miten selviän miehen vuosien pettämisestä?

Hengitä syvään. Ota oma elämä haltuun. Unohda mies. Ja etenkin unohda häpeä, ei mitään syytä. Miehen kuuluisi hävetä. Oma vika jos ei osaa, oman elämäs vaan voit muuttaa. Ja paremmaks.

Mutta luottamus ja jätkien reissut

Ainakin eroat ensitilassa. Ei ole sinun häpeä.

Nyt hankkiudut siitä miehestä eroon, ellet ole jo. Tuommoisen kanssa ET jatka elämääsi. Muista, että sinulla ei ole mitään hävettävää.

Sinulla ei ole mitään hävettävää, miehellä on. Mieti rauhassa, haluatko edes jatkaa miehen kanssa. Eropäätöksen jälkeenkin toipuminen voi kestää kauan. Itseä auttoi kun annoin vain tunteiden tulla ja itkin niin paljon kuin itketti (omissa oloissani toki). Helpotti olotilaa, niin jaksoi sitten ajatella asioitakin paremmin. Voimia sinulle.

Ei kai kukaan voi oikeasti kuvitella jatkavansa ihmisen kanssa, joka on pettänyt vuosia systemaattisesti, kysehän ei ole yhdestä syrjähypystä? Sellainen ihminen ei rakasta kumppaniaan. Ap, nyt tuntuu varmasti helvetiltä mutta sinun on parempi ilman. Tuota ei voi unohtaa vaikka antaisikim anteeksi...

Selviäisitkö nykytilanteessa erosta taloudellisesti? Onko teillä lapsia? Onko sinulla luottohenkilöitä, joilta saisit elintärkeää tukea? 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:56"]

Kannattiko pihdata kaikki nämä vuodet? Luulitko, että mies tyytyisi elämään puutteessa ja runkkaamaan salaa?

[/quote]Ja sinä menet siitä nyt vittuun selittämästä löyhkäävä mignonmuna.

Ymmärrän, että järkytys on suuri, mutta varoitan tuosta häpeän tunteesta! Sinulla ei ole hävettävää, koska et ole pettänyt. Voit ainoastaan soimata itseäsi siitä, jos et ole selviä merkkejä aiemmin nähnyt, mutta sekin on itselle anteeksi annettavissa. Häpeän tunne pitää katkaista heti. Se paljastaa, että koet olevasi yhtä miehen kanssa, ja sitähän te ette ole, kun toisella on ollut täysin sinusta erillinen elämänsä täysin tarkoituksella ja laskelmoidusti.

Myötätuntoa minultakin, ap. Olen aivan varma, että selviät tuosta, mutta se edellyttää kyllä sitä että eroat miehestä ja lähdet kulkemaan omaa tietäsi. Pettäminen on ollut niin johdonmukaista, että se ei lopu ja sinä olet liian hyvä ihminen tyytymään tuollaiseen suhteeseen. 

Minullekin on tuttu tuo häpeän tunne pettämisen paljastuttua. Luulen että se on aika yleinen, niin "väärä" kuin se onkin. Mitään hävettävää ei ole siinä, että luottaa toiseen. Häpeällistä sen sijaan on käyttää toisen luottamusta hyväkseen. 

Eroa miehestä, sure surusi pois niin et katkeroidu ja lykkyä tulevaan! 

Häpeät? Mitä oikein häpeät? Sitäkö, että "kaikki" ovat varmaan tienneet miehen naiskentelusta paitsi sinä ja nyt he naureskelevat sinulle? Vai sitä, että et antanut vuosien varrella tarpeeksi ja sen takia miehen piti kylille lähteä? En ymmärrä tässä tilanteessa häpeääsi ollenkaan. Mutta jos haluat kulissien pysyvän kasassa tästä eteenpäinkin, niin tottahan toki jatkat suhteessa, hymyilet ympärillesi, palvot miestäsi ja roikut hänessä ruikuttaen piilossa sitten. Herää nainen! Sinä olet yksilö etkä mikään miehesi jatke tai hänen omistajansa. Mies on tekonsa tehnyt ja tuskinpa kukaan sinua siitä osoittelee. Ihmiset eroavat ja kukaan ei syytä kysele, joten eroa ja ala elämään vihdoinkin ihan ikiomaa elämää. Älä enää elä muiden kautta ja ole sinisilmäinen.

Olin itse vastaavassa tilanteessa hirveän vihainen. Ex:lle, jolla ei ollut munaa (sic!) olla rehellinen ja itselleni, kun en ollut osannut lukea selkeitä merkkejä. Siitä pääsee ohi, jollain lailla.

Anna sen numero mulle niin haukun sen pataluhaksi. Jos annat osoitteen, niin saatanpa lyödäkin.

Et selviä mitenkään ellet nyt lähde ja jätä miestä. Vuosien pettäminen vaatii jo aikamoista kaksoiselämää ja Auervaaran luonnetta. Ei sitä anneta anteeksi ja jatketa puhtaalta pöydältä.

Työnnä sormet vittuun ja nauti

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 07:59"]

Työnnä sormet vittuun ja nauti

[/quote]Ei pelkkä sormien sisään työntäminen nautintoa tuo ja ainakaan minuun ei mene kerralla kuin pari sormea. Jos haluaa nauttia, niin sormia pitää vähän liikutella, itse asiassa aika paljonkin ja koskea vähän muuallekin siinä samalla. Mutta itsetyydytys kyllä voi auttaa ensi hätään, ehkä toiseenkin. Ei siitä ainakaan haittaa ole, siinä olet oikeassa.

Miksi häpeän? Siksi, että olen aikani antanut anteeksi ja kulkenut pää pystyssä mieheni rinnalla ystävieni varoittaessa ettei mies muutu. Häpeän myös itselleni itseäni miten tyhmä ja naiivi olen ollut ja miten olenkaan antanut kohdella itseäni näin enkä ole luottanut vaistoihini.
Olen niin rikki ja miten säälittävää etten kehtaa kertoa tilanteesta ystävilleni ja perheelleni, vaan kirjoitan tänne tilanteestani.

JSSAP!