Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Osaattekohan auttaa lastani, perhettäämme?
06.04.2007 |
Kun olin pieni, minusta tuntui, ettei kukaan ymmärrä minua. Pihan lapset haukkuivat minua, eikä siskoni, jota jumaloin, puolustanut minua. Tuntui, että hänkin vihasi minua. Vanhemmat eivät osallistuneet meidän lasten piha- asioihin, eivätkä he varmaan tienneet tuota asiaa.
Itkin monesti ja voin todella pahoin, olin ahdistunut. Tuntui, että äitini lohdutti vain silloin kun jotain huomasi. Mietin myös lapsena itsemurhaa.
Nyt lapseni itkee yhtä lohduttomasti, kun minä saman ikäisenä. Tunnistan hänen itkussaan saman lohduttomuuden ja ahdistuksen, mikä minulla oli. En pysty sitä itkemättä kuuntelemaan.
Mitä teen toisin kun vanhempani? Tiedän ,ettei kukaan häntä kiusaa. Hän on erityislapsi ja vain meidän vanhempien kanssa. Voiko hän tuntea minun ahdistukseni perhe- elämää kohtaan? Totuus on, että haluaisin jättää epätyydyttävän liittoni. Voisinko olla varma, että eron jälkeen lapseni ahdistus ja itkut olisivat poissa? Mies ei ole mikään humalahakuinen hirviö.
Kommentit (10)
Yrität järkeillä ja olet sitä mieltä että oma paha olosi onkin lapsesi pahaa oloa. Älä sysää vastuuta avioliittosi jatkamisesta lapsesi harteille, se on liian iso taakka hänelle.
Ota vastuu omista tunteistasi ja usko, että lapsesi ei ole sinun jatkeesi fyysisesti eikä henkisesti. Hänellä on ihan omat surunsa ja mietteensä, eikä hän mieti samoja asioita kuin hän.
Sinun vastuullasi on selvittää oma pääsi ja pitää huolta siitä, että lapsesi saa hyvää hoitoa ja huolenpitoa, ei siinä sen kummempaa. Älä tee asioista liian monimutkaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että näet omat tunteesi ja muistosi lapsessasi, mutta hänellä on oma elämänsä ja omat murheensa. Lohduta lastasi silloin kun hän sitä tarvitsee, ja mieti auttaisiko sinua itseäsi keskusteluapu jossa voisit miettiä omaa lapsuuttasi.
Halaus sulle ap!
Kuulostaa siltä että lapsesi vaistoaa sinun tunteita. Joku äitikahvila/kerhotoiminta olisi teille suureksi hyödyksi, lapsesi saa kavereita ja sinä juttelutovereita.
Sun täytyy varmaan mennä puhumaan noista lapsuuden ajoista jollekin.. kun kerran tunnistat itsesi lapsestasi. Selvittämättömiä asioita on sulla käsitellemättä - viittaan omaan lapsuuteesi. Kun tunnistat noinkin hyvin ongelman , uskon että saat sen myös ratkaistua! Tsemppiä siihen.
Mietteenne tuntuu järkeviltä.
En olekaan onnellinen ja tuntuu, että lapsi vaistoaa sen. Mutta kuinka lopettaa tämä kierre?
Lapsella on psykomotorisen kehityksen viivästymä, enkä tiedä, miten paljon ymmärtää asioita.
Ap.
Lapsi todella vaistoaa sen jos äidillä on jatkuvasti masennusta tms. Lapsi ei osaa rekisteröidä sitä niin hänellä on itselläänkin huono olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin jos vaan kykenet niin leiki lapsen kanssa, hymyile, naura hänelle. Mutta se on varmasti vaikeaa jos on ahdistunut.
Voit sanoa että äidillä on paha mieli, mutta se ei johdu sinusta, tai että äidillä on sellainen tauti että kaikki surettaa tms. jos näin on. Aina kannattaa rehellisesti kertoa mikä on tilanne sellaisella kielellä joka sen ikäiselle lapselle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käydä omaa lapsuuttasi läpi. Kierteen voit katkaista sillä, että tiedostat asian ja toimit aktiivisesti niin kuin uskot, että on parhaaksi. Se on varmasti vaikeaa ja rankkaa, mutta voit ajatella, että se on sinun tehtäväsi tässä elämässä: niin pitkälti kuin mahdollista toimit sen eteen, että vaikenemisen/väkivallan/alistamisen/tms. (mikä se nyt sinun kohdallasi onkin) kierre loppuu sinuun. Sinulla on valta olla siirtämättä sitä eteenpäin!
Siirryn nyt katsomaan Idolsia ja pyhän jälkeen haen apua itselleni.
Autoitte muuten todella paljon.
Ap.
Alue: Aihe vapaa
ja voi siksi itsekin pahoin... Jos olet masentunut tai vastaavaa niin ihan hyvin lapsi voi imeä niitä tunteita myös itseensä, koska ei tiedä miksi äidillä on paha olla... Lapsi voi syyllistää itseään