Miten hyväksyä se, ettei kelpaa miehille?

Onneksesi ap et ole mies, koska asiat olisivat vielä pahemmin.

Olen tylsimys, mutta: kelpaatko itsellesi? Jos et, aloita ensin siitä. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 20:52"]

Minä pyrin ajattelemaan niin päin, että tällaiset miehet eivät kelpaa minulle, ts. eivät ansaitse rakkauttani. Vain sellainen ansaitsee, joka osaa kohdella hyvin, sitoutua ja haluaa olla juuri minun kanssani. Tapaanko vielä joskus sellaisen miehen on sitten eri asia.

[/quote]

Tämä on viisas ja ainoa ratkaisu. Oletettavasti ap:ssa ei näytä olevan muuta vikaa kuin väärien miesten valitseminen, perusjutut (kuten sosiaalinen kanssakäyminen, jne) ovat kohdillaan. Kenties ongelmana ovat tietyt ongelmat ihmissuhdetaitoissa, jos tulet esim. aina huonosti kohdelluiksi suhteissa.

Itse myös samassa tilanteessa olevana olen täyttänyt kalenteri kaikella muulla. Jokaiselle illalle on jotain tekemistä; harrastuksia kotona tai muualla, tapahtumia tai ystävien näkemistä. Jatkuva tekeminen on ainoa asia millä voin yrittää unohtaa sen etten parisuhteessa ole.

Minulle miehenä käy samalla tavalla. Pääsen treffeille ja jonkinlaisiin suhteisiin, mitkä yleensä loppuvat jo muutaman kuukauden jälkeen. Omasta mielestäni syitä ovat: olen introverttiluonne, en osaa automaattisesti huomioida toista niin paljon kuin "kuuluisi". Olen huono lukemaan toista rivien välistä. Toisinaan olen vähän omissa ajatuksissani enkä niin paljon läsnä kuin suhteessa edellytetään. En ole pidemmän päälle sellainen hauska seuramies ja puheenaiheet tuppaavat loppumaan kesken. Kai tässä pitää harkita että alkaisi hyväksymään sen, ettei minulle vaan löydy sopivaa kumppania.

Te, jotka pääsette jopa niihin lyhyihin suhteisiin: älkää ottako paineita, älkää takertuko. Opitte jokaisesta suhteesta ihmissuhdetaitoja ja sitä mitä odotatte suhteilta / kumppanilta ja etenkin alle vuoden kestävissä suhteissa vaan tutustutaan toisiin, pidetään hauskaa ja eletään elämää yhdessä. Ei sillä mielellä, että tässä on nyt pakko olla se, jonka kanssa vietän koko loppuelämäni. Sellainen on ahdistavaa.

Älä lannistu!

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 20:42"]

Älä lannistu!

[/quote]

Pikkuisen pistää lannistamaan, kun "eronnut" tässä vuoden sisällä kaksi kertaa. Molemmat päättyivät siihen, että tunteet mieheltä loppuivat.

siis kelpaathan melko hyvin miehille.... noin 20% miehistä ei pääse millään edes treffeille

Sä sentään pääset suhteeseen. Ite oon ollut sinkku koko ikäni. Ja olen 30+

Tähän on siinä mielessä vähän vaikea vastata että kun ei tiedän ikääsi ja tilannettasi. Voihan olla, ettei sinun ole järkevää sitä vielä edes lopullisesti yrittää hyväksyä, vaan päinvastoin tarvitset vaan rohkeutta yrittää uudestaan, kunnes lopulta löydät oikean miehen jonka kanssa suhde kestää.

Itse olen nelikymppinen, ja minun on oikeasti tarvinnut hyväksyä tuo asia. Olen sekä ruma että sulkeutunut introverttiluonne, siis miesten painajainen. En ole koskaan päässyt edes seurustelusuhteeseen. Kyllähän se nuorempana ahdisti kovasti, mutta minä tosiaan päätin jossain vaiheessa lopettaa sen asian murehtimisen ja keskittyä elämässäni muuhun. Otin pari koiraa, töissä hain ja pääsin vastuullisempiin tehtäviin, ostin yksin sen talon josta olin aina ajatellut että "en minä yksin mitään omistusasuntoa osta vaan sitten miehen kanssa". Ihminen voi lopettaa minkä tahansa asian murehtimisen vain LOPETTAMALLA: tarkkailemalla mieltään ja aina kun siitä aiheesta märinää ja valitusta sisäisessä puheessa esiintyy, lopettamalla se ajatuskulku ja siirtymällä johonkin muuhun.

Mutta voi tosiaan olla että sinun ei ole aika vielä luovuttaa, ja ehkä et sitä pohjimmiltasi halua.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 20:46"]

Sä sentään pääset suhteeseen. Ite oon ollut sinkku koko ikäni. Ja olen 30+

[/quote]

Ei se hirveästi auta jos ne suhteet eivät kestä. :D

Ole onnellinen, että pääset edes seurusteluun asti. Minut naiset kiertää niin kaukaa, ettei mitään voi ikinä edes tapahtua :(
Ikisinkkumies

No, minä olen vain tajunnut että olen liian epävakaa, liian seksuaalinen, liian takertuva ja liian vakuuttelua kaipaava. Kelpaan miehille seksiin, mutta en muuhun, hyvällä tuurilla 1-2 treffeille ennen seksisuhteeksi muuttumista mutta menkööt näin sitten.

Ehkä minä joskus muutun, ehkä en, sen näkee sitten. Välillä harmittaa, mutta en sille nyt juuri hetkessä voi mitään tehdä :D

Ikää kohta 27. Lapsihaaveet saavat ainakin jäädä.

No laske rimaa että tulee miehiä jotka haluavat pitää, eikä vaan jättää seksiä saatuaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 20:49"]

Ikää kohta 27. Lapsihaaveet saavat ainakin jäädä.

[/quote]

Nykyäänhän lapsia tehdään nelikymppiseksi asti, joten ihan turha tuota ikää dramatisoida... Muutenkin tuntuu että monet nykyään haluaa vakiintua oikeasti vasta kolmekymppisenä, joten voi olla että suhteidesi loppumiset liittyy enemmän siihen kuin siihen että sinussa olisi jotain vikaa. Miehet ei ehkä vaan uskalla vakiintua vielä, ei kovin vakavaan suhteeseen.

Minä pyrin ajattelemaan niin päin, että tällaiset miehet eivät kelpaa minulle, ts. eivät ansaitse rakkauttani. Vain sellainen ansaitsee, joka osaa kohdella hyvin, sitoutua ja haluaa olla juuri minun kanssani. Tapaanko vielä joskus sellaisen miehen on sitten eri asia.

Kyllä mä ottaisin melkein kenet vaan naisen joka musta ois kiinnostunut, jos ei olis sitä vakiovaatimusta työllistymisestä.

Ap aivan varmasti kelpaat jollekkin. Älä ainakaan ota sellaista joka on juuri eronnut. Tai siitä on alle kaks vuotta jos se edellinen suhde oli pitkä. Yritä olla onnellinen yksin niin ainakaan tulevalle kumppanille ei tule tumme että olet sen takia että se tavallaan täydentäisi onneasi. Itse olen jo naimisissa mutta oli todella haastaavaa sinkku aikoina löytää naista joka olisi halunnut sitoutua mennä naimisiin tehdä lapsia jne mutta löysin kuitenkin.

Mies26

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 21:00"]

Ap aivan varmasti kelpaat jollekkin. Älä ainakaan ota sellaista joka on juuri eronnut. Tai siitä on alle kaks vuotta jos se edellinen suhde oli pitkä. Yritä olla onnellinen yksin niin ainakaan tulevalle kumppanille ei tule tumme että olet sen takia että se tavallaan täydentäisi onneasi. Itse olen jo naimisissa mutta oli todella haastaavaa sinkku aikoina löytää naista joka olisi halunnut sitoutua mennä naimisiin tehdä lapsia jne mutta löysin kuitenkin. Mies26

[/quote]

Täyttä paskaa