leluja ja vaatteita tms. eikä tuskailla viikko ennen joulua kun rahaa palaa kummilasten lahjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 22:27"]
Ei vaan pysty. Menee välit.
[/quote]Minkälaiset ihmiset haluavat lapselleen kummin, joka ei halua olla kummi? Ei kuulu ainakaan minun ystäväpiirini tällaisia ihmisiä. Tosin harvan lapsilla taitaa kummeja ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoidin asian ajoissa. Paljon ennen kavereiden raskaaksi tuloa olen "potentiaalisille" kummiksi pyytäjille sanonut, että minua ei kannata pyytää. Sanoisin, että oli huomattavasti kivuttomampi tapa kummallekin osapuolelle tuolla tavoin. Ei ole ollut tunteet niin pelissä kun se lapsi ei ole ollut masussa/sylissä vielä. Kieltäytyminen ei ole ollut henkilökohtaista ketään tiettyä lasta kohtaan. Kummius on sen kaltainen kunniatehtävä johon en koe pystyväni sitoutumaan sillä tavalla kun siihen mielestäni pitäisi sitoutua. Enkä edes halua.
Ennen vanhaan sanottiin, että kummiudesta ja hautaankannosta ei saa kieltäytyä, mutta nykyään jo aikoja sitten tuo vanha sanonta on pyyhitty kartalta, eli molemmista tehtävistä voi kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:19"]
Se on kyllä totta, että varsinkin perheelliselle kummilapset tuovat kauheasti lisää muistettavaa (synttärit, joulu ym.)
[/quote]
Alapeukutin, koska en voi ymmärtää tarvetta muistaa lahjoin ym. Olette kummeja, jotta se kersa saatiin kastettua, tajuatteko?
Mä olen kieltäytynyt. Ei ole tullut mieleenkään, että siitä voisi loukkaantua :o Meillekin kieltäydyttiin kahdelta eri taholta, kun kyselimme lapsille kummia. Ymmärrän ihan täysin, se ei ole mikään pikkujuttu. Itse kieltäydyin siksi, koska mulla on jo yksi kummilapsi enkä hänenkään kanssa ehdi tarpeeksi olemaan.
Voi kieltäytyä, minua ei ole koskaan pyydetty kummiksi, mutta luultavasti kieltäytyisin. En koe sitä roolia itselleni lainkaan luontevaksi, joku hyväntekijä lapselle, haha, minäkö?!
Lapsillamme on kaksi kummia kun on siis kaksi lastakin, emmekä me tarvinnet heitä mihinkään muuhun kuin ristiäisten järjestämiseen. Eli välillämme ei ole lahja- ja kiitoskortti (tai sen unohtamis)rumbaa.
Tottakai voi kieltäytyä, ja pitääkin jos ei kiinnosta. Olen itse kieltäytynyt kahdesti, enkä näe siinä mitään ongelmaa, eikä ole nähneet lapsen vanhemmatkaan. Lapsi ansaitsee kummin jota kiinnostaa lapsen elämä, eikä ihmistä joka ottaa vastuun "pakolla" ja unohtelee sitten syntymäpäivät ja yhteydenpidon. Kieltäytyminen on kaikkien etu.
Jos ei ole oikeasti läheinen tuttu tai jos tietää jo valmiiksi, ettei tule olemaan läsnä lapsen elämässä, niin mun mielestä pitää kieltäytyä.
Mua vähän ketutti kun äiti lupas mun puolesta että voin alkaa serkulleni kummiksi. Olin 16-17. 18-vuotiaana erosin kirkosta. Piti kuitenkin kohteliaisuudesta ostella sille lahjoja vaikken juuri ole tekemisissä heidän kanssaan. Nyt oon alkanut unohtaa koko touhun...
Minusta siitä ei voi kieltäytyä. Mutta käytännössä voi. Olen kokenut nuorimmaiseni kohdalla, ja se kyllä tuntui oikeastaan tosi pahalta. Itsellä on 5 kummipoikaa enkä voisi koskaan kieltäytyä.