Lue keskustelun säännöt.
Kissanpentu 4 kk ei tykkää olla sylissä - vieläkö sylikissaksi?
26.09.2015 |
Otimme elokuussa kissanpennun, joka vieläkin on aika arka ja ujo... Ja mikä surullisinta, ei tosiaankaan viihdy ihmisten sylissä, vaan rimpuilee koko ajan pois...
Kun kissaa otettiin perheeseen, niin toivoin juuri sellaista sylissä viihtyvää kehruukonetta... Onko siis enää mitään pennulel tehtävissä, että tykästyisi enemmän ihmisten läsnäoloon?
Sinällään pentu on kyllä ihmisistä hyvin kiinnostunut, kulkee perässä ja seurailee ihmisten tekemisiä... Ei kuitenkaan oikein antaudu kiinni, vaan aina pitää maanitella joko herkuilla tai leikkikalun avulla luokse... Käytännössä aamulla ainoastaan tervehtii puskemalla jalkoihin, joskus naukumalla - selvästi haluaa silloin ruokaa, mutta näyttää olevan iloinen myös siitä, että perhe on herännyt...
Perusluonteeltaan kissa vaikuttaa siis aika ujolle, mutta toisaalta on ihan älyttömän leikkisä! Jos joku vain leikittää, niin tuntikausia jahtaa kissanleluja, palloa tms. (vaanimis- ja metsästysleikkejä). Myös ihan fiksuja leikkejä eli käy koiramaiseen tapaan hakemassa heitetyn pallon yms... On sisäkissa, käy ulkoilemassa vain valjaissa... Ei hirveästi hingu ulos, kun ei siellä ole tottunut olemaan...
On siis muutoin kaikin puolin ihan suloinen kisu, mutta tuo ihmisarkuus ja ihmiskosketuksen karttaminen vähän harmittavat:-(... Joka päivä olemme kaikki yrittäneet pitää sitä sylissä, mutta karkuun vain kiinni otettaessa lähinnä vänkää... Vain silloin, kun nukkuu reporankana, niin ei näytä olevan väliä siitä, onko sylissä vai missä...
Onko kissan perusluonne siis jo heti näkyvillä eli ei muuksi muutu, vai onko toivetta, että kesyyntyisi/ kiintyisi enemmän ihmiseen vähän vanhemmiten? Olisiko jollain mielipidettä tai kokemusta vastaavasta? Kuten sanoin, kiva kisu se on, mutta niin kovasti olisin ihmisrakasta sylikissaa halunnut/kaivannut... Onko mitään toivoa muutoksesta ja miten sen saisi aikaiseksi?
Kommentit (56)
Onhan kissanpentu ollut varmasti luovutusikäinen (vähintään 12 viikkoa) kun se erotettiin emostaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkisten ei tosiaan kannata kissasta yrittää sylikissaa. Alkaa vaan eristäytymään kosketuksilta enemmän, jos ei saa touhuta luonteensa mukaan.
Voipi olla, että aikanaan leikkauttaminen, ja myöhemmin ikääntyminen, muuttaa kissan tapoja niinkin paljon, että alkaa sylikissaksi.
Ap... Pakko sanoa, että sulla on hemmetin rasittava kirjoitustapa... Jos ymmärrät mitä tarkoitan...
Kissaa voi pitää pienessä nälässä ja houkutella se sitten herkkupalojen avulla syliin.
Kiireessä kirjoitan tajunnanvirtaa... Vähän pahoilla mielin koko tilanteesta myös... Mielenkiinnosta kysyn, mikä ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kissa luovutettiin ja erotettiin emostaan liian varhain? Kuulostaa pentutehtailulta teettää hirveät määrät pentuja ja luovuttaa ne liian aikaisin, aiheuttaen pahimmassa tapauksessa ongelmia koko kissan loppuelämäksi. Ja ei, tässä tapauksessa "viikko sinne tai tänne" ei päde :(
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 17:48"]
Kiireessä kirjoitan tajunnanvirtaa... Vähän pahoilla mielin koko tilanteesta myös... Mielenkiinnosta kysyn, mikä ärsyttää?
[/quote]
Tää... Ärsyttää... Ihan... Vitusti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän toinen kissa on vasta nyt ruvennut viihtymään sylissä ja ikää alkaa olla pian 3 vuotta. Tosin en silti sanoisi sylikissaksi, mutta välillä sen saa napattua syliin ja se antaa itseään paijailla. Mikään arka kissa se ei kuitenkaan ole, vaan seurailee ihmisten puuhia, tykkää leikkiä ja toisinaan nukkuakin vieressä.
Suosittelisin, että annat nyt pennulle aikaa tutustua teihin ja maailman menoon. Voi olla, ettei kissa tykkää ikinä sylistä, mutta varmasti hänellä on muita maailman parhaita ominaisuuksia senkin edestä, kunhan tutustutte kunnolla.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 17:45"]
Kissaa voi pitää pienessä nälässä ja houkutella se sitten herkkupalojen avulla syliin.
[/quote]
Miksi viesti on saanut viisi alapeukkua? Pieni nälkä on ihan eri asia kuin nälkiinnyttäminen, joka on tietysti väärin. Terve pentu ei kärsi pienestä nälästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kissa ei myöskään tykännyt olla lähellä oisko 2 ensimmäistä elinvuottaan. Nykyisin huutaa syliin ja mielellään vain kulkisi sylissä asuntoa ympäri. Sohvalla sylittelee vähän. Ei tykkää selästä silittämisestä. Toinen kissa tykkää täysin eri jutuista, tunkee syliin kun istun sohvaan jne. Kissat on täysin omia persooniaan, kunnioita kissaasi ja sen mieltymyksiä.
Kissan- eikä koiranpennut juurikaan tykkää olla sylissä. Aika perusjuttu. Kyllä ne sitten vanhempana siitä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua tuota ajattelutapaa ja kysymystä aina kun kissanpennulla näkyy epäsosiaalisia piirteitä; milloin luovutettu? Meidän kissat luovutettiin v.2007 8 viikkoisina ja todella ihmisläheisiä kissoja niistä tuli (olivat pennusta asti). Mitä tässä voi sitten syyttää? Hyvästä tuurista vai?
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tuota ajattelutapaa ja kysymystä aina kun kissanpennulla näkyy epäsosiaalisia piirteitä; milloin luovutettu? Meidän kissat luovutettiin v.2007 8 viikkoisina ja todella ihmisläheisiä kissoja niistä tuli (olivat pennusta asti). Mitä tässä voi sitten syyttää? Hyvästä tuurista vai?
Pöyristyttävää, että ihmiset tänä päivänä ei ota selvää perusasioista kuten luovutusiästä. Ei kissan hyvinvointi paljon kiinnosta.
Kahdeksan tai 11 viikon ikäinen kissa ei ole luovutusiässä. Todella itsekästä ottaa pentu välittämättä sen hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi niin kissasi ihan erilainen. Ei yhtä leikkisä, rauhallisempi. Säyseä ja tottuneempi muihin
Nuoret kissat haluavat leikkiä, valemetsästää ympäri taloa jne.
Minulla on 2 kissaa ja toinen (poika) oli heti sylikissa, toinen (tyttö) alkoi sylikissaksi siinä 1 v. iässä.
KISSAT EIVÄT OLE ULKOELÄIMIÄ! Sapettaa lukea kommentteja joistain ulkokissoista. En päästäisi koskaan kisaani ulos.
Kissa muotoutuu vanhetessaan. Oma kissanikin oli pentuna ehkä tuollainen. Nykyään on hyvin läheisyyden perään mutta tykkää siitä omalla tavallaan.
Kissan oli luovutusikä oli ennen 12 viikkoa, nyt 14 viikkoa. Missään tapauksessa ei 11 viikkoa. Miksi otit kissan liian aikaisin? Mikset ottanut selvää asioista?
Kissat on niin persoonia. Oma kissani taas ei pentunakaan leikkinyt yksin oikein millään. Tai harvoin. Mutta ihmisen kanssa leikkii taas vieläkin 7v.
On siis hyvin seurallinen ja eloisa mutta yksin ei innostu mistään krääsästä jota sille on vuosien varrella osteltu.
Meidän kisu oli tasan 11 viikon ikäinen meille tullessaan... Meidän kisu ei sitten ilmeisesti ole selästä rapsutettavaa mallia - kaulan rapsutusta siis paremminkin sietää, kun lähietäisyydelle pääsen... On ollut koko ajan sisäkissa, koska koko pentue oli kaupunkiolosuhteisiin menossa.. emo sitä vastoin kävi myös ulkona... Yksi iso syy kissan arkuuteen on varmasti se, että kasvattajilla oli 2 kissaa, jotka molemmat tekivät poikasia lähes yhtä aikaa eli talossa oli yhteensä 9 pentua yhtä aikaa... Oletan siksi, ettei pentuja ole kovin paljoa käsitelty ihan pieninä ollessa... - AP -