Lue keskustelun säännöt.
Yhtäkkiä tulevaisuutta ei olekaan
21.09.2015 |
Ihan kauhea tunne. Vielä viime viikolla elin ajatuksissani pitkällä tulevaisuudessa, kaikki näytti valoisalta. Nyt viimepäivinä on tapahtunut asioita jotka ovat murentaneet tuon kuvan olemattomiin. Yhtäkkiä minulla ei ole mitään tulevaisuutta, mikään ei kiinnosta, ystävät kaikkoavat, rahat loppuu, työt loppuu, terveys menee.
Ei edes itketä, naama kalpeana vaan mietin enkä nuku.
Muita?
Kommentit (18)
En ole siis menettänyt töitä vielä, se vain tuli yhtäkkiä mieleeni että se on ihan mahdollista. Sama noissa muissa, mitään pahaa ei vielä ole tapahtunut mutta yhtäkkiä kaikki iski tajuntaan että mikään ei ole pysyvää ja olen tuhoon tuomittu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusviestissäni siis kerroin että on tapahtunut asioita, tarkoitin että on tapahtunut asioita jotka ovat saaneet ajattelemaan toisin ja pelkäämään pahinta.
Ei tulevaisuutta olekaan, on vain tämä hetki.
Sellasta se välillä on kun matyo lähtee, sieltä pitää aina nousta vahvempana ja taistella.. sillain ne menestystarinat syntyy t. 2 Kertaa alustaasti aloittanut. Elämä voittaa vielä, vaikka tuntuu toivottamalta.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:17"]
En ole siis menettänyt töitä vielä, se vain tuli yhtäkkiä mieleeni että se on ihan mahdollista. Sama noissa muissa, mitään pahaa ei vielä ole tapahtunut mutta yhtäkkiä kaikki iski tajuntaan että mikään ei ole pysyvää ja olen tuhoon tuomittu. Ap
[/quote]
No niin, olet törmännyt siihen elämän faktaan, että mikään aineellinen ei välttämättä ole koskaan pysyvää. "Älkää kerätkö aarteita maan päälle, siellä täällä koi syö ja ruoste raiskaa", sanoi Jeesus, ja se on ihan totta. Kaikki voi mennä, ja lopulta jokaiselta menee oma henkikin. Sitä ennen jokainen kokee paljonkin menetyksiä.
Ja sittenkin, on mahdollista elää murehtimatta. Sen voi ihan täysin hyväksyä että kaikki mitä minulla on, voi mennä, mutta silti vaan hetki kerrallaan jatkaa, uskoen että jos menee, sitten tilalle tulee jotain muuta. Loppujen lopuksi hyvin vähälläkin voi tulla toimeen ja jopa olla onnellinen, sen on omassa elämässäni opettaneet tietyt menetykset kuten työttömyys. Niin kauheasti kun sitä pelkäsin, ja sitten kun sen koin, se ei ollutkaan mitenkään kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:19"]Sellasta se välillä on kun matyo lähtee, sieltä pitää aina nousta vahvempana ja taistella.. sillain ne menestystarinat syntyy t. 2 Kertaa alustaasti aloittanut. Elämä voittaa vielä, vaikka tuntuu toivottamalta.
[/quote]
Kertoisitko tarinasi? Ap
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:18"]
Ei tulevaisuutta olekaan, on vain tämä hetki.
[/quote]Näinhän se on. Moni ei tajua tätä tosiasiaa koskaan - useimmat siksi, että ovat onnekkaita. Tulevaisuus on suunnitelma, joka menee myttyyn juuri silloin kun kuorma-auto ryttää sulhasen henkilöauton alleen. Voiko hääkakkutilauksen vielä perua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tajusin sen juuri siksi, kun en ole ollut onnekas?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:18"]
Ei tulevaisuutta olekaan, on vain tämä hetki.
[/quote]
Tällaiset lauseet ovat nykyisin muotia, Eckhart Tollen ja muiden peruja. Irtonaisesti heiteltynä ne vaan tuppaavat olemaan lähinnä ärsyttäviä, tosielämään kuulumatonta korkeahenkistä hienostelua, vaikka se nyt toki pohjimmiltaan totta onkin että tällä hetkellä ei ole olemassa muuta kuin tämä hetki, että menneisyys on olemassa vain muistoina ja tulevaisuus kuvitelmina.
Käytännössä kuitenkin inhimillinen elämä, ainakin tuloksellinen sellainen, vaatii kyllä tulevaisuusulottuvuuden käyttöä, eli sen miettimmistä mihin haluaa ja sen suunnittelemista, miten sinne pääsee. Jos sitä vaan sanoo että tulevaisuutta ei ole olemassa, joten minä vaan lillun tässä hetkessä suunnittelmatta mitään, niin tuskin mitään kovin suurta saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta joskus se voi olla pelatus, riittä kun selviää yhdestä hetkestä, tästä, tulevaisuutta ei tarvi kantaa harteillaan.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:49"]
Mutta joskus se voi olla pelatus, riittä kun selviää yhdestä hetkestä, tästä, tulevaisuutta ei tarvi kantaa harteillaan.
[/quote]
Totta, äärimmäisen raskaissa ja vaikeissa tilanteissa varsinkin on usein pakko keskittyä selviämään yhdestä hetkestä kerrallaan. Ja toki muutenkin kannattaa huolehtia siitä ettei turhaan ahdista itseään sellaisilla tulevaisuuden (tai menneisyyden) pyörittelyillä, joista ei ole mitään hyötyä edes. Mutta kaikki menneisyyden tai tulevaisuuden ajattelu ei aina ole haitallista, vaan usein jopa hyödyllistä. Ja ilman sitä kokonaan on käytännössä mahdotonta elää, koska esim. jo kauppaostosten teko vaatii sen verran tulevaisuuden miettimistä että ajattelee mitä aikoo laittaa ruoaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikki kuolee ja aurinko räjähtää jossain vaiheessa. Sitä ennen kuitenkin jo meteorit ovat varmasti tuhonneet ihmiskunnan, että eihän Ap nyt ole niin kaukana totuudesta. Ihmisillä on kuitenkin tapana olla ajattelematta noita ja keskittyä olennaisiin turhuuksiin, kuten shoppailuun, muotiin ja meikkeihin. Pelasta norppa tai opettele kusemaan naapurin postiluukusta. Kyllä se sisältö jostain löytyy.
Samaa mieltä, kyllä tulevaisuutta pitäisi hahmottaa jotenkuten. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenkympin kriisiltä kuulostaa. Tai neljänkympin. Tajuat kuolevaisuutesi ja sen, että monet asiat ovat kiinni lähinnä tuurista ja sattumasta.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:19"]Sellasta se välillä on kun matyo lähtee, sieltä pitää aina nousta vahvempana ja taistella.. sillain ne menestystarinat syntyy t. 2 Kertaa alustaasti aloittanut. Elämä voittaa vielä, vaikka tuntuu toivottamalta.
[/quote]
Kertoisitko tarinasi? Ap
[/quote]
Muutin yhteen miehen kanssa, jonka kanssa ostettiin kaikki huonekalut hänen rahoillaan. Myöhemmin hän jäi työttömäksi ja minä elätin meitä. Hän aloitti juomisen ja väkivaltaisen käytöksen. Olin silloin baarissa töissä ja 3-4 välillä kotona. Hän odotti, että tulin töistä ja luuli, että olin ollut ehkä pettämässä tai muualla kuin töissä. Hän hakkasi kaksi kertaa minut niin, että olin pidemmällä sairaslomalla vammoista. Lopulta uskalsin erota. Kävin irtisanoon asuntomme, joka oli nimissäni. Minulla ei ollut yhtäkään omaa huonekalua eikä sdtiaa, sillä yhteenmuutettuamme olin.myynyt kaiken, sillä hänhän halusi kustantaa kaiken uuden. Muutin siis takaisin vanhempieni luokse 24vuotiaana väliaikaisesti. Olin rikki, mutta oli pakko jatkaa. Aloitin säästämään rahaa takuuvuokraan ja uusiin huonekaluihin. Mies oli jo pilannut luottotietoni. Sain säästettyä puolessa vuodessa tarpeeksi rahaa. Löysin asunnon ja sain ostettua pakolliset huonekalut. Vuoden kuluttua olin saanut pikkuhiljaa ostettua kaiken ja järjestettyä elämäni uusille urille. Meni muutama vuosi ja sain luottotietoni hoidettua. Olin haaveillu pitkään ravintolan perustamisesta. Niinpä tuumasta toimeen, perustin ravintolan ja kaikki oli upeasti. Kilpailu on kovaa ja joutuu satsaaman ison rahan ohjelmaan, jotta kiinnostavuus myisi. Väkeä ei kuitenkaan riittänyt. Velkaa tuli. Yritykseni teki konkurssin, asuntoni purettaisiin, siskoni menehtyi kolarissa. Olin ihmisraunio. Elämä tuntui päätyyneen. Eihän minulla olisi enään mitään. Eikä siskoani, elämäni tukipilaria, mentoriani, joka potki eteenpäin. Oksentelin, koska ahdistus ja suru oli niin suuri, että pahoinvoinnista tuli fyysistä. Tyhjensin asuntoni pitkin kavereideni varastoja. Asuin siellä ja täällä ja etsin asuntoa, hain sosiaalivirastosta toimeentulotukea. Sain asunnon. Aloin hakea töitä. 8Kk kuluttua sain esimies työpaikan. Töitä oli pakko tehdä, että saisi muuta ajateltavaa. Löysin miehen. Teimme kovasti töitä, että saisin luottamuksen, koska luottoni oli 0 miehiin. Muutimme yhteen, pian huomasin olevani raskaana. Odotimme esikoistamme. Tällä hetkellä olen edelleen työelämässä. Asumme yhdessä kahden lapsen kanssa ja olen kiitollinen joka pöivä siitä, että olen jaksanut taistella. Yks ilts katselin taivaalle ja yksi tähti vilkkui kirkkassti, olen varma, että se oli siskoni, joka lähetti terveisiä, että on ylpeä minusta, kun jaksoin taistella loppuun asti, vaikka kaikki tuntui.toivottomalta. toivon sinulle kaikkea hyvää ap! kyllä se elämä aina jossain kohti.palautuu raiteilleen, kunhan on aktiivinen.
Upea tarina. Olet esimerkki monelle
Tulevaisuus ja menneisyys ovat merkkejä keskeneräisyydestä. Niiden välissä tapahtuu asioita.
Miksi ihmeessä töiden loppuminen tarkoittaa terveyden menetystä? Ota elämä hallintaan!