Tuleeko teille ikinä tunnetta, että tässäkö tämä elämä oli?

Ei

Ei tule, koska mun elämä ei ole tuollaista. Teen elämästäni sellaisen, ettei se tunnu tylsältä pakkopullalta. Kyse on vain asenteesta, millä elämään suhtautuu.

Joo, varmaan tulisi tuollainen tunne, jos olisin hankkinut lapsia. Lapset ovat pallo jalassa.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:02"]

Tätäkö se elämä on loppuun asti? Käyt töissä, olet kotona, teet kotihommia, harrastat, matkustat kenties. Kuskaat lapsia, aikanaan hoidat lapsenlapsia...

Että tätäkö? Ei mitään ihmeelistä? Tätä tavallista puurtamista hamaan tappiin asti. Ei erikoista, ei ihmeellistä, ei edes pientä seikkailua tai jännitystä. Ei päätähuimaavia kokemuksia. En tarkoita nyt viikottaisia benjihyppyjä tai liftausta Venäjältä Aasiaan, mutta jotain.

Jotain muuta kuin vain tätä samaa seuraavat 40-50 vuotta.

[/quote]

Neljänkympin kriisissäni joka kesti muutaman vuoden kävin läpi mm. näitä ajatuksia. Ei ollut helppoa. Nyt olen jotenkin päässyt yli ja löytämässä ajatuksen siitä, että "vanhanakin" voi elämä olla elämyksellistä. Sehän on kiinni minusta itsestäni.

Tuli, mutta sitten tuli pari muuttujaa.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:04"]

Ei tule, koska mun elämä ei ole tuollaista. Teen elämästäni sellaisen, ettei se tunnu tylsältä pakkopullalta. Kyse on vain asenteesta, millä elämään suhtautuu.

[/quote]

Minä olin ihan tyytyväinen elämääni enkä tiedä mistä tämä nyt kumpuaa. Tykkään tehdä asioita kotona. Tykkään ns. turvatusta arjesta ja rutiineista. Rutiinit on mulle ihan must. Mun mielestä on ihanaa, että pystyn tarjoamaan lapsille turvallisen, tavallisen lapsuuden. Tehdään lomilla niitä asioita mitä he haluaa. Välillä kinataan ja välillä halitaan. Saan iloa siitä, että saan tehdä pihatöitä rauhassa sen 3 tuntia. Miehenkin kanssa jaksetaan pelleillä ja nauraa, ettei nyt ihan "vakaviksi aikuisiksi" kokonaan ryhdytä.

Mulla on varmaan joku neljänkympinkriisi.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:02"]

Tätäkö se elämä on loppuun asti? Käyt töissä, olet kotona, teet kotihommia, harrastat, matkustat kenties. Kuskaat lapsia, aikanaan hoidat lapsenlapsia...

Että tätäkö? Ei mitään ihmeelistä? Tätä tavallista puurtamista hamaan tappiin asti. Ei erikoista, ei ihmeellistä, ei edes pientä seikkailua tai jännitystä. Ei päätähuimaavia kokemuksia. En tarkoita nyt viikottaisia benjihyppyjä tai liftausta Venäjältä Aasiaan, mutta jotain.

Jotain muuta kuin vain tätä samaa seuraavat 40-50 vuotta.

[/quote]

Neljänkympin kriisissäni joka kesti muutaman vuoden kävin läpi mm. näitä ajatuksia. Ei ollut helppoa. Nyt olen jotenkin päässyt yli ja löytämässä ajatuksen siitä, että "vanhanakin" voi elämä olla elämyksellistä. Sehän on kiinni minusta itsestäni.

[/quote]

Tätä epäilen. Neljänkympin kriisiä. Joku tunne, että nyt olen ihan tosissaan aikuinen ja seikkailut on seikkailtu. Ei enää matkoja Italiaan 3 viikon varotusajalla. Niin kuin me nyt niitä muutenkaan lasten syntymänjälkeen oltaisi tehty.

Samalla pohdin "Olenko saavuttanut elämässäni jotain?" Lasketaanko lapset saavutuksiksi vai elänkö silloin vain lasten kautta? Onko tavallinen elämä saavutus? Saavutukseni "Selvisin hengissä loppuun asti." :D

ap

Tulee! Ja ikää 35v. Mä haluaisin tehdä vaikka mitä, mut seura puuttuu! Ystävien arki menee kuskatessa lapsia harrastuksiin ja viikonloput pyhitetään perheelle. Mä jaksaisin lähteä shoppailemaan työpäivän jälkeen tai vaikka vaan istua teekupin ääressä ja parantaa maailmaa. Mua itkettää, kun hoetaan, että elämästä saa juuri sellaisen kun haluaa. Ei se ole yksinäiselle niin helppoa ja monesti tulee mietittyä, et tässäkö tää elämä oikeasti on, kun viikon ainoat aikuiskontaktit ovat kaupan kassa ja kirjaston virkailija.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:17"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:02"]

Tätäkö se elämä on loppuun asti? Käyt töissä, olet kotona, teet kotihommia, harrastat, matkustat kenties. Kuskaat lapsia, aikanaan hoidat lapsenlapsia...

Että tätäkö? Ei mitään ihmeelistä? Tätä tavallista puurtamista hamaan tappiin asti. Ei erikoista, ei ihmeellistä, ei edes pientä seikkailua tai jännitystä. Ei päätähuimaavia kokemuksia. En tarkoita nyt viikottaisia benjihyppyjä tai liftausta Venäjältä Aasiaan, mutta jotain.

Jotain muuta kuin vain tätä samaa seuraavat 40-50 vuotta.

[/quote]

Neljänkympin kriisissäni joka kesti muutaman vuoden kävin läpi mm. näitä ajatuksia. Ei ollut helppoa. Nyt olen jotenkin päässyt yli ja löytämässä ajatuksen siitä, että "vanhanakin" voi elämä olla elämyksellistä. Sehän on kiinni minusta itsestäni.

[/quote]

Tätä epäilen. Neljänkympin kriisiä. Joku tunne, että nyt olen ihan tosissaan aikuinen ja seikkailut on seikkailtu. Ei enää matkoja Italiaan 3 viikon varotusajalla. Niin kuin me nyt niitä muutenkaan lasten syntymänjälkeen oltaisi tehty.

Samalla pohdin "Olenko saavuttanut elämässäni jotain?" Lasketaanko lapset saavutuksiksi vai elänkö silloin vain lasten kautta? Onko tavallinen elämä saavutus? Saavutukseni "Selvisin hengissä loppuun asti." :D

ap

[/quote]

Kyllä, tällainen "kriisi" on tullut. Ikää on tosin "vasta" 34, mutta siitä huolimatta ajatus elämän pitkään, tylsään, tasaiseen putkeen astumisesta on tullut jo pari vuotta sitten. Tässä tämä nyt sitten oli. Kaikki on lyöty lukkoon. Elämän ratkaisevat valinnat ovat takanapäin. Edessä on tylsää puurtamista eläkeikään asti. Työntekoa, lapsen kasvattamista, omakotitalon kunnossapitoa, terveenä pysymistä, kivun välttämistä ja kuoleman odotusta.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:23"]

Tässä tämä nyt sitten oli. Kaikki on lyöty lukkoon. Elämän ratkaisevat valinnat ovat takanapäin. Edessä on tylsää puurtamista eläkeikään asti. Työntekoa, lapsen kasvattamista, omakotitalon kunnossapitoa, terveenä pysymistä, kivun välttämistä ja kuoleman odotusta.

[/quote]No voi helvetti. Kuka pakotti hankkimaan lapsen, valitsemaan turvallisen mutta tylsän työn, hankkimaan omakotitalon ja vetäytymään sinne ruuhkavuosikuplaan? Itse olen skipannut kaikki nuo asiat, koska totta kai tuollainen elämä olisi täysin kamalaa!

Joo, no...Tulee, mutta ehkä vähän surullisempana versiona. Sairastuin vakavasti samoihin aikoihin kun valmistuin yliopistosta maisteriksi. Sitä ennen olin kyllä ehtinyt kaikenlaista, töissäkin olin jo.

Nykyisin mun elämä on yhtä ja samaa kotona olemista ja toimintakyvyn ylläpitoa mm. liikunnalla. Lasten kasvattamista myös. Siinä se, noihin menee suurin piirtein kaikki energiat. Tässä nää vuodet menee. Sitten kun viimeinen lapsi lähtee kotoa, olen todennäköisesti jo huonossa kunnossa pysyvästi. Etenevä sairaus. Palkkatyöt on tältä elämältä tehty, ja olen sentään vasta 35v.

Niin että muistakaa toki että huonomminkin voisi olla!

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:23"]

Tässä tämä nyt sitten oli. Kaikki on lyöty lukkoon. Elämän ratkaisevat valinnat ovat takanapäin. Edessä on tylsää puurtamista eläkeikään asti. Työntekoa, lapsen kasvattamista, omakotitalon kunnossapitoa, terveenä pysymistä, kivun välttämistä ja kuoleman odotusta.

[/quote]No voi helvetti. Kuka pakotti hankkimaan lapsen, valitsemaan turvallisen mutta tylsän työn, hankkimaan omakotitalon ja vetäytymään sinne ruuhkavuosikuplaan? Itse olen skipannut kaikki nuo asiat, koska totta kai tuollainen elämä olisi täysin kamalaa!

[/quote]

Ei kukaan ole pakottanut. Olen hankkinut edellä mainitut asiat ilomielin. Viihdyn työssäni, rakastan lastani, viihdyn talossamme, jonka saamme muutaman vuoden kuluttua maksettua. Elämässäni on kaikki hyvin. Tuntuu vain siltä, että valinnanvapaus on kaventunut huomattavasti. Valinnat on tehty, ja seuraavat vuodet ja jopa vuosikymmenet on jo viitoitettu.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:23"]

Tässä tämä nyt sitten oli. Kaikki on lyöty lukkoon. Elämän ratkaisevat valinnat ovat takanapäin. Edessä on tylsää puurtamista eläkeikään asti. Työntekoa, lapsen kasvattamista, omakotitalon kunnossapitoa, terveenä pysymistä, kivun välttämistä ja kuoleman odotusta.

[/quote]No voi helvetti. Kuka pakotti hankkimaan lapsen, valitsemaan turvallisen mutta tylsän työn, hankkimaan omakotitalon ja vetäytymään sinne ruuhkavuosikuplaan? Itse olen skipannut kaikki nuo asiat, koska totta kai tuollainen elämä olisi täysin kamalaa!

[/quote]

Ei kukaan ole pakottanut. Olen hankkinut edellä mainitut asiat ilomielin. Viihdyn työssäni, rakastan lastani, viihdyn talossamme, jonka saamme muutaman vuoden kuluttua maksettua. Elämässäni on kaikki hyvin. Tuntuu vain siltä, että valinnanvapaus on kaventunut huomattavasti. Valinnat on tehty, ja seuraavat vuodet ja jopa vuosikymmenet on jo viitoitettu.

[/quote]

Aivan, siihenhän valinnat johtavat, että valinnanvapaus pienenee. Nyt sulla on kaksi vaihtoehtoa: hyväksyt vallitsevan tilanteen, ja alat elää siinä onnellisena, tehden pienempiä valintoja viitoitetun tien sisällä; tai voit ottaa askeleen viitan ulkopuolelle, tehdä suuria ja radikaaleja muutoksia, mutta joudut hyväksymään, että valintasi vievät tiesi jonnekin, minne et ehkä kuitenkaan halua. Saat itse päättää.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:34"]

Joo, no...Tulee, mutta ehkä vähän surullisempana versiona. Sairastuin vakavasti samoihin aikoihin kun valmistuin yliopistosta maisteriksi. Sitä ennen olin kyllä ehtinyt kaikenlaista, töissäkin olin jo.

Nykyisin mun elämä on yhtä ja samaa kotona olemista ja toimintakyvyn ylläpitoa mm. liikunnalla. Lasten kasvattamista myös. Siinä se, noihin menee suurin piirtein kaikki energiat. Tässä nää vuodet menee. Sitten kun viimeinen lapsi lähtee kotoa, olen todennäköisesti jo huonossa kunnossa pysyvästi. Etenevä sairaus. Palkkatyöt on tältä elämältä tehty, ja olen sentään vasta 35v.

Niin että muistakaa toki että huonomminkin voisi olla!

[/quote]

Tätä yritän itsekin muistuttaa. Sitten välillä joku ajatus nostaa päätään. Esim. olen pitänyt itseäni melko onnekkaana. Sitten alkaa ketuttaa. Lapsettomuushoitoja, pieni ihosyöpä. Varhaisvaiheen syöpä. Sekin oli sellainen, että helvetti elämä minkä teit. Tulit ja aloit rajoittamaan mun elämää. Entisestään! Mutta sitten taas, asiat voisivat olla niin paljon, paljon pahemmin.

Ehkä nyt voi kriiseillä, jotta voi pitää todella isot viiskymppisbileet!

ap

Ole onnellinen, että elämä tuntuu tylsältä. Se on arvo jo itsessään. Et joudu kamppailemaan rajujen syöpähoitojen kanssa ja miettimään, mikä hoitomuoto voisi tuoda pari viikkoa lisää aikaa. Et joudu kulkemaan sumussa menetettyäsi lapsesi. Ole onnellinen, kaikki on kuitenkin niin pienestä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:23"]

Tässä tämä nyt sitten oli. Kaikki on lyöty lukkoon. Elämän ratkaisevat valinnat ovat takanapäin. Edessä on tylsää puurtamista eläkeikään asti. Työntekoa, lapsen kasvattamista, omakotitalon kunnossapitoa, terveenä pysymistä, kivun välttämistä ja kuoleman odotusta.

[/quote]No voi helvetti. Kuka pakotti hankkimaan lapsen, valitsemaan turvallisen mutta tylsän työn, hankkimaan omakotitalon ja vetäytymään sinne ruuhkavuosikuplaan? Itse olen skipannut kaikki nuo asiat, koska totta kai tuollainen elämä olisi täysin kamalaa!

[/quote]

Ei kukaan ole pakottanut. Olen hankkinut edellä mainitut asiat ilomielin. Viihdyn työssäni, rakastan lastani, viihdyn talossamme, jonka saamme muutaman vuoden kuluttua maksettua. Elämässäni on kaikki hyvin. Tuntuu vain siltä, että valinnanvapaus on kaventunut huomattavasti. Valinnat on tehty, ja seuraavat vuodet ja jopa vuosikymmenet on jo viitoitettu.

[/quote]

Tämä! Elämää eletään nyt niiden valintojen kanssa, jotka on aikanaan tehty. Jollain tasolla olisi mahtavaa, jos voisi olla taas se 25-vuotias, jolla on kaikki kortit kädessä ja portit auki. Voi tehdä mitä vain!

ap

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:46"]

Ole onnellinen, että elämä tuntuu tylsältä. Se on arvo jo itsessään. Et joudu kamppailemaan rajujen syöpähoitojen kanssa ja miettimään, mikä hoitomuoto voisi tuoda pari viikkoa lisää aikaa. Et joudu kulkemaan sumussa menetettyäsi lapsesi. Ole onnellinen, kaikki on kuitenkin niin pienestä kiinni.

[/quote]

Niinhän se on. Tylsyys on turvaa ja onnea. Ihan oikeasti on.

ap

Ps. Miksi tylsästä tuli kirosana?

Ajattelepa vaikka, jos tulisi ero tai jäisit leskeksi. Olisiko nykyinen elämä tylsyyksineen parempi vai se, että elämä pakosti muuttuisi?

Minusta olisi kamalaa olla kolmikymppisenä jo tilanteessa, jossa loppuelämän valinnat on tehty. Onneksi en ole.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:55"]

Minusta olisi kamalaa olla kolmikymppisenä jo tilanteessa, jossa loppuelämän valinnat on tehty. Onneksi en ole.

[/quote]

Ihmeellinen näkökulma. Jos ei tee valintoja, ei oikein saavutakaan mitään.