Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko mielestänne pettämistä?

Vierailija
14.04.2007 |

Mulla ja miehellä yhteistä taivalta takana reilu kymmenisen vuotta. Meillä ei ole koskaan miehen kanssa ollut mitään intohimoista suhdetta, suhde alkoikin ihan kaveruudesta ja kehkeytyi siitä sitten eteenpäin. Suhteemme oli pahassa kriisissä vuosi-pari sitten monestakin syystä, ja kävimme parisuhdeterapiassakin. Se auttoi sen verran, että saimme arjen toimimaan hyvin, mikä olikin kummankin toive koska pienten lasten takia en minä halunnut harkitakaan eroa. Tällä hetkellä perhe-elämämme toimii oikein hyvin, mutta mitään intohimoa tai tunteen paloa ei suhteessa ole ja tuskin tuleekaan. Mieheni on monella tapaa paras ystäväni, ja edelleenkään en haluakaan harkita avioeroa vain sen takia, että mitään huumaavaa jännitystä ja ihanaa tunteenpaloa suhteessa ei ole.



Tapasin muutama kuukausi sitten lenkkeillessäni mukavan miehen, jolla myös koira niinkuin mullakin. Törmäsimme toisenkin kerran, ja koska juttua riitti niin puoliksi sitten sovimme menevämme yhdessä koiralenkille seuraavankin kerran, ja nyt sitten tapaamme n. kerran parissa viikossa yhteisen kävelylenkin merkeissä metsäpoluilla. Olemme toistemme meselistoilla, ja sovimme tapaamisesta mesessä. Mitään romanttista tapaamiseen ei liity, mies on perheellinen kuten minäkin ja kumpikin hakee siis lähinnä juttuseuraa toisesta. Miehelleni en ole sanonut tästä lenkkikaverista mitään, enkä ajatellutkaan sanoa, koska tässä lenkkeilyssä ei ole mitään " suhteenomaista" enkä muutenkaan tee tiliä jokaisesta askeleestani miehelleni, eikä hän mulle. Kumpikaan meistä, siis minä tai mieheni, emme ole koskaan pettäneet toisiamme suhteessa, joten mitään epäluulon siemeniä ei sen suhteen pitäisi ollakaan. Tulin maininneeksi lenkille lähdöstä ohimennen työkaverilleni, joka oli ilman muuta sitä mieltä, että kauheaa, suhde ja pettämistä!! Siis haloo. Mitä mietä te olette?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihmetyttää se, että miksei toiselle voi asiasta kertoa, jos ei pettämisestä ole kyse.



Toisaalta, jos teillä molemmilla on mukavaa, niin nauttikaa ystävyydestänne =)

Vierailija
2/8 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä mieltä itse olisin jos mieheni kävisi lenkillä ja juttelemassa jonkun toisen naisen kanssa, jota itse en tunne, niin mulle se olisi täysin ok. Mielestäni aikuisella ihmisellä täytyy olla oikeus omiin, henkilökohtaisiin ystäviinsä ja omaan elämäänsä tässä määrin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kävisi ilmi, että minun mieheni käy jonkun naisen kanssa ulkoiluttamassa säännöllisesti koiraamme eikä koskaan olisi kertonut siitä minulle, suuttuisin kauheasti. Vaikka mitään ei olisi, jo se,etttei olisi kertonut, herättäisi suurta epäluottamusta ja aihettaa loukkaantumiseen.



Miltä itsestäsi tuntuisi, jos miehesi tapailisi jotain naista säännölisesti vaikkapa antaisi hänelle aina kyydin kotiin punttisalilta, eikä olisi koskaan kertonut sinulle?

Vierailija
4/8 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos luulet miehesi olevan samoilla linjoilla, niin mikäs siinä. Mutta olisiko sinusta myös ok jos miehesi olisi vastaavassa tilanteessa eikä kertoisi sinulle? Ja kertoisitko lenkkikaverista, jos hän olisi naispuolinen?



Itse olen yrittänyt toimia aina niin läpinäkyvästi kuin toivoisin miehenikin toimivan, ja jättänyt tekemättä asioita, jotka minusta eivät olisi ok mieheni tekeminä.

Vierailija
5/8 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taustalla on ehkä just se, että minä ja mieheni olemme koko suhteemme ajan olleet kuin kaksoset, kaverukset, sisko ja veli, paita ja peppu. Olemme työmme takia todella paljon yhdessä, usein 24h/vrk viikkokausia putkeen, ja yksi kriisitekijä olikin pari vuotta sitten just se, että me olimme (ja olemme) koko ajan yhdessä, jaamme kaiken, kaveripiirinkin, läpikotaisin ja koko ajan. Muutin 10v. sitten miehen kotipaikkakunnalle toiselle puolelle Suomea kauas omista kavereistani ja sukulaisistani, mikä tietenkin syvensi ja " pahensi" jotenkin tätä tilannetta. Ikään kuin mulla ei koskaan olisi mitään omaa elämää tai muutenkaan mitään omaa. Sen takia ehkä tuntuu, että haluaisin kerrankin jotakin " yksityistä" ilman, että mieheni joskus keksii että hänkin lähtee nyt lenkille, mennään kaikki yhdessä! No siis tuskin nyt noin kävisi, mutta periaatteessahan se on mahdollista, koska kuten sanottu, kaveripiirimme on muuten täysin yhteinen. ap

Vierailija
6/8 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulella leikkimistä jos haluat pysyä avioliitossa. Mies voi saada selville ja pahoittaa mielensä, ja toisaalta te voitte lenkkikaverisi kanssa kiintyä toisiinne liikaa.



Löytyisikö mitään muuta mahdollisuutta löytää " omaa elämää" ?



Lisäksi tuli mieleen, että todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin joku tuttu näkee teidät lenkillä ja jutut alkavat kulkea. Silloin olet aika hankalassa selitystilanteessa, vaikka sinulla kertomattomuutta lukuunottamatta olisikin puhtaat jauhot pussissa.



Olen miettinyt aikoinaan näitä juttuja paljonkin omassa elämässäni, joten tämä on kirjoitettu ihan hyvässä hengessä, eikä tarkoitus lainkaan ole tuomita :)



T. 5

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esim. jos törmäisimme joskus kaupungilla tms. niin varmasti voisin esitellä miehen ja sanoa, että tässä on kaveri jonka tunnen lenkkipolulta. Enkä siis mitenkään erityisesti salaile muutenkaan. ap

Vierailija
8/8 |
14.04.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja pystyvänsä ennustamaan kaikki liikkeet...



Mun mielestä sun lenkkikaverin tapaaminen ei ole pettämistä.



Toisaalta jos mietin, että yhtäkkiä paljastuisi, että mieheni olisi käynyt vaikkapa kahden vuoden ajan lounastamassa 2 x kuussa jonkun naisen kanssa, tuntuisi se musta vähän epämukavalta. Joskin pystyisin elämään asian kanssa. Ehkä olisin vain pikkuisen huolissani siitä, että hän uskoutuu tälle naiselle sellaisissa jutuissa, jotka mun olisi hyvä tietää parisuhteen toisena osapuolena.



TOISAALTA pidän omaa itsenäisyyttä ja yksityisyyttä parisuhteessa tärkeänä - eli varmaan jos miehelläni olisi ystävyyssuhde naiseen, se toisaalta myös nostaisi miehen arvoa mun silmissä - eli siis joku TOINENKIN pitäisi MUN MIESTÄ viehättävänä! Ja olisin vähän ylpeäkin siitä.



Eli mulla olisi vähän ristiriitaisia tunteita, tuskin asiasta tulisi kuitenkaan mitään valtavaa kriisiä. Tavallaan olisi kiva tietää tuollaisesta, tavallaan kuitenkin mun mielestä on hyvä, jos molemmilla on jotain ihan omaakin. Se voi olla parisuhteen tärkeä henkireikä.