olen kamala ihminen, kadun kun hankin lapsen

Hyviä neuvoja jo tullut. Se kannattaa ymmärtää, että ensimmäisen lapsen kanssa on vähän epävarma, ja pieni lapsi aistii sen epävarmuuden, ja ihmisen pentu kun on täysin avuton vastasyntyneenä, toisin kuin eläinten pennut, ihmislapsi pitää ääntä itsestään kun vaistoaa että jotain hätää saattaa olla, ja äänen pitäminen varmistaa sitä että häntä ei unohdeta matkasta, jos vaikka porukka joutuu pakenemaan jotain uhkaa. Lapsella voi olla mahavaivaa toki, mutta itku voi olla myös sitä epävarmuutta että onko turvassa, vaikka pitää hellästi lasta sylissä, voi jollain tavalla jota ei välttämättä itse huomaa ja hallitse, välittää epävarmuutta lapseen. Siksi usein ensimmäinen lapsi itkee paljon, mutta seuraava ei, toisen lapsen kohdalla vanhempien otteet ovat jo niin varmoja ja reippaita, että lapsi aistii heti olevansa varmoissa ja turvallisissa käsissä.

Itseään voi harjoittaa olemaan rauhallinen, ja rauhallisuus tarttuu sitten pikkuhiljaa lapseenkin, kun lapsi huomaa että vanhempi ei hermoile mitään.

Sinulla voi olla myös vähän synnytyksen jälkeistä masennusta, varmaan neuvolassa auttavat, oli kyse mistä tahansa. Ja älä häpeä pyytää apua, ja myös vertaistukea esimerkiksi paikkakuntasi mammojen ryhmistä facebookissa.

Lapsi on ihan erilainen puolivuotiaana, vuoden iässä, puolitoistavuotiaana. Anna asioille aikaa. Nyt riittää, että selviät - eikä sitä tarvitse tehdä yksin. Älä jää jumiin ikäviin asioihin. Nauti, kun on parempi hetki. Kanna lasta paljon. Pystyasento ja kanniskelu, vauvahieronta, ehkä vyöhyketerapiakin usein auttaa hiukan vatsavaivoissa. Ota rauhallisesti. Soita kotona kivaa musiikkia. Ota vaikka tavaksi hiukan tanssia vauvan kanssa. Vauvasi voi olla nyt vaativa, mutta se ei tarkoita, että hän on erityisen vativa 4-vuotiaana.

Kyllä se siitä. Alku on aina vähän hankalaa ensimmäisen lapsen kanssa.

Saatko hoitoapua mistään? Voiko vauvaa viedä lääkäriin tutkittavaksi?

Kyllä nuo ajatukset menevät ohi vauva-ajan jälkeen. Ja tulevat sitten takaisin kun taistelet angstisen teinin kanssa... Tsemppiä! 

Äitini asuu onneksi lähellä mutta en häntäkään viitsisi aina vaivata kun hänkin on työelämässä. Otin tänään yhteyttä neuvolaan ja huomenna on käynti siellä. mietin että pitäisikö yrittää saada terveydenhoitajaa varaamaan vauvalle ajan lääkärille? Ap

Kyllä tunteesi on ihan normaali. Minäkin tunsin näitä tunteita ainakin4-5 viikkoa, kun hoidin koliikkiladta ja itse sain useita virtsatulehduksi, imetys ei onnistunut ja nukkumaan ei kyennyt lapsen jatkuvan itkun takia. Olin sentään yrittänyt lasta vuosia. Ja hormoonit heittelehti. Pääsin sit siskolle viikoksi täysihoitoon, ja mieskin sai levätä. Sitten helpotti :-). Oikeasti sen jälkeen lapsi on tuonut vain iloa. Koeta jaksaa!

Rakasta lastasi, älä hermoile. Vauveliini aistii maailman tärkeimmän ihmisen tunteen, vähän kuin myötätunteilee.

Tuo on aika normaalia, pelko ja ahdistus. Se tarkoittaa, että ymmärrät lapsen tarvitsevan sinua. Nuo tunteet menevät kyllä aikanaan ohi, ja naurat niille vuosien päästä.

Vastuu musertaa :)

Kyllä sinä pärjäät, alku on hankalaa ja raskasta, kohta helpottaa. Aika hujahtaa, ja huomaat, että lapsi alkaa viihtyä myös omissa touhuissaan. Kun palaat joskus töihin, ikävöit ja rakastat vaan enemmän. Kyllä se siitä.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 19:14"]Kyllä tunteesi on ihan normaali. Minäkin tunsin näitä tunteita ainakin4-5 viikkoa, kun hoidin koliikkiladta ja itse sain useita virtsatulehduksi, imetys ei onnistunut ja nukkumaan ei kyennyt lapsen jatkuvan itkun takia. Olin sentään yrittänyt lasta vuosia. Ja hormoonit heittelehti. Pääsin sit siskolle viikoksi täysihoitoon, ja mieskin sai levätä. Sitten helpotti :-). Oikeasti sen jälkeen lapsi on tuonut vain iloa. Koeta jaksaa!
[/quote] no sitä minäkin tässä ihmettelen että miksi minulla on tämmöiset ajatukset kun vauva oli kuitenkin todella toivottu ja odotettu eikä mikään vahinko. Olin saanut yhden keskenmenon ennen tätä raskautta niin sen jälkeen lapsi oli lahja ja nyt ajattelen näin. Ap

Siis onpa "kiva" kuulla että muillakin on samoja ajatuksia. Jotenkin ajattelin että olen ainut joka ajattelee näin. Itkettää ja masentaa silti paljon ja tietenkin pelottaa että voiko tuollaiset masuvaivat olla ihan normaaleja vai pitäisikö lapsi käyttää lääkärissä. Ap

Käykää lääkärissä, niin asia selviää. Auttaa sinuakin, huolehtivaa äitä.

Uskon että lapsi voi hyvin, mutta sinun mielenrauha tässä on tärkein. Olet ihan normaali. Onhan lapsen syntymä aivan valtava elämänmuutos! Tottakai sitä kiettii, ja ei se rakkauskaan ole täysin syttynyt tai syventynyt. Hyvin se menee, usko itseesi. 

Kuten moni on jo sanonut, niin nuo ajatukset menevät ohitse.
Meilläkin eka lapsi itki iltaisin muutaman tunnin helposti, ja päivälläkin nukkui vähän. Oli todella rankat ekat kuukaudet. Kyllä se siitä kuitenkin helpotti, ja nyt tuo itkevä vauva on jo reipas 4-vuotias :)