Välillä tuntuu että av-palstalaisten miehet on niin ihmeen täydellisiä
Onko näin? Ja miten ihmeessä onnistuitte ne saamaan?
Vai yritättekö vain etsiä positiivisia puolia miehistänne ja jätätte huonot puolet kertomatta?
Kommentit (6)
ennen kuin saatiin lapsia-
sitten paljastui uraputkeksi-
mutta olen pärjääjä-luonne-
ainoa isompi kuormitus on lapsen pitkäaikaissairaus:)
Minun mieheni on ihana, mutta joskus toivottoman flegmaattinen ja aika hiljainen jurottaja.
Meillä välillä tapellaan ja välillä ollaan mykkäkoulussa, mutta kuitenkin rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme. Ja huomioidaan toisiamme arjessa, meillä ei ruusupuskia harrasteta, mutta sitä useammin sanotaan puolin ja toisin että lepää sinä nyt vähän, mä tiskaan noi astiat.
Mutta ei minun tarvitse esim. sen puhelinta tai taskuja tutkiskella eli perusasiat, kuten luottamus, on meidän liitossamme kohdallaan.
Välillä itsekkin ihmettelen, kuinka olen hänet aikoinaan saanut!!
Kuulemma olin/olen kaunis, ihanalla luonteella varustettuna. Mieheni oli kuulemma mennyttä, jo ensi näkemältä. Oli kuulemma tiennyt aika pian, että kaltaiseni kanssa haluaa mennä (sitten joskus!) naimisiin ja saada lapsia. Tässä sitä nyt ollaan!!!
Vierailija:
Onko näin? Ja miten ihmeessä onnistuitte ne saamaan?
Viihtyy joo kotona eikä ryyppää ikinä eikä käy baareissa. Mutta tuolla se nytkin ottaa ansaitsemiaan päiväunia... Minä olen tänään hoitanut perheelle 2 ruokaa, siivonnut ruokailujen jälkeen keittiön, pessyt pyykkiä, tehnyt puutarhatöitä, lukenut lapselle, viettänyt lapsen kanssa 2,5h aikaa ulkona, imettänyt vauvaa monet kerrat, laittanut kahdesti päikkäreille jne. jne. Mies on levittänyt pyykit kuivumaan ja lukenut yhden lyhyen kirjan. Ja tosiaan mies ansaitsee lepohetken nyt rankan päivän päätteeksi...
Joo olen nahjuksen kanssa naimisissa. Enkä jaksa aikuista miestä käskyttää ja komentaa. Tehkööt mitä lystää. Niin joo ja illalla se vonkaa seksiä.