Kissanpentu 4 kk ei tykkää olla sylissä - vieläkö sylikissaksi?

Usein kissat muuttuu ihmisrakkaammiksi eli mm. viihtyy paremmin sylissä tullessaan vanhemmiksi. Maltti on valttia, koska jokainen ikävä sylikokemus merkitsee selvää takapakkia.

Mulla vanhin poikakissa oli juuri tuollainen pienenä. Tykkäsi olla paljon omissa oloissaan, leikki kyllä paljon mutta ei niinkään tullut ikinä syliin. Mulla on myös yksi joka tunkee väkisellä syliin eikä lähde millään pois ja kaksi pentua joista toinen ei tykkää olla sylissä kauaa ja toinen alkaa heti keräämään kun ottaa syliin mutta ei itse tule kovin usein syliin. No vanhemmiten tämä vanhin kissa joka oli ujo nuorempana on alkanut myös tulemaan syliin kun sattuu olemaan sellaisella hellimistuulella. Paras neuvoni olisi että ette yritä mitenkään pakottaa kissaa syliin tai pysymään siinä. Silloin kun kissa itse ottaa kontaktia, kehutte sitä ja rapsuttelette, luotte kissalle mahdollisimman positiivisen kokemuksen. Kissan täytyy siis saada lähteä tilanteesta vapaasti jos se niin haluaa, muuten se ei välttämättä enää halua ottaa niin läheistä kontaktia, koska tietää että se otetaan kiinni..eli kissan ehdoilla..Kissoilla on kaikilla omat erityispiirteensä ja persoonansa mutta luottamuksen rakentamisella ja kissan ehdoilla etenemisellä saa varmaan teidänkin kissasta edes joskus sylissä viihtyvän kaverin :) onnea yritykseen!:)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 16:37"]Usein kissat muuttuu ihmisrakkaammiksi eli mm. viihtyy paremmin sylissä tullessaan vanhemmiksi. Maltti on valttia, koska jokainen ikävä sylikokemus merkitsee selvää takapakkia.
[/quote]

...mutta ei siitä välttämättä tule mitään sylipalleroa ikinä, se täytyy vain hyväksyä. Kyllä minäkin jaksoin toivoa kissastani sylivauvaa, mutta ei se ikinä tykännyt. Rakkain se oli joka tapauksessa. - ei sama

Niin, huoh:-(... varmaan liian innokkaasti yritän... Eli yritän vähän pitää sylissä, vaikka kissa heti olisi siitä sinkoamassa pois... En varsinaisesti kahlitse, mutta vähän yritän toisella kädellä hillitä lähtöä ja samalla toisella kädellä epätoivoisesti rapsutella...

Niitä omaehtoisia luoksetuloja on kuitenkin niin vähän, että pelkään muutoin, että kissa villiintyy vielä kokonaan, jos en yhtään yritä... Välillä kateudella luen muitten kehruukoneista ja isäntää seuraavista kisuista juttuja, meillä ei tosiaankaan sellaista ole...

Meidän entistä kissaa ei saanut ottaa syliin, se rimpuili aina pois. Se kuitenkin nukkui mielellään sylissä (ja vieressä), kunhan se tuli siihen omasta tahdostaan. Nykyinen taas ei koskaan tule oma-alotteisesti syliin (paitsi jos siellä on jotain houkuttavaa) eikä varsinkaan nuku siinä, mutta muuten sitä saa retuuttaa ja roikottaa miten päin tahtoo.

Kaikista kissoista ei ole sylikissoiksi. Niin se vain on.

Minun kissa ei muutamaan vuoteen viihtynyt sylissä ollenkaan, mutta nykyään tulee syliin silloinkin kun ei ehkä tarvitsisi..:D kissa on nyt 10v.

Kissasta et saa sylikissaa, jos otat sen väkisin syliin. Kissa tulee silloin kun se itse haluaa. Koita olla kärsivällinen ja muista lässyttää sille. Älä kuitenkaan liikaa tee itseäsi tykö.

Lopeta ainakin se väkisin sylissä pitäminen, pahentaa vaan, ei auta ollenkaan.

Kun istuilleen yritän ottaa kissan rapsutettavaksi, niin se änkeää heti sylistä pois... Tuntuu, että vähän paremmin antaa olla, kun otan seisten syliin ja vaikka kävelen vähän (varmaankin katselee silloin maisemia eri perspektiivistä)... Olisikohan se hyvä lähtökohta aloittaa omaehtoinen hellittelyhetki?...

Toinen käytännön juttu itsellä on, että en oikein ehdi hirveästi istumaan paikallaan ja odottamaan, että kissa ottaisi jotenkin itse kontaktia, aina olen ns. liikkeessä, eli se omaehtoinen luoksetulo on siksikin vähän hankalaa... Mutta ehkä se luonne pitää vaan hyväksyä... tietysti toivon, että vanhempana edes vähän enempi ihmisrakkaaksi muuttuisi...

Oletko hankkinut minkäänlaista tietoa kissojen käyttäytymisestä ennen kissan ottamista? Tunnut olevan melkoisen hukassa kissojen elämästä.

Se varmaan kuitenkin tulee odottamaan ruokaansa kun laitat sitä kuppiin? Jos näin on nii samalla kun lasket ruokakupin lattialle voit kyykistyä ja sanoa vaikka "ole hyvä" tai muuta vastaavaa iloisella äänellä ja silität sitä kerran tai kaksi selästä..? Sitten kun se syö niin ei tietenkään häiritä mutta ruuan antamisen yhteydessä voit totuttaa kissaasi vähitellen pieneen ihmiskontaktiin:) t: 3

Huoh, luin kyllä jotain kissakirjoja ennen kissan ottamista, mutta se on jotenkin niin karua huomata, että se tärkein elementti, mitä eläimeltä toivoit, jäi puuttumaan.....siksi siis näin epätoivoinen olen, vaikka niin suloinen pentu kyseessä onkin ja jokaisen luonnetta on toki kunnioitettava...

Hyviä neuvoja olen nyt saanut ja tajuan toki, että liian kärsimätön olen (ja epätoivoinen samalla)... Pitää nyt yrittää vain rauhoittaa vain itseni, vaikka sydäntä riipaisee, kun toinen vaan puikkii koko ajan karkuun... Ajattelin tuota kantelua ja samalla mahdollisesti kävelyä jatkaa, koska sitä tuntuu paremminkin sietävän... Aloitamme siis siitä sitten...

Kissanpennulla on niin paljon tekemistä ja tutkittavaa, ei se ehdi syliin ;)

Vielä kysymys kokeneemmilta - tuo meidän pentu ei oikein tykkää selästä silittelystä? Sitä vähän ihmettelen, kun muistelin, että lapsuudenkodissamme kissa oli ihan selkä kaarella, kun selästä silitteli... Meidän kisu sitäkin välttelee... Kaulan seudulta antaa parhaiten rapsuttaa... -AP-

Kuinka vanha kissa oli kun se erotettiin emostaan? Tiesit kai että kissan kannalta paras luovutusikä on 12 viikkoa tai enemmänkin? Jos kissa on nyt nelikuinen ja elokuussa otettu, niin onko se mahtanut olla luovutusikäinen vielä silloin? Tämäkin asia vaikuttaa kissan käytökseen paljonkin. Liian aikaisin luovutetut kissat ovat monesti arempia kuin pidempään emonsa ja sisarustensa kanssa olleet.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 17:15"]Vielä kysymys kokeneemmilta - tuo meidän pentu ei oikein tykkää selästä silittelystä? Sitä vähän ihmettelen, kun muistelin, että lapsuudenkodissamme kissa oli ihan selkä kaarella, kun selästä silitteli... Meidän kisu sitäkin välttelee... Kaulan seudulta antaa parhaiten rapsuttaa... -AP-
[/quote]

Sekin aika yksilöllistä. Omistani yksi ei anna silittää päästä ollenkaan mutta selästä kyllä, toinen sen vastakohta ja kaksi muuta eivät tunnu välittävän mistä silittää..kannattaa siis juurikin huomioida juuri sinun kissasi yksilönä ja toimia sitten sen mieltymysten mukaan:)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 16:37"]

Usein kissat muuttuu ihmisrakkaammiksi eli mm. viihtyy paremmin sylissä tullessaan vanhemmiksi. Maltti on valttia, koska jokainen ikävä sylikokemus merkitsee selvää takapakkia.

[/quote]
tää, ja molemmat omat kissani alkoivat tulla syliin (esim makoillessani sängyllä) sen jälkeen, kun lopetin kissojen väkisin nostamisen ja väkisin syliin ottamisen. tulevat nykyään omin päin kehräilemään syliin kun luottavat siihen etten ota heistä väkisin kiinni

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 17:15"]

Vielä kysymys kokeneemmilta - tuo meidän pentu ei oikein tykkää selästä silittelystä? Sitä vähän ihmettelen, kun muistelin, että lapsuudenkodissamme kissa oli ihan selkä kaarella, kun selästä silitteli... Meidän kisu sitäkin välttelee... Kaulan seudulta antaa parhaiten rapsuttaa... -AP-

[/quote]
voi olla ettei se enää luota ihmisiin kunnolla kun sitä on ahdisteltu koskettelemalla paljon ja ottamalla väkisin syliin. uskoisin että antaa taas koskea, kunhan saa luottamuksen ettei ihmiset väkisin tungettele

Onko kissasi muuten ennen emosta erottamistaan ollut täysin sisäkissa vai kulkenut myös ulkona emon mukana? Pennut oppivat myös emoiltaan joskus hassujakin tapoja. Se onko pentua käsitelty edellisessä kodissaan paljon saattaa vaikuttaa..