Kumman valitsisit?

Jos on pakko valita jompi kumpi, niin avioliitto, jossa mies kai sentään antaa seksiä? Yksinäisyyttä voisi helpottaa niillä lapsilla, sekä ystävillä...

Muuten eroaisin, jos siihen ei kuuluisi tuo PAKKO tiukka talous loppuelämän (?).

Kyllä tämä taloustilanne tästä vielä helpottaa, pakko uskoa. Tiukkaa on tehnyt eron jälkeen, mutta en kadu.

Ihme kuvitelma, että kylmästä liitosta lähteminen johtaisi yksinäisyyteen? Omaan kotiin saa kutsua niin paljon vieraita kun haluaa!

Löytää uusia tuttavuuksia, pyytää naapureita käymään.

Alkuperäinen tarkentaa: ansaitsen todella vähän eikä siihen ole tulossa muutoksia. Käytännössä saisin asumistukea, ehkä tt-tukea. Loppuelämä samanlaista. Ei mahdollisuutta lisäkouluttautua (perussairaus).

En tiedä. Tuntuu, että tällä hetkellä teen kaikki kotityöt, hoidan lapsen, talouden noin yleensäkin. Olen kotona kyllä ja minun pitäisi jaksaa. En vain jaksa. Kunto ei anna periksi. Hävettää ja nolottaa oma saamattomuus. 

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Itkettää.

Olin samassa tilanteessa, ja erosin. Olen ollut tyytyväinen valintaani. Ero on muutos, jotain uutta elämään. Se sisältää sekä hyviä että huonoja asioita. Parasta on ollut kuitenkin oppia pärjäämään itse ja saada aina kuunnella sydämensä ääntä. Sen, mitä vanhassa suhteessa olisi ollut tarjolla, tiesin.

Rahan takia ei kannata kenenkään kanssa olla. Niin paljon rahaa ei ole painettu, että sillä kannattaisi naisen itsensä myydä. Jotkut toki myyvät, mutta se vaatii jo sieluttomuutta.

Valitsin tuon ekan, vaikka mies ei anna edes seksiä. Jos lapsia ei olisi, niin sitten kakkonen.