Lue keskustelun säännöt.
Voiko kummiudesta mielestäsi kieltäytyä?
30.09.2015 |
Läksin täyttämään tällaista kyselyä ja siinä kysyttiin, voiko kummiudesta kieltäytyä. Minä en kyllä kehtaisi kieltäytyä, jos joku pyytäisi. Ehkä sit, jos kummilapsia olis joku 10 valmiiksi. Mut ehkä en sittenkään - miksi juuri yhdennentoista kohdalla lopettaisin.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:17"]
Ehdottomasti voi ja pitää, jos tietää ettei kummius kiinnosta eikä jaksa tai ehdi tai halua sitä hommaa kunnolla hoitaa.
[/quote]
Juuri näin, jos minua vielä pyydettäisiin niin kieltäytyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ja pitää, jos tuntee ettei ole kummitittelin arvoinen. Jos ei nappaa tavata naperoa vaan vanhempia vaan joskus ja harvoin, niin eipä sitä kummiutta oikeen siinä huomaa. Itse ainakin otan kummiuden tosissani, käyn tapaamassa lasta ja otan silloin tällöin kylään ja autan vanhempia jos vain voin.
Olen kieltäytynytkin. En näe syytä, miksi suostuisin kummiksi sisaren lapselle kun kummeja oli jo miltein maksimit. Olen lapsen elämässä kuitenkin ja pyrin pitämään läheiset välit jo sen takia että olen täti.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 22:29"]
Mä ainakin ajattelen, että voin kieltäytyä. Mua pyydettiin 13-vuotiaana, ja enhän mä tajunnut kieltäytyä kun en edes tiennyt mihin suostuin (joo, mulla on kummitodistukset ja kaikki vaikka olinkin liian nuori) ja nyt parikymppisenä opiskelijana vituttaa ostella lahjoja omista vähistä rahoista synttäri- ja joululahjaa lapselle, johon mulla ei ole minkäänlaista suhdetta. Mun vanhemmillekin tosi väärin, että joutuvat mua auttamaan näiden kanssa, koska varmasti loukkaannuttaisiin toisessa päässä, jos ei lahjoja tulisi... ks. läheinen sukulainen. No joo. Musta saa siis kieltäytyä just vaikka taloudelliseen tilanteeseen vedoten (ei sitä ääneen voi tietenkään sanoa), ja muutenkin itse ainakin miettisin, pystyykö kummiksi pyytämäni toimimaan kummina muutenkaan, ei "vain" lahja-automaattina.
[/quote] Läheinen sukulainen, jonka lapseen sulla ei ole minkäänlaista suhdetta? Teillä päin tuo läheisyys on ilmeisesti pelkkä sana tai sitten tässä puhutaan enintään sun siskosta. Meillä läheinen sukulainen tarkoittaa esim serkkua, jonka kanssa ollaan pari kertaa viikossa tekemisissä ja lapsiin ollaan tutustuttu ja ovan yhtä läheisiä mulle, kuin esim sisaren lapset. Mutta ilmeisesti riippuu alueesta, miten läheinen sukulainen määritellään.
Jos käy itsekään aktiivisesti kirkossa ja kirkon tulkinnat naispappeudesta ja homoista vaihtelevat niin paljon etten pysy perässä, miten voisin olla kummi.
Ei voi. Siitä on säädetty rangaistukseksi putkaa, linnaa ja vankeutta sekä maksimissaan kolme vuotta sähkötuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisia väitteitä ketjussa
- Joku väittää tulleensa 13-vuotiaana kummiksi. Vain rippikoulun käynyt kelpaa. Rippikouluun mennään sinä vuonna kun täyttää 15.
- joku väittää olevansa kikkoon kuulumaton ja silti päässeensä kummiksi. Ei mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että varsinkin perheelliselle kummilapset tuovat kauheasti lisää muistettavaa (synttärit, joulu ym.)
Miten niin varsinkin perheelliselle? Että yksin elävän ei tarvitse muistaa kuin joulu ja sen yhden kummilapsen synttärit?
Yleensä juuri osoittamallasi tavalla yksin eläviltä oletetaan enemmän muistamista. Lisäksi on kalliimpaa antaa kummilapselle 50 euroa kuin 25 ja 25 yhdessä puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan on kummi enää (jos koskaan on ollutkaan) minkään uskonnollisen kasvatuksen tms. vuoksi vaan tapa on vaan jäänyt elämään, että lapselle kummit valitaan. Eli kirkkoon kuulumattomuus ei mitenkään ehkäise kummiksi pääsyä/joutumista. Itsekin olen kummi sekä kastetulle että kirkkoon kuulumattomalle lapselle ja samalla tavalla hoidan kummivelvollisuuksiani. Itseasiassa paremmin tämän kastamattoman lapsen kohdalla, koska hän on parhaan ystäväni lapsi ja näemme useammin.
Minäkin arvostan rehellisyyttä tässäkin asiassa ja myös toisten tilanteen huomioon ottamista. Eli jos jollain on jo monta kummilasta, niin ei ole kovin fiksua edes pyytää ja on oikeus kohteliaasti sanoa että mielellään ei enää haluttaisi enempää kummilapsia. Toisaalta taas, jos lapsen vanhemmilla ei ole ketään muitakaan eli jos lapsi jäisi sitten kokonaan ilman kummia, niin siinä tapauksessa suostuisin. Eli tilanteen huomioiminen myös näin päin olisi ihan fiks
No et kyllä todellakaan ole mikään kummi jollekin kastamattomalle lapselle. Silloin lapsella ei ole kummeja eikä sulla kummi velvollisuuksia. Joka muuta väittää, on kusettanut sua ja kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos käy itsekään aktiivisesti kirkossa ja kirkon tulkinnat naispappeudesta ja homoista vaihtelevat niin paljon etten pysy perässä, miten voisin olla kummi.
Kummitus ei vaadi, että kasvatat lapsesta homon tai naispapin. Jos tulkinta naispappeudesta ärsyttää, niin voit lukea lapselle iltasaduksi vaikka Katekismusta tai Augsburgin tunnustusta, ei tartte vaahdota sun omia dogmaattisia epäilyksiäsi.
Voihan siitä kieltäytyä, mutta itse en ole kehdannut. En ota kummiutta kovin vakavasti. Monelle vanhemmallekin se on vain pakollinen paha, kun lasta ei voi muuten kastaa. Mulla on kummilapsia, joihin en ole yhteydessä ja ei-kummilapsia, joita huomioin säännöllisesti. Eli minun yhteydenpitoon kummius ei vaikuta vaan ihan muut asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Minä kieltäydyin eilen ku sukulainen kysyi Alanko kummiksi. En vain halua olla kenenkään kummi.
No mä olen kieltäytynyt. Syy siihen oli se, että ystäväpariskunta pyysi vain minua eikä miestäni. Olivat pyytäneet jo paria miestä ja halusivat lisäksi yhden naisen. Ollaan kai sit vaa niin vanhanaikaisia, että meidän mielestä pyydetään naimisissa olevista molempia eikä vain toista, varsinkin kun kyseiset henkilöt ovat yhtä lailla mieheni ystäviä. Ja tuleehan ne muistamisetkin sit kuitenkin meiltä molemmilta. Välit eivät kuitenkaan menneet poikki, he pyysivät meitä sitten kummeiksi toiselle lapselleen. :)