Lue keskustelun säännöt.
Kissanpentu 4 kk ei tykkää olla sylissä - vieläkö sylikissaksi?
26.09.2015 |
Otimme elokuussa kissanpennun, joka vieläkin on aika arka ja ujo... Ja mikä surullisinta, ei tosiaankaan viihdy ihmisten sylissä, vaan rimpuilee koko ajan pois...
Kun kissaa otettiin perheeseen, niin toivoin juuri sellaista sylissä viihtyvää kehruukonetta... Onko siis enää mitään pennulel tehtävissä, että tykästyisi enemmän ihmisten läsnäoloon?
Sinällään pentu on kyllä ihmisistä hyvin kiinnostunut, kulkee perässä ja seurailee ihmisten tekemisiä... Ei kuitenkaan oikein antaudu kiinni, vaan aina pitää maanitella joko herkuilla tai leikkikalun avulla luokse... Käytännössä aamulla ainoastaan tervehtii puskemalla jalkoihin, joskus naukumalla - selvästi haluaa silloin ruokaa, mutta näyttää olevan iloinen myös siitä, että perhe on herännyt...
Perusluonteeltaan kissa vaikuttaa siis aika ujolle, mutta toisaalta on ihan älyttömän leikkisä! Jos joku vain leikittää, niin tuntikausia jahtaa kissanleluja, palloa tms. (vaanimis- ja metsästysleikkejä). Myös ihan fiksuja leikkejä eli käy koiramaiseen tapaan hakemassa heitetyn pallon yms... On sisäkissa, käy ulkoilemassa vain valjaissa... Ei hirveästi hingu ulos, kun ei siellä ole tottunut olemaan...
On siis muutoin kaikin puolin ihan suloinen kisu, mutta tuo ihmisarkuus ja ihmiskosketuksen karttaminen vähän harmittavat:-(... Joka päivä olemme kaikki yrittäneet pitää sitä sylissä, mutta karkuun vain kiinni otettaessa lähinnä vänkää... Vain silloin, kun nukkuu reporankana, niin ei näytä olevan väliä siitä, onko sylissä vai missä...
Onko kissan perusluonne siis jo heti näkyvillä eli ei muuksi muutu, vai onko toivetta, että kesyyntyisi/ kiintyisi enemmän ihmiseen vähän vanhemmiten? Olisiko jollain mielipidettä tai kokemusta vastaavasta? Kuten sanoin, kiva kisu se on, mutta niin kovasti olisin ihmisrakasta sylikissaa halunnut/kaivannut... Onko mitään toivoa muutoksesta ja miten sen saisi aikaiseksi?
Kommentit (56)
Mun kissa luovutettiin 8-viikkoisena ja ihmisläheisempää, uteliaampaa ja kiltimpää kissaa saa hakea. Muutkin ovat tätä mieltä kuin minä. Rakastaa sylissä makoilua, vatsan ja hiusten leipomista ja pienten lasten ja koirien kanssa leikkimistä.
Ymmärrän että luovutusikä on seikka josta kannattaa lemmikkiä hankkiessa pitää kiinni, mutta 11-viikkoisena luovutettu kissa ei ole traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
42 jatkaa:
Tärkeintä tosiaan on ettei kissaa pidetä lähellä väkisin ikinä. Älä lähesty kissaa vaan tee itsestäsi kiinnostava jotta kissa lähestyy sinua. Rauhallinen paikallaanolo ja leikkiminen tai namit auttavat tässä. Kissaa ei missään tapauksessa saa jahdata ja painostaa, sillä tavalla vain varmistetaan että se pysyttelee etäisyyden päässä ihmisistä jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Mun kissa luovutettiin 8-viikkoisena ja ihmisläheisempää, uteliaampaa ja kiltimpää kissaa saa hakea. Muutkin ovat tätä mieltä kuin minä. Rakastaa sylissä makoilua, vatsan ja hiusten leipomista ja pienten lasten ja koirien kanssa leikkimistä.
Ymmärrän että luovutusikä on seikka josta kannattaa lemmikkiä hankkiessa pitää kiinni, mutta 11-viikkoisena luovutettu kissa ei ole traumatisoitunut.
Huvittavaa, että ihmiset ilman mitään tietoa väittää, että 11 viikkoa olisi ok ikä kissan luovutukselle. Ei ole. Se oikea luovutusikä perustuu tutkimuksiin eikä musta tuntuu -höpinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kissa luovutettiin 8-viikkoisena ja ihmisläheisempää, uteliaampaa ja kiltimpää kissaa saa hakea. Muutkin ovat tätä mieltä kuin minä. Rakastaa sylissä makoilua, vatsan ja hiusten leipomista ja pienten lasten ja koirien kanssa leikkimistä.
Ymmärrän että luovutusikä on seikka josta kannattaa lemmikkiä hankkiessa pitää kiinni, mutta 11-viikkoisena luovutettu kissa ei ole traumatisoitunut.
Huvittavaa, että ihmiset ilman mitään tietoa väittää, että 11 viikkoa olisi ok ikä kissan luovutukselle. Ei ole. Se oikea luovutusikä perustuu tutkimuksiin eikä musta tuntuu -höpinään.
En ainakaan itse ole missään väittänyt että on ok. Mutta joku järki täytyy näissäkin hommissa pitää päässä. 11-viikkoinen ei ole enää niin pieni pentu että se olisi jotenkin "pilalla" loppuikänsä kun on luovutettu aikaisin. Järkevintä on tietenkin noudattaa suosituksia, mutta ei kukaan voi tosissaan kuvitella että 1 tai 2 viikkoa tekisi kaikkien kissojen kohdalla automaattisesti hallaa kehitykselle ja sosiaalistumiselle.
/Se jota lainasit
Monet kissat tulevat mielummin viereen kuin varsinaisesti syliin. Tunnut nyt toivovan epätoivoisesti nimenomaan sylissä olevaa kissaa, mutta monet "kehruukoneetkin" hurraavat ennemmin ihmisen vieressä tai lähellä kuin sylissä (eli kissa voi olla tosi ihmisrakas mutta nauttia silityksistä sylin sijaan vaikkapa sohvalla maaten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeilepa niin että otat jonkin kevyen villahuivin/viltin syliisi laskostettuna ja istut siten että saat jalat rahille tms. Sitten vaan olet rauhassa suuremmin kissaan huomiota kiinittämättä. Kun kissa tulee lähelle paijaat sitä huivia keskeltä hitaasti pyörittämällä, niinkuin pesää tekisit siihen. Saattaa kissan mielenkiinto hetä muutaman kerran jälkeen ja tulee katsomaan millainen pesä on tarjolla. Saattaa tulla oma-aloitteisesti syliisi, sitten annat olla, paijaat hellästi ja juttelet hiljaa jotain kivaa kissalle. Saattaa muutaman kerran jälkeen nukahtaakin siihen.
Minun kissani on hyvin seurallinen ja hellä ihmisrakas, mutta tulee syliin vain noin istuessamme, kissalle on oma valtavan iso virkattu huivi jonka laskostan moninkerroin kolmioksi. Liepeillä peitän kisun, kun asettuu syliin. Siinä sitten saattaa vierähtää tuntipoikineen.Ei tule syliin kuin tuossa tuolissa istuessamme.
Nukkuu kanssani käsimutkassa, pää tyynyllä, muutama yö 11v. aikana ettei ole vieressä ollut, kuuhullu on, silloin on aina levotonta edestakaisin kulkua, kun on täysikuu.
Ujoa kissaa auttaa myös se , että jos/kun saa vapaaehtoisesti syliin, niin kantaa kuin pikkulasta ja laulelee tai höpöttelee ihan mitä tahansa, pääasia että kisu on turvallisesti hellästi sylissä eikä halua pois.
Minä kannan kissaamme lähes päivittäin, näytän ikkunasta maisemia ja höpötän mitä vaan, kunhan jotain puhuu, niin se rauhoittaa.
Omani on ollut aina reipas ja rohkea kaiken suhteen, mutta huomasin tuon kantelun ja höpötyksen tuovan jotain erikoislaatuista jo kisun ollessa pieni. Aloitin het kun sen haimme kasvattajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kissa luovutettiin 8-viikkoisena ja ihmisläheisempää, uteliaampaa ja kiltimpää kissaa saa hakea. Muutkin ovat tätä mieltä kuin minä. Rakastaa sylissä makoilua, vatsan ja hiusten leipomista ja pienten lasten ja koirien kanssa leikkimistä.
Ymmärrän että luovutusikä on seikka josta kannattaa lemmikkiä hankkiessa pitää kiinni, mutta 11-viikkoisena luovutettu kissa ei ole traumatisoitunut.
Huvittavaa, että ihmiset ilman mitään tietoa väittää, että 11 viikkoa olisi ok ikä kissan luovutukselle. Ei ole. Se oikea luovutusikä perustuu tutkimuksiin eikä musta tuntuu -höpinään.
En ainakaan itse ole missään väittänyt että on ok. Mutta joku järki täytyy näissäkin hommissa pitää päässä. 11-viikkoinen ei ole enää niin pieni pentu että se olisi jotenkin "pilalla" loppuikänsä kun on luovutettu aikaisin. Järkevintä on tietenkin noudattaa suosituksia, mutta ei kukaan voi tosissaan kuvitella että 1 tai 2 viikkoa tekisi kaikkien kissojen kohdalla automaattisesti hallaa kehitykselle ja sosiaalistumiselle.
/Se jota lainasit
Ei voida sanoa, että kissa ei traumatisoituisi liian varhaisesta luovutuksesta, vaikka niin kirjoitit.
Siksi se luovutusikä on, että sitä nuorempana luovutuksessa on riskejä kissan kehitykselle. Miksi se pitää kiistää? Yksittäisestä kissasta ei todellakaan voi sanoa, onko se traumatisoitunut vai ei eikä todellakaan päältä huudella, että ei se kissa nyt viikosta tai parista viikosta kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kissa luovutettiin 8-viikkoisena ja ihmisläheisempää, uteliaampaa ja kiltimpää kissaa saa hakea. Muutkin ovat tätä mieltä kuin minä. Rakastaa sylissä makoilua, vatsan ja hiusten leipomista ja pienten lasten ja koirien kanssa leikkimistä.
Ymmärrän että luovutusikä on seikka josta kannattaa lemmikkiä hankkiessa pitää kiinni, mutta 11-viikkoisena luovutettu kissa ei ole traumatisoitunut.
Huvittavaa, että ihmiset ilman mitään tietoa väittää, että 11 viikkoa olisi ok ikä kissan luovutukselle. Ei ole. Se oikea luovutusikä perustuu tutkimuksiin eikä musta tuntuu -höpinään.
En ainakaan itse ole missään väittänyt että on ok. Mutta joku järki täytyy näissäkin hommissa pitää päässä. 11-viikkoinen ei ole enää niin pieni pentu että se olisi jotenkin "pilalla" loppuikänsä kun on luovutettu aikaisin. Järkevintä on tietenkin noudattaa suosituksia, mutta ei kukaan voi tosissaan kuvitella että 1 tai 2 viikkoa tekisi kaikkien kissojen kohdalla automaattisesti hallaa kehitykselle ja sosiaalistumiselle.
/Se jota lainasit
Ei voida sanoa, että kissa ei traumatisoituisi liian varhaisesta luovutuksesta, vaikka niin kirjoitit.
Siksi se luovutusikä on, että sitä nuorempana luovutuksessa on riskejä kissan kehitykselle. Miksi se pitää kiistää? Yksittäisestä kissasta ei todellakaan voi sanoa, onko se traumatisoitunut vai ei eikä todellakaan päältä huudella, että ei se kissa nyt viikosta tai parista viikosta kärsi.
En mä tiedä mitä kommentteja luit ja mihin luulit vastaavasi, mutta en ole edelleenkään kiistänyt että kissa ei voisi kärsiä. Mutta jos aapeen kissa ei ole 4 kuukauden ikäisenä sylikissa, mahdollisia syitä on monia. Yksi nyt esimerkiksi kissan perusluonne ja/tai ikä; kaikista ei tule varsinaisia sylikissoja koskaan.
Suositellun luovutusiän noudattaminen on totta kai hyvä idea, mutta on ihan turhaa yrittää väkisin attribuoida 11-viikkoisena luovutetun kissan mahdollisia ongelmia aina vain luovutusiän piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kissa luovutettiin 8-viikkoisena ja ihmisläheisempää, uteliaampaa ja kiltimpää kissaa saa hakea. Muutkin ovat tätä mieltä kuin minä. Rakastaa sylissä makoilua, vatsan ja hiusten leipomista ja pienten lasten ja koirien kanssa leikkimistä.
Ymmärrän että luovutusikä on seikka josta kannattaa lemmikkiä hankkiessa pitää kiinni, mutta 11-viikkoisena luovutettu kissa ei ole traumatisoitunut.
Huvittavaa, että ihmiset ilman mitään tietoa väittää, että 11 viikkoa olisi ok ikä kissan luovutukselle. Ei ole. Se oikea luovutusikä perustuu tutkimuksiin eikä musta tuntuu -höpinään.
En ainakaan itse ole missään väittänyt että on ok. Mutta joku järki täytyy näissäkin hommissa pitää päässä. 11-viikkoinen ei ole enää niin pieni pentu että se olisi jotenkin "pilalla" loppuikänsä kun on luovutettu aikaisin. Järkevintä on tietenkin noudattaa suosituksia, mutta ei kukaan voi tosissaan kuvitella että 1 tai 2 viikkoa tekisi kaikkien kissojen kohdalla automaattisesti hallaa kehitykselle ja sosiaalistumiselle.
/Se jota lainasit
Ei voida sanoa, että kissa ei traumatisoituisi liian varhaisesta luovutuksesta, vaikka niin kirjoitit.
Siksi se luovutusikä on, että sitä nuorempana luovutuksessa on riskejä kissan kehitykselle. Miksi se pitää kiistää? Yksittäisestä kissasta ei todellakaan voi sanoa, onko se traumatisoitunut vai ei eikä todellakaan päältä huudella, että ei se kissa nyt viikosta tai parista viikosta kärsi.
En mä tiedä mitä kommentteja luit ja mihin luulit vastaavasi, mutta en ole edelleenkään kiistänyt että kissa ei voisi kärsiä. Mutta jos aapeen kissa ei ole 4 kuukauden ikäisenä sylikissa, mahdollisia syitä on monia. Yksi nyt esimerkiksi kissan perusluonne ja/tai ikä; kaikista ei tule varsinaisia sylikissoja koskaan.
Suositellun luovutusiän noudattaminen on totta kai hyvä idea, mutta on ihan turhaa yrittää väkisin attribuoida 11-viikkoisena luovutetun kissan mahdollisia ongelmia aina vain luovutusiän piikkiin.
Kun puhutaan kissan käytösongelmista, luovutusiän tarkastelu on erittäin relevantti näkökulma, jonka tyrmääminen ei ole erityisen rakentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin nyrkkisääntönä, kun valitsee kissanpentua: kannattaa valita se pentu, joka heti oma-aloitteisesti tulee ottamaan kontaktia ja on luonteeltaan rohkea. Sinulla on toiveissa sylikissa, mutta olette jostain syystä kuitenkin valinneet aran ja ujon pennun ja voi hyvinkin olla, että asianlaita ei tule tuosta muuttumaan. Pentu kannattaa siis valita luonteen, ei ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kissa luovutettiin 8-viikkoisena ja ihmisläheisempää, uteliaampaa ja kiltimpää kissaa saa hakea. Muutkin ovat tätä mieltä kuin minä. Rakastaa sylissä makoilua, vatsan ja hiusten leipomista ja pienten lasten ja koirien kanssa leikkimistä.
Ymmärrän että luovutusikä on seikka josta kannattaa lemmikkiä hankkiessa pitää kiinni, mutta 11-viikkoisena luovutettu kissa ei ole traumatisoitunut.
Huvittavaa, että ihmiset ilman mitään tietoa väittää, että 11 viikkoa olisi ok ikä kissan luovutukselle. Ei ole. Se oikea luovutusikä perustuu tutkimuksiin eikä musta tuntuu -höpinään.
En ainakaan itse ole missään väittänyt että on ok. Mutta joku järki täytyy näissäkin hommissa pitää päässä. 11-viikkoinen ei ole enää niin pieni pentu että se olisi jotenkin "pilalla" loppuikänsä kun on luovutettu aikaisin. Järkevintä on tietenkin noudattaa suosituksia, mutta ei kukaan voi tosissaan kuvitella että 1 tai 2 viikkoa tekisi kaikkien kissojen kohdalla automaattisesti hallaa kehitykselle ja sosiaalistumiselle.
/Se jota lainasit
Ei voida sanoa, että kissa ei traumatisoituisi liian varhaisesta luovutuksesta, vaikka niin kirjoitit.
Siksi se luovutusikä on, että sitä nuorempana luovutuksessa on riskejä kissan kehitykselle. Miksi se pitää kiistää? Yksittäisestä kissasta ei todellakaan voi sanoa, onko se traumatisoitunut vai ei eikä todellakaan päältä huudella, että ei se kissa nyt viikosta tai parista viikosta kärsi.
En mä tiedä mitä kommentteja luit ja mihin luulit vastaavasi, mutta en ole edelleenkään kiistänyt että kissa ei voisi kärsiä. Mutta jos aapeen kissa ei ole 4 kuukauden ikäisenä sylikissa, mahdollisia syitä on monia. Yksi nyt esimerkiksi kissan perusluonne ja/tai ikä; kaikista ei tule varsinaisia sylikissoja koskaan.
Suositellun luovutusiän noudattaminen on totta kai hyvä idea, mutta on ihan turhaa yrittää väkisin attribuoida 11-viikkoisena luovutetun kissan mahdollisia ongelmia aina vain luovutusiän piikkiin.
Kun puhutaan kissan käytösongelmista, luovutusiän tarkastelu on erittäin relevantti näkökulma, jonka tyrmääminen ei ole erityisen rakentavaa.
Eikä sitä tyrmätä tarvitsekaan. Hyvänen aika, oletko joka asian suhteen tuollainen kyllä-ei-ihminen? Keskustelu käy hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissalle voi myös antaa ruokaa kädestä (kämmeneltä). Ei niin, että houkuttelet kissaa kiinniottoa varten vaan istut rauhassa lattialla/sohvalla (vaikka telkkaria katsellen) ja annat kissan tulla ja olla vapaasti. Tee tätä vaikka joka päivä. Kissa huomaa, että leikkimisen lisäksi myös kosketusetäisyydellä oleminen on ihan ok.
Kyllä se kissa teistä tykkää, se vaan tällä hetkellä ehkä ennemmin hengailee ihmisten mukana kuin on iholla kiinni. Varmasti nuori kissa on myös energinen ja vikkelä liikkeissään. Hienoa, että kissan kanssa leikitään - leikkiminen erinomainen virike sisäkissalle ja myös kivaa yhteistä puuhaa ihmisten kanssa :)
Meille ilmaantui pihaan pieni kissanpentu, hylätty. Pidimme sen. Oli hyvin arka ekat viikot, sitten tottui ihmisiin. Leikkisä. Oppi istumaan, antamaan tassua, menemään makuulle, hakemaan lelun. Nyt on runsaan vuoden eikä enää viitsi temppuja tehdä. Ei myöskään viihdy sylissä. Eli kai ne on persoonallisuuspiirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille ilmaantui pihaan pieni kissanpentu, hylätty. Pidimme sen. Oli hyvin arka ekat viikot, sitten tottui ihmisiin. Leikkisä. Oppi istumaan, antamaan tassua, menemään makuulle, hakemaan lelun. Nyt on runsaan vuoden eikä enää viitsi temppuja tehdä. Ei myöskään viihdy sylissä. Eli kai ne on persoonallisuuspiirteitä.
Saattaa olla tuon luonteinen...meidän kissa on kohta 11v ja leikkii yhä, ei niin paljon kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta leikkii kanssamme ja välillä ihan yksinäänkin kunhan jonkun mieleisen roskan löytää, puukorista jonkun pienen kuoren, paperitullon, kukkasen kuivunee lehden....ne on parempia leluja kuin kissan omat lelut.
Kokeilla kannattaa myös kissanminttua, lelut samaan laatikkoon minttupurujen kanssa pariksi päiväksi ja sitten kisat käyntiin. Kaikki kissanmintutkaan ei toimi samoin, osasta ei meidän kisu välitä mitään ja toinen toimii vielä 3 vuodenkin jälkeen.
Se, että kissa otetaan huomioon ja sen kanssa ollaan samoin kuin pentuna, pitää kissaniloisena ja vireänä, myös leikkisyys säilyy.
Emmehän unohda lapiakaan kun vauvaikä on ohi...sama pätee lemmikkeihin.
Mutta onhan se aika ankeaa että kissa jo 10-vuotias eikä kertaakaan ole tullut oma-aloitteisesti syliin. Saatika antanut rapsuttaa ym. Näitäkin yksilöitä on. Mitä oikeasti tekee sellaisella kissalla? Kissa saa kaiken mutta ei mitään anna takaisin. Tässä huomaa justiinsa joidenkin kissojen itsekkyys.
Hyvä kommentti! Juuri näin eli kissan ehdoilla mennään. Väkisin ei sylikissaa saa. Itse asissa ne ovat aika harvinaisia. Usein kissa kuitenkin tulee vaikka viereen istumaan tai jalkojen päälle ihan vapaaehtoisesti. Kissa tykkää rapsutuksista korvien sivuille ja poskiin, sekä takaselkään silityksistä yleensä. Mahaan ei pidä koskea, jos ei kissa itse sitä tarjoa silitettäväksi.
Jos haluaa tottelevaisen ja helposti koulutettavan eläimen, koira on parempi valinta.