Lihavat, mitä te OIKEASTI syötte?

Bmi 34. Eilen söin aamulla sadonkorjuupuuroa veteen tehtynä, kevytmaidolla(1dl), sokerilla(1tl) ja kanelilla. Lisäksi kuppi kahvia kevytmaidolla. Lounaaksi ranskalaisia, nakkeja ja cheddar-poppiksia, juomana fun light-mehua, lisäksi puolikas kurkku viipaloituna ja ketsuppia. Välissä pari suklaapatukkaa. Illemmalla kuusi puolen litran light siideriä, levy suklaata ja puolikas pizza. Että tämän vuoksi oon läski. Toki muut päivät menee terveellisemmin, eilen oli cheattipäivä(2xkuussa) ja sai vetää läskiksi.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:59"]

Minä 135 kiloisena voisin vetää kaikki maailman kasvikset ja hedelmät tuoreena, rakastan tosi simppeliä ruokaa, lautasellinen salaattia kanafileen ja linssien kanssa on sellanen esimerkki tästä. Kaikki kuitenkin kaatuu niihin annoskokoihin ja syömisrytmiin. Ihan sama mitä syön niin en osaa sanoa otinko liikaa ja en osaa tunnistaa oikeaa nälkää, mulle nälkä on sitä että tekee mieli pelkästään syödä. Tän takia vedän ihan liikaa päivässä kun yhden ruisleivän sijaan voin vetää 4, hyvästä kevyestä ja täyttävästä keitosta voin ottaa kaksikin santsikuppia, juoda koko litran maitoa ja illallisesta puhumattakaan. Aina on pakko saada ähky ja sehän se ongelma on, ei niinkään mitä lautanen sisältää. Juon myös kokista paljon mutta sen kanssa on helpompi rajoittaa kun ei sitä voi enää juoda jos ei vaan osta. Karkkia ja herkkuja en nyt syö sen enempää kuin laihakaan ihminen, aina välillä ja useimmiten siitä jää varmaan 3 seuraavalle päivälle kun en jaksa syödä kerralla koko pussia kun alkaa ällöttää

[/quote]

Näin ihan hiljattain (muistaakseni BBC:n) dokumentin aiheesta. Siinä tutkittiin nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa normaali- ja ylipainoisilla.

He totesivat että normaalipainoisilla homma toimii: kun he paastoavat, nälkähormoni räjähtää, ja kun he syövät, kylläisyyshormoni pistää ruokailulle stopin. Jatkuvasti ylipainoisilla ei sen sijaan toiminut kumpikaan: kun he paastosivat, heille tuli toki nälkä mutta pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Ja mikä tärkeintä - kun he söivät, kylläisyyshormoni EI antanut heille sitä tunnetta, että nyt on sopivasti syöty. He olivat tavallaan aina hieman tyytymättömiä, ja söivät sen vuoksi huomattavasti enemmän kuin hoikemmat.

Mitä juuri yllä kirjoitit kuulostaa juuri tältä - ja on esimerkiksi itselleni aivan vierasta. Olen 162/60 kg, ollut jo 15 vuotta, paino ei ole paria kiloa enempää heilahdellut. Ja kehoni toimii juuri kuin tuossa tutkimuksessa, nälkäni on selkeää ja vaativaa, mutta kun olen täynnä, piste tulee heti. Loppuannos yksinkertaisesti jää syömättä, koska en pysty pakottamaan itseäni! Kehoni selvästi säätelee syömäni ruoan määrää, sillä en laske kaloreita, syön mitä huvittaa mutta vain sen verran kuin tarvitsen.

[/quote]

Eipä ole tuokaan niin yksiselitteistä. En minäkään syö itseäni ähkyyn koskaan, no joskus vahingossa, mutta se onkin sitten sellainen huono olo tunteja että aika hyvin säätelen syömistäni että lopetan kun ei ole enää nälkä. Pitsaa syön yleensä vain neljänneksen, jos syön puolikkaan olen ähkyssä. Minulla on oksentamiskammo, ja ärtynyt suoli, ei todellakaan kivaa jos maha liian täynnä. Myös huonosti syöminen ärsyttää suolta, ja taas istun vessassa ripuloimassa kovissa synnytyskivuissa. Pitäisi osata syödä sopivasti, mutta toisaalta myös stressi tai jännitys tai hermostuminen laittaa helposti mahan sekaisin.

Minä olen 130kg, ja mua ei nälkä koskaan haittaa, jos on oikein kova nälkä, maha on kipeä ehkä vartin korkeintaan, sitten se menee ohi. Minä en syö yleensä sen takia että on nälkä, syön silloin kun ehdin. Jotkut ihmiset on ärtyneitä kun ovat nälkäisiä, minä en tajua sitä, ei mulla nälkä tee mitään mielialalle, mutta mieliala vaikuttaa siihen mitä syön. Väsyneenä en tahdo jaksaa syödä oikeaa lämmintä ruokaa, vaan syön jugurtin ja suklaata. Tuntuu että väsyneenä ei jaksa edes pureskella.

Minulle syöminen on vain se nautinto, eli kun katson hyvää ohjelmaa tai luen hyvää kirjaa, pitää olla jotain hyvää naposteltavaa, sillä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa, mutta jos maha on täynnä, ei voi syödä lisää. Ruokaan pitäisi osata suhtautua pelkkänä polttoaineena, niin että se ei ole mitään lohturuokaa, että jos on paha mieli niin pitää syödä suklaata. Minä palkitsen itseni suklaalla. Saatan olla koko päivän syömättä ja jopa juomatta, ja sitten illalla väsyneenä syön suklaalevyn.

Tiedän paljon hoikkia jopa laihoja ihmisiä jotka syö kuin hevonen, he ihmettelevät aina mun pieniä annoskokoja, ja yleensä siitäkin vielä jätän ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:33"]

Te jotka väitätte syövänne normaalisti tai vähän ja bmi on tyyliin 40, tuskin pitää paikkansa. Tai sitten teillä on joitain mättöpäiviä jolloin vedätte järkyttäviä määriä mättöä. Itsekin olen sortunut siihen vähättelyyn ja itseni huijaamiseen. Mehua ei lasketa eikä nyt juotavassa jogurtissa paljon kaloreita ole. Pari pientä pasteijaa: kevyt välipala. Paneroitu kalaleike on terveellistä, koska se on kalaa. Kahvin kanssa kuuluu syödä pulla, berliininmunkki on ihan jees. Eikä niitä nyt päivän kaloreihin lasketa. Joskus pitää myös herkutella niin syönpä levyn suklaata. Tai kaksi. Tulos: lihoin 5 v aikana 30 kg.

[/quote]

No mulla on pysynyt paino 130kg tienoilla jo toistakymmentävuotta, ja syön kyllä herkkuja, mutta pieniä annoskokoja niitäkin, en vedä mitään mättöjä koskaan kilo tai litratolkulla, mutta kyllä niistä mitä syön kertyy sen verran että pysyn hengissä. Peruskulutus n. 2000 kaloria, ja aktiivirannekkeen mukaan liikun n. 2500-2600 kalorin verran vuorokaudessa, varmaan sitten keskimäärin syön tuon verran koska todellakin syön suklaata joka päivä, mutta ei sitä tarvi mitään järjettömiä määriä syödä tuohon kalorimäärään.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:59"]

Minä 135 kiloisena voisin vetää kaikki maailman kasvikset ja hedelmät tuoreena, rakastan tosi simppeliä ruokaa, lautasellinen salaattia kanafileen ja linssien kanssa on sellanen esimerkki tästä. Kaikki kuitenkin kaatuu niihin annoskokoihin ja syömisrytmiin. Ihan sama mitä syön niin en osaa sanoa otinko liikaa ja en osaa tunnistaa oikeaa nälkää, mulle nälkä on sitä että tekee mieli pelkästään syödä. Tän takia vedän ihan liikaa päivässä kun yhden ruisleivän sijaan voin vetää 4, hyvästä kevyestä ja täyttävästä keitosta voin ottaa kaksikin santsikuppia, juoda koko litran maitoa ja illallisesta puhumattakaan. Aina on pakko saada ähky ja sehän se ongelma on, ei niinkään mitä lautanen sisältää. Juon myös kokista paljon mutta sen kanssa on helpompi rajoittaa kun ei sitä voi enää juoda jos ei vaan osta. Karkkia ja herkkuja en nyt syö sen enempää kuin laihakaan ihminen, aina välillä ja useimmiten siitä jää varmaan 3 seuraavalle päivälle kun en jaksa syödä kerralla koko pussia kun alkaa ällöttää

[/quote]

Näin ihan hiljattain (muistaakseni BBC:n) dokumentin aiheesta. Siinä tutkittiin nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa normaali- ja ylipainoisilla.

He totesivat että normaalipainoisilla homma toimii: kun he paastoavat, nälkähormoni räjähtää, ja kun he syövät, kylläisyyshormoni pistää ruokailulle stopin. Jatkuvasti ylipainoisilla ei sen sijaan toiminut kumpikaan: kun he paastosivat, heille tuli toki nälkä mutta pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Ja mikä tärkeintä - kun he söivät, kylläisyyshormoni EI antanut heille sitä tunnetta, että nyt on sopivasti syöty. He olivat tavallaan aina hieman tyytymättömiä, ja söivät sen vuoksi huomattavasti enemmän kuin hoikemmat.

Mitä juuri yllä kirjoitit kuulostaa juuri tältä - ja on esimerkiksi itselleni aivan vierasta. Olen 162/60 kg, ollut jo 15 vuotta, paino ei ole paria kiloa enempää heilahdellut. Ja kehoni toimii juuri kuin tuossa tutkimuksessa, nälkäni on selkeää ja vaativaa, mutta kun olen täynnä, piste tulee heti. Loppuannos yksinkertaisesti jää syömättä, koska en pysty pakottamaan itseäni! Kehoni selvästi säätelee syömäni ruoan määrää, sillä en laske kaloreita, syön mitä huvittaa mutta vain sen verran kuin tarvitsen.

[/quote]

Eipä ole tuokaan niin yksiselitteistä. En minäkään syö itseäni ähkyyn koskaan, no joskus vahingossa, mutta se onkin sitten sellainen huono olo tunteja että aika hyvin säätelen syömistäni että lopetan kun ei ole enää nälkä. Pitsaa syön yleensä vain neljänneksen, jos syön puolikkaan olen ähkyssä. Minulla on oksentamiskammo, ja ärtynyt suoli, ei todellakaan kivaa jos maha liian täynnä. Myös huonosti syöminen ärsyttää suolta, ja taas istun vessassa ripuloimassa kovissa synnytyskivuissa. Pitäisi osata syödä sopivasti, mutta toisaalta myös stressi tai jännitys tai hermostuminen laittaa helposti mahan sekaisin.

Minä olen 130kg, ja mua ei nälkä koskaan haittaa, jos on oikein kova nälkä, maha on kipeä ehkä vartin korkeintaan, sitten se menee ohi. Minä en syö yleensä sen takia että on nälkä, syön silloin kun ehdin. Jotkut ihmiset on ärtyneitä kun ovat nälkäisiä, minä en tajua sitä, ei mulla nälkä tee mitään mielialalle, mutta mieliala vaikuttaa siihen mitä syön. Väsyneenä en tahdo jaksaa syödä oikeaa lämmintä ruokaa, vaan syön jugurtin ja suklaata. Tuntuu että väsyneenä ei jaksa edes pureskella.

Minulle syöminen on vain se nautinto, eli kun katson hyvää ohjelmaa tai luen hyvää kirjaa, pitää olla jotain hyvää naposteltavaa, sillä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa, mutta jos maha on täynnä, ei voi syödä lisää. Ruokaan pitäisi osata suhtautua pelkkänä polttoaineena, niin että se ei ole mitään lohturuokaa, että jos on paha mieli niin pitää syödä suklaata. Minä palkitsen itseni suklaalla. Saatan olla koko päivän syömättä ja jopa juomatta, ja sitten illalla väsyneenä syön suklaalevyn.

Tiedän paljon hoikkia jopa laihoja ihmisiä jotka syö kuin hevonen, he ihmettelevät aina mun pieniä annoskokoja, ja yleensä siitäkin vielä jätän ruokaa.
[/quote]

Erittäin vaikea uskoa. Syy: Olet kahden minun kokoisen ihmisen kokoinen. Ts. syöt kaksinkertaisesti.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:17"]

Mulla bmi 22. Ja lukemani perusteella mun pitäisi painaa vähintään 130kg. Syöpöttelen ja juopottelen, kuin hevonen. Alkoa kuluu, karkkia, suklaata ym. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Liikun kausittain. Tällä viikolla olen syönyt joka ilta poppareita, kolme garibo pussia, pätkispussin, yhden suklaalevyn, kaksi mäkkiateriaa(jälkkäreillä), joka päivä 1-2 kuppia kaakaota.

[/quote]

Ikä?
[/quote]

36

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 09:27"]Aika LOUKKAAVA aloitus. On SAIRAUKSIA ja niihin LÄÄKITYS joka kerää kerää nestettä ja TURVOTTAA. Vaikka kuinka terveellisesti syö ei auta. [/quote] Tieteellistä näyttöä tälle. Kas kummaa, eihän sitä ole. Arvaappa miksi? Yksikään lääke ei turvota kymmeniä kiloja, sillä lääke ei elimistössä muutu ylimääräiseksi energiaksi. Turvotus sen sijaan näkyy kasvoissa. Lääke voi lisätä ruokahalua, mutta sitä tulee itse ymmärtää hillitä. Tadaaaaaa!

[/quote]

Jännä juttu. Kun oma painoni tippui sairauden vuoksi painoon 38kg jouduin osastolle kahdeksi kuukaudeksi, tippa käteen josta ravinto meni sisään ja samalla aloitettiin lääkehoito. Hupsis, tuli 20 kg lisää painoa tuossa ajassa kun olin tiputuksessa enkä muuta ravintoa saanut. Ja lääkäri ihan sanoi, että kyseinen lääke kyllä nostaa painoa aika reilusti.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:17"]

Mulla bmi 22. Ja lukemani perusteella mun pitäisi painaa vähintään 130kg. Syöpöttelen ja juopottelen, kuin hevonen. Alkoa kuluu, karkkia, suklaata ym. Kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Liikun kausittain. Tällä viikolla olen syönyt joka ilta poppareita, kolme garibo pussia, pätkispussin, yhden suklaalevyn, kaksi mäkkiateriaa(jälkkäreillä), joka päivä 1-2 kuppia kaakaota.

[/quote]

Ikä?
[/quote]

36
[/quote]

Ja tuskin olen lihonassa, koska ruokavalio ja bmi on ollut sama aina. Painonvaihtelu plus miinus kolme kiloa viimeiset 20 vuotta.

Ihan tavallista ruokaa syön, enkä edes mahdottomia määriä. Mutta...

En pidä makeutusaineista, joten jatkuva siiderin lipittäminen tuo kaloreita. Juustot ovat herkkuani, joten niitäkin syön liikaa ja tietysti suolakeksien kera. Suklaata päivittäin.

Polveni oireili joku vuosi sitten ja silloin liikuin tosi vähän, ja paino nousi, enkä ole saanut laihdutettua niitä pois. Heikko itsehillintä...

Bmi 34

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:15"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:59"] Minä 135 kiloisena voisin vetää kaikki maailman kasvikset ja hedelmät tuoreena, rakastan tosi simppeliä ruokaa, lautasellinen salaattia kanafileen ja linssien kanssa on sellanen esimerkki tästä. Kaikki kuitenkin kaatuu niihin annoskokoihin ja syömisrytmiin. Ihan sama mitä syön niin en osaa sanoa otinko liikaa ja en osaa tunnistaa oikeaa nälkää, mulle nälkä on sitä että tekee mieli pelkästään syödä. Tän takia vedän ihan liikaa päivässä kun yhden ruisleivän sijaan voin vetää 4, hyvästä kevyestä ja täyttävästä keitosta voin ottaa kaksikin santsikuppia, juoda koko litran maitoa ja illallisesta puhumattakaan. Aina on pakko saada ähky ja sehän se ongelma on, ei niinkään mitä lautanen sisältää. Juon myös kokista paljon mutta sen kanssa on helpompi rajoittaa kun ei sitä voi enää juoda jos ei vaan osta. Karkkia ja herkkuja en nyt syö sen enempää kuin laihakaan ihminen, aina välillä ja useimmiten siitä jää varmaan 3 seuraavalle päivälle kun en jaksa syödä kerralla koko pussia kun alkaa ällöttää [/quote] Näin ihan hiljattain (muistaakseni BBC:n) dokumentin aiheesta. Siinä tutkittiin nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa normaali- ja ylipainoisilla. He totesivat että normaalipainoisilla homma toimii: kun he paastoavat, nälkähormoni räjähtää, ja kun he syövät, kylläisyyshormoni pistää ruokailulle stopin. Jatkuvasti ylipainoisilla ei sen sijaan toiminut kumpikaan: kun he paastosivat, heille tuli toki nälkä mutta pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Ja mikä tärkeintä - kun he söivät, kylläisyyshormoni EI antanut heille sitä tunnetta, että nyt on sopivasti syöty. He olivat tavallaan aina hieman tyytymättömiä, ja söivät sen vuoksi huomattavasti enemmän kuin hoikemmat. Mitä juuri yllä kirjoitit kuulostaa juuri tältä - ja on esimerkiksi itselleni aivan vierasta. Olen 162/60 kg, ollut jo 15 vuotta, paino ei ole paria kiloa enempää heilahdellut. Ja kehoni toimii juuri kuin tuossa tutkimuksessa, nälkäni on selkeää ja vaativaa, mutta kun olen täynnä, piste tulee heti. Loppuannos yksinkertaisesti jää syömättä, koska en pysty pakottamaan itseäni! Kehoni selvästi säätelee syömäni ruoan määrää, sillä en laske kaloreita, syön mitä huvittaa mutta vain sen verran kuin tarvitsen. [/quote] Eipä ole tuokaan niin yksiselitteistä. En minäkään syö itseäni ähkyyn koskaan, no joskus vahingossa, mutta se onkin sitten sellainen huono olo tunteja että aika hyvin säätelen syömistäni että lopetan kun ei ole enää nälkä. Pitsaa syön yleensä vain neljänneksen, jos syön puolikkaan olen ähkyssä. Minulla on oksentamiskammo, ja ärtynyt suoli, ei todellakaan kivaa jos maha liian täynnä. Myös huonosti syöminen ärsyttää suolta, ja taas istun vessassa ripuloimassa kovissa synnytyskivuissa. Pitäisi osata syödä sopivasti, mutta toisaalta myös stressi tai jännitys tai hermostuminen laittaa helposti mahan sekaisin. Minä olen 130kg, ja mua ei nälkä koskaan haittaa, jos on oikein kova nälkä, maha on kipeä ehkä vartin korkeintaan, sitten se menee ohi. Minä en syö yleensä sen takia että on nälkä, syön silloin kun ehdin. Jotkut ihmiset on ärtyneitä kun ovat nälkäisiä, minä en tajua sitä, ei mulla nälkä tee mitään mielialalle, mutta mieliala vaikuttaa siihen mitä syön. Väsyneenä en tahdo jaksaa syödä oikeaa lämmintä ruokaa, vaan syön jugurtin ja suklaata. Tuntuu että väsyneenä ei jaksa edes pureskella. Minulle syöminen on vain se nautinto, eli kun katson hyvää ohjelmaa tai luen hyvää kirjaa, pitää olla jotain hyvää naposteltavaa, sillä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa, mutta jos maha on täynnä, ei voi syödä lisää. Ruokaan pitäisi osata suhtautua pelkkänä polttoaineena, niin että se ei ole mitään lohturuokaa, että jos on paha mieli niin pitää syödä suklaata. Minä palkitsen itseni suklaalla. Saatan olla koko päivän syömättä ja jopa juomatta, ja sitten illalla väsyneenä syön suklaalevyn. Tiedän paljon hoikkia jopa laihoja ihmisiä jotka syö kuin hevonen, he ihmettelevät aina mun pieniä annoskokoja, ja yleensä siitäkin vielä jätän ruokaa. [/quote] Erittäin vaikea uskoa. Syy: Olet kahden minun kokoisen ihmisen kokoinen. Ts. syöt kaksinkertaisesti.

[/quote]

Kuule, voit vapaasti tulla katsomaan kuinka paljon syön. Minä en koskaan syö mitään salaa, kaikki ympärilläni tietävät tasan tarkkaan mitä minä syön. Kun kuluttaa vähän niin pysyy kilot hyvin pienemmälläkin ruokamäärällä, varsinkin jos se ruoka on suklaata.

Ihmisen mahalaukku vetää normaalisti 2 litraa tavaraa, joillakin se on venynyt jopa 4 litraan, minulla ei varmasti mene kuin litra. Esimerkiksi puolta litraa jäätelöä en voi syödä kerralla. Jos käydään jossain ravintolassa syömässä, en ota mitään alkusalaattipöydästä, en leipääkään, juuri siksi että jos ottaisin salaattia ja leipää, en jaksaisi palaakaan pääannoksesta. Koskaan en syö esim. ABC:n annosta kokonaan, lihan/kalan syön, ja vähän perunoita/lisukkeita, mäkkärillä syön pienen hampurilaisen, ja muutaman ranskiksen, en voisi koskaan syödä mitään kerroshampurilaisateriaa, kuolisin siihen paikkaan (oksentaisin). Joskus kun pääsee oikein hienoon ravintolaan syömään jossa on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka oikein hyvää ja hienoa ruokaa suht pieniä annoksia, syön lähes kaiken, ja sitten tuntuu että teen kuolemaan lähes seuraavaan aamuun asti.

[/quote]

Normaalipainoisen vatsan tilavuus on 0,5-1,5l!! Oma ateriani deseiksi muutettuna n 6-7dl ja olen aivan ähky seuraavat 3h. Satunnaisesti juhlissa voi mennä yli litran (3-4 rl)

Jotain täytyy ravinnossasi olla vikaa koska kuitenkin olet tuplakokoinen normaaliin nähden? Ehkä ruuan laatu, hiilarien ja rasvan suhde tms on väärä?

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:15"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:59"] Minä 135 kiloisena voisin vetää kaikki maailman kasvikset ja hedelmät tuoreena, rakastan tosi simppeliä ruokaa, lautasellinen salaattia kanafileen ja linssien kanssa on sellanen esimerkki tästä. Kaikki kuitenkin kaatuu niihin annoskokoihin ja syömisrytmiin. Ihan sama mitä syön niin en osaa sanoa otinko liikaa ja en osaa tunnistaa oikeaa nälkää, mulle nälkä on sitä että tekee mieli pelkästään syödä. Tän takia vedän ihan liikaa päivässä kun yhden ruisleivän sijaan voin vetää 4, hyvästä kevyestä ja täyttävästä keitosta voin ottaa kaksikin santsikuppia, juoda koko litran maitoa ja illallisesta puhumattakaan. Aina on pakko saada ähky ja sehän se ongelma on, ei niinkään mitä lautanen sisältää. Juon myös kokista paljon mutta sen kanssa on helpompi rajoittaa kun ei sitä voi enää juoda jos ei vaan osta. Karkkia ja herkkuja en nyt syö sen enempää kuin laihakaan ihminen, aina välillä ja useimmiten siitä jää varmaan 3 seuraavalle päivälle kun en jaksa syödä kerralla koko pussia kun alkaa ällöttää [/quote] Näin ihan hiljattain (muistaakseni BBC:n) dokumentin aiheesta. Siinä tutkittiin nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa normaali- ja ylipainoisilla. He totesivat että normaalipainoisilla homma toimii: kun he paastoavat, nälkähormoni räjähtää, ja kun he syövät, kylläisyyshormoni pistää ruokailulle stopin. Jatkuvasti ylipainoisilla ei sen sijaan toiminut kumpikaan: kun he paastosivat, heille tuli toki nälkä mutta pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Ja mikä tärkeintä - kun he söivät, kylläisyyshormoni EI antanut heille sitä tunnetta, että nyt on sopivasti syöty. He olivat tavallaan aina hieman tyytymättömiä, ja söivät sen vuoksi huomattavasti enemmän kuin hoikemmat. Mitä juuri yllä kirjoitit kuulostaa juuri tältä - ja on esimerkiksi itselleni aivan vierasta. Olen 162/60 kg, ollut jo 15 vuotta, paino ei ole paria kiloa enempää heilahdellut. Ja kehoni toimii juuri kuin tuossa tutkimuksessa, nälkäni on selkeää ja vaativaa, mutta kun olen täynnä, piste tulee heti. Loppuannos yksinkertaisesti jää syömättä, koska en pysty pakottamaan itseäni! Kehoni selvästi säätelee syömäni ruoan määrää, sillä en laske kaloreita, syön mitä huvittaa mutta vain sen verran kuin tarvitsen. [/quote] Eipä ole tuokaan niin yksiselitteistä. En minäkään syö itseäni ähkyyn koskaan, no joskus vahingossa, mutta se onkin sitten sellainen huono olo tunteja että aika hyvin säätelen syömistäni että lopetan kun ei ole enää nälkä. Pitsaa syön yleensä vain neljänneksen, jos syön puolikkaan olen ähkyssä. Minulla on oksentamiskammo, ja ärtynyt suoli, ei todellakaan kivaa jos maha liian täynnä. Myös huonosti syöminen ärsyttää suolta, ja taas istun vessassa ripuloimassa kovissa synnytyskivuissa. Pitäisi osata syödä sopivasti, mutta toisaalta myös stressi tai jännitys tai hermostuminen laittaa helposti mahan sekaisin. Minä olen 130kg, ja mua ei nälkä koskaan haittaa, jos on oikein kova nälkä, maha on kipeä ehkä vartin korkeintaan, sitten se menee ohi. Minä en syö yleensä sen takia että on nälkä, syön silloin kun ehdin. Jotkut ihmiset on ärtyneitä kun ovat nälkäisiä, minä en tajua sitä, ei mulla nälkä tee mitään mielialalle, mutta mieliala vaikuttaa siihen mitä syön. Väsyneenä en tahdo jaksaa syödä oikeaa lämmintä ruokaa, vaan syön jugurtin ja suklaata. Tuntuu että väsyneenä ei jaksa edes pureskella. Minulle syöminen on vain se nautinto, eli kun katson hyvää ohjelmaa tai luen hyvää kirjaa, pitää olla jotain hyvää naposteltavaa, sillä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa, mutta jos maha on täynnä, ei voi syödä lisää. Ruokaan pitäisi osata suhtautua pelkkänä polttoaineena, niin että se ei ole mitään lohturuokaa, että jos on paha mieli niin pitää syödä suklaata. Minä palkitsen itseni suklaalla. Saatan olla koko päivän syömättä ja jopa juomatta, ja sitten illalla väsyneenä syön suklaalevyn. Tiedän paljon hoikkia jopa laihoja ihmisiä jotka syö kuin hevonen, he ihmettelevät aina mun pieniä annoskokoja, ja yleensä siitäkin vielä jätän ruokaa. [/quote] Erittäin vaikea uskoa. Syy: Olet kahden minun kokoisen ihmisen kokoinen. Ts. syöt kaksinkertaisesti.

[/quote]

Kuule, voit vapaasti tulla katsomaan kuinka paljon syön. Minä en koskaan syö mitään salaa, kaikki ympärilläni tietävät tasan tarkkaan mitä minä syön. Kun kuluttaa vähän niin pysyy kilot hyvin pienemmälläkin ruokamäärällä, varsinkin jos se ruoka on suklaata.

Ihmisen mahalaukku vetää normaalisti 2 litraa tavaraa, joillakin se on venynyt jopa 4 litraan, minulla ei varmasti mene kuin litra. Esimerkiksi puolta litraa jäätelöä en voi syödä kerralla. Jos käydään jossain ravintolassa syömässä, en ota mitään alkusalaattipöydästä, en leipääkään, juuri siksi että jos ottaisin salaattia ja leipää, en jaksaisi palaakaan pääannoksesta. Koskaan en syö esim. ABC:n annosta kokonaan, lihan/kalan syön, ja vähän perunoita/lisukkeita, mäkkärillä syön pienen hampurilaisen, ja muutaman ranskiksen, en voisi koskaan syödä mitään kerroshampurilaisateriaa, kuolisin siihen paikkaan (oksentaisin). Joskus kun pääsee oikein hienoon ravintolaan syömään jossa on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka oikein hyvää ja hienoa ruokaa suht pieniä annoksia, syön lähes kaiken, ja sitten tuntuu että teen kuolemaan lähes seuraavaan aamuun asti.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:15"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:59"] Minä 135 kiloisena voisin vetää kaikki maailman kasvikset ja hedelmät tuoreena, rakastan tosi simppeliä ruokaa, lautasellinen salaattia kanafileen ja linssien kanssa on sellanen esimerkki tästä. Kaikki kuitenkin kaatuu niihin annoskokoihin ja syömisrytmiin. Ihan sama mitä syön niin en osaa sanoa otinko liikaa ja en osaa tunnistaa oikeaa nälkää, mulle nälkä on sitä että tekee mieli pelkästään syödä. Tän takia vedän ihan liikaa päivässä kun yhden ruisleivän sijaan voin vetää 4, hyvästä kevyestä ja täyttävästä keitosta voin ottaa kaksikin santsikuppia, juoda koko litran maitoa ja illallisesta puhumattakaan. Aina on pakko saada ähky ja sehän se ongelma on, ei niinkään mitä lautanen sisältää. Juon myös kokista paljon mutta sen kanssa on helpompi rajoittaa kun ei sitä voi enää juoda jos ei vaan osta. Karkkia ja herkkuja en nyt syö sen enempää kuin laihakaan ihminen, aina välillä ja useimmiten siitä jää varmaan 3 seuraavalle päivälle kun en jaksa syödä kerralla koko pussia kun alkaa ällöttää [/quote] Näin ihan hiljattain (muistaakseni BBC:n) dokumentin aiheesta. Siinä tutkittiin nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa normaali- ja ylipainoisilla. He totesivat että normaalipainoisilla homma toimii: kun he paastoavat, nälkähormoni räjähtää, ja kun he syövät, kylläisyyshormoni pistää ruokailulle stopin. Jatkuvasti ylipainoisilla ei sen sijaan toiminut kumpikaan: kun he paastosivat, heille tuli toki nälkä mutta pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Ja mikä tärkeintä - kun he söivät, kylläisyyshormoni EI antanut heille sitä tunnetta, että nyt on sopivasti syöty. He olivat tavallaan aina hieman tyytymättömiä, ja söivät sen vuoksi huomattavasti enemmän kuin hoikemmat. Mitä juuri yllä kirjoitit kuulostaa juuri tältä - ja on esimerkiksi itselleni aivan vierasta. Olen 162/60 kg, ollut jo 15 vuotta, paino ei ole paria kiloa enempää heilahdellut. Ja kehoni toimii juuri kuin tuossa tutkimuksessa, nälkäni on selkeää ja vaativaa, mutta kun olen täynnä, piste tulee heti. Loppuannos yksinkertaisesti jää syömättä, koska en pysty pakottamaan itseäni! Kehoni selvästi säätelee syömäni ruoan määrää, sillä en laske kaloreita, syön mitä huvittaa mutta vain sen verran kuin tarvitsen. [/quote] Eipä ole tuokaan niin yksiselitteistä. En minäkään syö itseäni ähkyyn koskaan, no joskus vahingossa, mutta se onkin sitten sellainen huono olo tunteja että aika hyvin säätelen syömistäni että lopetan kun ei ole enää nälkä. Pitsaa syön yleensä vain neljänneksen, jos syön puolikkaan olen ähkyssä. Minulla on oksentamiskammo, ja ärtynyt suoli, ei todellakaan kivaa jos maha liian täynnä. Myös huonosti syöminen ärsyttää suolta, ja taas istun vessassa ripuloimassa kovissa synnytyskivuissa. Pitäisi osata syödä sopivasti, mutta toisaalta myös stressi tai jännitys tai hermostuminen laittaa helposti mahan sekaisin. Minä olen 130kg, ja mua ei nälkä koskaan haittaa, jos on oikein kova nälkä, maha on kipeä ehkä vartin korkeintaan, sitten se menee ohi. Minä en syö yleensä sen takia että on nälkä, syön silloin kun ehdin. Jotkut ihmiset on ärtyneitä kun ovat nälkäisiä, minä en tajua sitä, ei mulla nälkä tee mitään mielialalle, mutta mieliala vaikuttaa siihen mitä syön. Väsyneenä en tahdo jaksaa syödä oikeaa lämmintä ruokaa, vaan syön jugurtin ja suklaata. Tuntuu että väsyneenä ei jaksa edes pureskella. Minulle syöminen on vain se nautinto, eli kun katson hyvää ohjelmaa tai luen hyvää kirjaa, pitää olla jotain hyvää naposteltavaa, sillä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa, mutta jos maha on täynnä, ei voi syödä lisää. Ruokaan pitäisi osata suhtautua pelkkänä polttoaineena, niin että se ei ole mitään lohturuokaa, että jos on paha mieli niin pitää syödä suklaata. Minä palkitsen itseni suklaalla. Saatan olla koko päivän syömättä ja jopa juomatta, ja sitten illalla väsyneenä syön suklaalevyn. Tiedän paljon hoikkia jopa laihoja ihmisiä jotka syö kuin hevonen, he ihmettelevät aina mun pieniä annoskokoja, ja yleensä siitäkin vielä jätän ruokaa. [/quote] Erittäin vaikea uskoa. Syy: Olet kahden minun kokoisen ihmisen kokoinen. Ts. syöt kaksinkertaisesti.

[/quote]

Kuule, voit vapaasti tulla katsomaan kuinka paljon syön. Minä en koskaan syö mitään salaa, kaikki ympärilläni tietävät tasan tarkkaan mitä minä syön. Kun kuluttaa vähän niin pysyy kilot hyvin pienemmälläkin ruokamäärällä, varsinkin jos se ruoka on suklaata.

Ihmisen mahalaukku vetää normaalisti 2 litraa tavaraa, joillakin se on venynyt jopa 4 litraan, minulla ei varmasti mene kuin litra. Esimerkiksi puolta litraa jäätelöä en voi syödä kerralla. Jos käydään jossain ravintolassa syömässä, en ota mitään alkusalaattipöydästä, en leipääkään, juuri siksi että jos ottaisin salaattia ja leipää, en jaksaisi palaakaan pääannoksesta. Koskaan en syö esim. ABC:n annosta kokonaan, lihan/kalan syön, ja vähän perunoita/lisukkeita, mäkkärillä syön pienen hampurilaisen, ja muutaman ranskiksen, en voisi koskaan syödä mitään kerroshampurilaisateriaa, kuolisin siihen paikkaan (oksentaisin). Joskus kun pääsee oikein hienoon ravintolaan syömään jossa on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka oikein hyvää ja hienoa ruokaa suht pieniä annoksia, syön lähes kaiken, ja sitten tuntuu että teen kuolemaan lähes seuraavaan aamuun asti.

[/quote]

Huom. Minä joka kirjoitin tuosta BBC:n dokumentista en ollut tuo joka kommentoi kaksinkertaisesta ruokamäärästä.

Itse olen sitä mieltä, että jos kaksi ihmistä syö vaikkapa 500 kcal aterian, se ei todellakaan ole sama 500 kaloria heidän kehoissaan. Tähän vaikuttaa niin moni tekijä... Ja lisäksi tietysti mistä kalorit tulevat. Itse voin syödä rasvaa ja proteiinia rajattomasti, mutta hiilihydraatit lihottavat nopeasti (ne muutaman kilon vaihtelut ovat aina hiilareista). Psyykkisiä juttuja unohtamatta.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:15"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:59"] Minä 135 kiloisena voisin vetää kaikki maailman kasvikset ja hedelmät tuoreena, rakastan tosi simppeliä ruokaa, lautasellinen salaattia kanafileen ja linssien kanssa on sellanen esimerkki tästä. Kaikki kuitenkin kaatuu niihin annoskokoihin ja syömisrytmiin. Ihan sama mitä syön niin en osaa sanoa otinko liikaa ja en osaa tunnistaa oikeaa nälkää, mulle nälkä on sitä että tekee mieli pelkästään syödä. Tän takia vedän ihan liikaa päivässä kun yhden ruisleivän sijaan voin vetää 4, hyvästä kevyestä ja täyttävästä keitosta voin ottaa kaksikin santsikuppia, juoda koko litran maitoa ja illallisesta puhumattakaan. Aina on pakko saada ähky ja sehän se ongelma on, ei niinkään mitä lautanen sisältää. Juon myös kokista paljon mutta sen kanssa on helpompi rajoittaa kun ei sitä voi enää juoda jos ei vaan osta. Karkkia ja herkkuja en nyt syö sen enempää kuin laihakaan ihminen, aina välillä ja useimmiten siitä jää varmaan 3 seuraavalle päivälle kun en jaksa syödä kerralla koko pussia kun alkaa ällöttää [/quote] Näin ihan hiljattain (muistaakseni BBC:n) dokumentin aiheesta. Siinä tutkittiin nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa normaali- ja ylipainoisilla. He totesivat että normaalipainoisilla homma toimii: kun he paastoavat, nälkähormoni räjähtää, ja kun he syövät, kylläisyyshormoni pistää ruokailulle stopin. Jatkuvasti ylipainoisilla ei sen sijaan toiminut kumpikaan: kun he paastosivat, heille tuli toki nälkä mutta pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Ja mikä tärkeintä - kun he söivät, kylläisyyshormoni EI antanut heille sitä tunnetta, että nyt on sopivasti syöty. He olivat tavallaan aina hieman tyytymättömiä, ja söivät sen vuoksi huomattavasti enemmän kuin hoikemmat. Mitä juuri yllä kirjoitit kuulostaa juuri tältä - ja on esimerkiksi itselleni aivan vierasta. Olen 162/60 kg, ollut jo 15 vuotta, paino ei ole paria kiloa enempää heilahdellut. Ja kehoni toimii juuri kuin tuossa tutkimuksessa, nälkäni on selkeää ja vaativaa, mutta kun olen täynnä, piste tulee heti. Loppuannos yksinkertaisesti jää syömättä, koska en pysty pakottamaan itseäni! Kehoni selvästi säätelee syömäni ruoan määrää, sillä en laske kaloreita, syön mitä huvittaa mutta vain sen verran kuin tarvitsen. [/quote] Eipä ole tuokaan niin yksiselitteistä. En minäkään syö itseäni ähkyyn koskaan, no joskus vahingossa, mutta se onkin sitten sellainen huono olo tunteja että aika hyvin säätelen syömistäni että lopetan kun ei ole enää nälkä. Pitsaa syön yleensä vain neljänneksen, jos syön puolikkaan olen ähkyssä. Minulla on oksentamiskammo, ja ärtynyt suoli, ei todellakaan kivaa jos maha liian täynnä. Myös huonosti syöminen ärsyttää suolta, ja taas istun vessassa ripuloimassa kovissa synnytyskivuissa. Pitäisi osata syödä sopivasti, mutta toisaalta myös stressi tai jännitys tai hermostuminen laittaa helposti mahan sekaisin. Minä olen 130kg, ja mua ei nälkä koskaan haittaa, jos on oikein kova nälkä, maha on kipeä ehkä vartin korkeintaan, sitten se menee ohi. Minä en syö yleensä sen takia että on nälkä, syön silloin kun ehdin. Jotkut ihmiset on ärtyneitä kun ovat nälkäisiä, minä en tajua sitä, ei mulla nälkä tee mitään mielialalle, mutta mieliala vaikuttaa siihen mitä syön. Väsyneenä en tahdo jaksaa syödä oikeaa lämmintä ruokaa, vaan syön jugurtin ja suklaata. Tuntuu että väsyneenä ei jaksa edes pureskella. Minulle syöminen on vain se nautinto, eli kun katson hyvää ohjelmaa tai luen hyvää kirjaa, pitää olla jotain hyvää naposteltavaa, sillä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa, mutta jos maha on täynnä, ei voi syödä lisää. Ruokaan pitäisi osata suhtautua pelkkänä polttoaineena, niin että se ei ole mitään lohturuokaa, että jos on paha mieli niin pitää syödä suklaata. Minä palkitsen itseni suklaalla. Saatan olla koko päivän syömättä ja jopa juomatta, ja sitten illalla väsyneenä syön suklaalevyn. Tiedän paljon hoikkia jopa laihoja ihmisiä jotka syö kuin hevonen, he ihmettelevät aina mun pieniä annoskokoja, ja yleensä siitäkin vielä jätän ruokaa. [/quote] Erittäin vaikea uskoa. Syy: Olet kahden minun kokoisen ihmisen kokoinen. Ts. syöt kaksinkertaisesti.

[/quote]

Kuule, voit vapaasti tulla katsomaan kuinka paljon syön. Minä en koskaan syö mitään salaa, kaikki ympärilläni tietävät tasan tarkkaan mitä minä syön. Kun kuluttaa vähän niin pysyy kilot hyvin pienemmälläkin ruokamäärällä, varsinkin jos se ruoka on suklaata.

Ihmisen mahalaukku vetää normaalisti 2 litraa tavaraa, joillakin se on venynyt jopa 4 litraan, minulla ei varmasti mene kuin litra. Esimerkiksi puolta litraa jäätelöä en voi syödä kerralla. Jos käydään jossain ravintolassa syömässä, en ota mitään alkusalaattipöydästä, en leipääkään, juuri siksi että jos ottaisin salaattia ja leipää, en jaksaisi palaakaan pääannoksesta. Koskaan en syö esim. ABC:n annosta kokonaan, lihan/kalan syön, ja vähän perunoita/lisukkeita, mäkkärillä syön pienen hampurilaisen, ja muutaman ranskiksen, en voisi koskaan syödä mitään kerroshampurilaisateriaa, kuolisin siihen paikkaan (oksentaisin). Joskus kun pääsee oikein hienoon ravintolaan syömään jossa on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka oikein hyvää ja hienoa ruokaa suht pieniä annoksia, syön lähes kaiken, ja sitten tuntuu että teen kuolemaan lähes seuraavaan aamuun asti.
[/quote]
En ole tuo lainaamasi, jonka oli erittäin vaikea uskoa, mutta uskomattomalta se minustakin kuulostaa. Sinulla on siis kymmeniä kiloja ylipainoa ja jos et kovin pitkä ole, niin jopa yli kaksinkertaisesti normaalipainoon verrattuna. Jostainhan ne kilot ovat kropaasi tulleet, eivät ne kuitenkaan taivaasta ole tippuneet.

Olen tuurisyöppö. Voi mennä montakin viikkoa ihan perusterveellisellä ruokavaliolla, mutta jossain kohtaa aina repsahtaa ja sitten alkaa mopo keulimaan totaalisesti, eikä millään ole mitään väliä. Voin tunkea naamariini hirveitä määriä kaikkee mahdollista paskaa (onneksi nyt ei sentään ihan sitä ihteänsä) toistakin viikkoa putkeenv ja ne määrät on todella kamalia.

Lidlistä hummusta, patonkia, itävaltalais tyyppisiä juustoja, suklaa keksejä, karamellisoituja pähkinöitä, savumakkaroita, kreikkalainen jogurtti ämpäri, viinirypäleitä, lehtikaalia, brysselinkaalia, minipussi perunatikku sipsejä, haribo namupussi, 4 croisanttia, 3 energia juomaa. Nää on syöty alle viikossa

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 08:26"]Ostan kaiken Lidlistä. Tykkään bratwurstista, cheddar juustoista, Lidlin sipsit ja karkit hyviä, juon paljon Lidlin energia juomia. Syön myös tuoreita herkkusieniä, suippo paprikoita, kesäkurpitsaa,sipulia ja esim vihreitä papuja. Kaikki Lidlistä. Joskus ostan ananaksia ja mangoja. Tykkään paistovalmiista maalais croissanteista. Ne ovat ihania aamulla cafe latten kanssa. Italia viikolla ostan ihania chili oliiveja ja munakoiso- kasvis pizzaa. Pistaasi pähkinöitä syön joka päivä. Kaapissani on nyt laivalta ostettu oreo milka suklaa. Aivan ihanaa.
[/quote]

No mäkin ostan kaiken lidlistä ja painan 53kg.

Me lihavat popsimme masuumme toisten ulkonäköä kommentoivia laihiliinejä, kjäh kjäh, maiskis maiskis....

Ja jälkiruuaksi huonoja provoja tehtailevia trolleja. Röyh.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 11:15"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 10:59"] Minä 135 kiloisena voisin vetää kaikki maailman kasvikset ja hedelmät tuoreena, rakastan tosi simppeliä ruokaa, lautasellinen salaattia kanafileen ja linssien kanssa on sellanen esimerkki tästä. Kaikki kuitenkin kaatuu niihin annoskokoihin ja syömisrytmiin. Ihan sama mitä syön niin en osaa sanoa otinko liikaa ja en osaa tunnistaa oikeaa nälkää, mulle nälkä on sitä että tekee mieli pelkästään syödä. Tän takia vedän ihan liikaa päivässä kun yhden ruisleivän sijaan voin vetää 4, hyvästä kevyestä ja täyttävästä keitosta voin ottaa kaksikin santsikuppia, juoda koko litran maitoa ja illallisesta puhumattakaan. Aina on pakko saada ähky ja sehän se ongelma on, ei niinkään mitä lautanen sisältää. Juon myös kokista paljon mutta sen kanssa on helpompi rajoittaa kun ei sitä voi enää juoda jos ei vaan osta. Karkkia ja herkkuja en nyt syö sen enempää kuin laihakaan ihminen, aina välillä ja useimmiten siitä jää varmaan 3 seuraavalle päivälle kun en jaksa syödä kerralla koko pussia kun alkaa ällöttää [/quote] Näin ihan hiljattain (muistaakseni BBC:n) dokumentin aiheesta. Siinä tutkittiin nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa normaali- ja ylipainoisilla. He totesivat että normaalipainoisilla homma toimii: kun he paastoavat, nälkähormoni räjähtää, ja kun he syövät, kylläisyyshormoni pistää ruokailulle stopin. Jatkuvasti ylipainoisilla ei sen sijaan toiminut kumpikaan: kun he paastosivat, heille tuli toki nälkä mutta pitoisuudet olivat huomattavasti pienempiä. Ja mikä tärkeintä - kun he söivät, kylläisyyshormoni EI antanut heille sitä tunnetta, että nyt on sopivasti syöty. He olivat tavallaan aina hieman tyytymättömiä, ja söivät sen vuoksi huomattavasti enemmän kuin hoikemmat. Mitä juuri yllä kirjoitit kuulostaa juuri tältä - ja on esimerkiksi itselleni aivan vierasta. Olen 162/60 kg, ollut jo 15 vuotta, paino ei ole paria kiloa enempää heilahdellut. Ja kehoni toimii juuri kuin tuossa tutkimuksessa, nälkäni on selkeää ja vaativaa, mutta kun olen täynnä, piste tulee heti. Loppuannos yksinkertaisesti jää syömättä, koska en pysty pakottamaan itseäni! Kehoni selvästi säätelee syömäni ruoan määrää, sillä en laske kaloreita, syön mitä huvittaa mutta vain sen verran kuin tarvitsen. [/quote] Eipä ole tuokaan niin yksiselitteistä. En minäkään syö itseäni ähkyyn koskaan, no joskus vahingossa, mutta se onkin sitten sellainen huono olo tunteja että aika hyvin säätelen syömistäni että lopetan kun ei ole enää nälkä. Pitsaa syön yleensä vain neljänneksen, jos syön puolikkaan olen ähkyssä. Minulla on oksentamiskammo, ja ärtynyt suoli, ei todellakaan kivaa jos maha liian täynnä. Myös huonosti syöminen ärsyttää suolta, ja taas istun vessassa ripuloimassa kovissa synnytyskivuissa. Pitäisi osata syödä sopivasti, mutta toisaalta myös stressi tai jännitys tai hermostuminen laittaa helposti mahan sekaisin. Minä olen 130kg, ja mua ei nälkä koskaan haittaa, jos on oikein kova nälkä, maha on kipeä ehkä vartin korkeintaan, sitten se menee ohi. Minä en syö yleensä sen takia että on nälkä, syön silloin kun ehdin. Jotkut ihmiset on ärtyneitä kun ovat nälkäisiä, minä en tajua sitä, ei mulla nälkä tee mitään mielialalle, mutta mieliala vaikuttaa siihen mitä syön. Väsyneenä en tahdo jaksaa syödä oikeaa lämmintä ruokaa, vaan syön jugurtin ja suklaata. Tuntuu että väsyneenä ei jaksa edes pureskella. Minulle syöminen on vain se nautinto, eli kun katson hyvää ohjelmaa tai luen hyvää kirjaa, pitää olla jotain hyvää naposteltavaa, sillä ei ole mitään tekemistä nälän kanssa, mutta jos maha on täynnä, ei voi syödä lisää. Ruokaan pitäisi osata suhtautua pelkkänä polttoaineena, niin että se ei ole mitään lohturuokaa, että jos on paha mieli niin pitää syödä suklaata. Minä palkitsen itseni suklaalla. Saatan olla koko päivän syömättä ja jopa juomatta, ja sitten illalla väsyneenä syön suklaalevyn. Tiedän paljon hoikkia jopa laihoja ihmisiä jotka syö kuin hevonen, he ihmettelevät aina mun pieniä annoskokoja, ja yleensä siitäkin vielä jätän ruokaa. [/quote] Erittäin vaikea uskoa. Syy: Olet kahden minun kokoisen ihmisen kokoinen. Ts. syöt kaksinkertaisesti.

[/quote]

Kuule, voit vapaasti tulla katsomaan kuinka paljon syön. Minä en koskaan syö mitään salaa, kaikki ympärilläni tietävät tasan tarkkaan mitä minä syön. Kun kuluttaa vähän niin pysyy kilot hyvin pienemmälläkin ruokamäärällä, varsinkin jos se ruoka on suklaata.

Ihmisen mahalaukku vetää normaalisti 2 litraa tavaraa, joillakin se on venynyt jopa 4 litraan, minulla ei varmasti mene kuin litra. Esimerkiksi puolta litraa jäätelöä en voi syödä kerralla. Jos käydään jossain ravintolassa syömässä, en ota mitään alkusalaattipöydästä, en leipääkään, juuri siksi että jos ottaisin salaattia ja leipää, en jaksaisi palaakaan pääannoksesta. Koskaan en syö esim. ABC:n annosta kokonaan, lihan/kalan syön, ja vähän perunoita/lisukkeita, mäkkärillä syön pienen hampurilaisen, ja muutaman ranskiksen, en voisi koskaan syödä mitään kerroshampurilaisateriaa, kuolisin siihen paikkaan (oksentaisin). Joskus kun pääsee oikein hienoon ravintolaan syömään jossa on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka oikein hyvää ja hienoa ruokaa suht pieniä annoksia, syön lähes kaiken, ja sitten tuntuu että teen kuolemaan lähes seuraavaan aamuun asti.
[/quote]

En usko edelleenkään.

No just tulin takapihalta nyrhimästä sikavartaasta viimeiset rippeet. Alkupaloiksi oli grillimakkaraa, kuutta erilaista juustoo, tapaksia ja voista tehtyä pottumuussia. Pääruokana sianpääsylttyä, palvattu sianruho vartaassa, kermaista kastiketta ja spagettia. Jälkkäriksi laitoin kuohukermakuorrutteisen nougatkakun ja suklaaputouksen mansikoilla. Ruokajuomana kevyesti vesi ja rasvaton maito.

Jos on ollut lapsena lihava on painonhallinta aikuisena vaikeaa. Ihmisen rasvasolut voi kasvaa vain tiettyyn pisteeseen. Sen ylityttyä ne jakautuu. Mitä enemmän rasvasoluja, sitä tehokkaampaa rasvan kerääntyminen on. Laihtuessa solut ainoastaan pienenee, määrä ei vähene. Sama tietty jos aikuisena lihoo vaikka 60kg, mutta lasten todennäköisyys koskaan olla normaali painoinen on olematon.

Ihmisen kehoon ei voi varastoitua energiaa ellei sitä suuhunsa ole laittanut.