Lue keskustelun säännöt.
Milloin lopettaa lapsen harrastus?
15.09.2015 |
Ja täytyykö sitä edistystä edes tapahtua?
Lapsi on harrastanut koripalloa kohta 3 vuotta. Verrattuna joukkuetovereihin hän ei ole siinä loistava eikä ihan hyväkään. Sanoisin taitojen olevan ok:n ja välttävän välillä. Viime vuonna kehitystä pallon käsittelyssä ei tapahtunut kuin hieman. Hän ei ole aloituskokoonpanossa ja kentälle pääsee kerran kaksi selkeästi sen turvin, että seuran ajatuksena on "kaikki saa pelata".
Lapsi tykkää itse koripallosta ja sanoo, että haluaa jatkaa. Mutta treeneissä kehonkieli kertoo jotain ihan muuta. Hän ottaa pari juoksuaskelta pallon perään ja luovuttaa heti. Hän on aina askeleen jäljessä, koska pelinseuraaminen herpaantuu.
Odotan koko ajan koska joukkuetoverit alkavat nälviä tai hiljaa hylkiä. "Voi ei, tuo tulee meidän joukkueeseen." Pelissä pallon syöttämisestä lapselle on turha kuvitellakaan. Lapsi juoksee sitten pelitapahtumien reunalla kenttää päästä päähän. En tarkoita, että kaikista täytyisi tulla kilpaurheilijoita tai maajoukkuetason pelaajia, mutta täytyisi lajiin joku lahja ja palo olla. Nyt sitä ei ole.
Tärkeintä on tietysti lapsen halu jatkaa, mutta herää kysymys kannattaako? Löytyykö muita jotka olleet vastaavassa tilanteessa? Kärjistettynä: Antaako lapsen harrastaa lajia, jossa hän on selkeästi huono?
Kommentit (14)
Minusta lapsi saa itse päättää. Jos tykkää jatkaa, niin anna jatkaa. Ei tarvi olla aina niin hyvä ja tehokas. Jokainen saa tehdä sitä, mistä tykkää. Miksi pitäisi olla hyvä.
Itse ratsastin nuorena 6 vuotta. En koskaan tullut hyväksi, en kilpaillut, en ollut mikään nouseva tähti. Ne muutamat kilpailut, joihin osallistuin, meni aina ihan penkin alle. Silti rakastin ratsastamista, en olisi luopunut siitä mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:01"]
Lapsi tarvitsee onnistumisen tunteen, että kehittyy ja uskaltaa osallistua. Voi olla, että laji on oikea, ryhmä vain on väärä. Puhu valmentajan kanssa, miten hän asian näkee, onhan teillä palkattu valmentaja eikä joku isä-valkku? Mutta lajeja on muitakin, koris on poikkeuksellinen nopeasti etenevä peli, joten olisiko joku hitaampi, kuten futis, hänelle parempi? Tuo ei selviä kuin kokeilemalla.
[/quote]
Olemme vaihtaneet jalkapallon koripalloon, koska koris oli se laji jota hän halusi harrastaa. Futis ei ollut lajina hänelle ollenkaan sopiva. Tietynlainen jalkanäppäryys/ketteryys puuttuu tyystin.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:05"]
Minusta lapsi saa itse päättää. Jos tykkää jatkaa, niin anna jatkaa. Ei tarvi olla aina niin hyvä ja tehokas. Jokainen saa tehdä sitä, mistä tykkää. Miksi pitäisi olla hyvä.
Itse ratsastin nuorena 6 vuotta. En koskaan tullut hyväksi, en kilpaillut, en ollut mikään nouseva tähti. Ne muutamat kilpailut, joihin osallistuin, meni aina ihan penkin alle. Silti rakastin ratsastamista, en olisi luopunut siitä mistään hinnasta.
[/quote]
Ymmärrän mitä tarkoitat. Itse ratsastin 7 vuotta lapsena ja en ollut siinä ikinä kilpailutasolla. Harrastin vain koska halusin. En edes yrittänyt kilpailla!
Mutta onnistumisen tunteita ei lapsi koripallosta saa. Ei edes välillä valmentajan kehuja. :-/
ap
Lisään vielä, että valmentaja on palkattu, pitkän linjan valmentaja.
ap
Minkä ikäinen lapsi on? Onko jossain vaiheessa odotettavissa, että joukkue alkaa harjoitella kisoihin ns. tosissaan jolloin ei enää katsota hyvällä jaloissa pyörijöitä, vai onko tuo vain harrastelija joukkue? Kaipa se olisi parasta puhua ihan valmentajan kanssa miten hän näkee joukkueen ja poikasi tulevaisuuden siinä. Ikävä tilanne tietysti, onko ongelma muuten mielestäsi motorisessa kömpelyydessä, vai siinä ettei osaa lukea pelitilanteita ja mennä niihin mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:01"]
Lapsi tarvitsee onnistumisen tunteen, että kehittyy ja uskaltaa osallistua. Voi olla, että laji on oikea, ryhmä vain on väärä. Puhu valmentajan kanssa, miten hän asian näkee, onhan teillä palkattu valmentaja eikä joku isä-valkku? Mutta lajeja on muitakin, koris on poikkeuksellinen nopeasti etenevä peli, joten olisiko joku hitaampi, kuten futis, hänelle parempi? Tuo ei selviä kuin kokeilemalla.
[/quote]
Olemme vaihtaneet jalkapallon koripalloon, koska koris oli se laji jota hän halusi harrastaa. Futis ei ollut lajina hänelle ollenkaan sopiva. Tietynlainen jalkanäppäryys/ketteryys puuttuu tyystin.
ap
[/quote]
No vaihdoitte kyllä vaikeampaan lajiin, jos ketteryys puuttuu. Oma poika harrastaa molempia, toinen poika futista ja lätkää ja voin sanoa, että nimenomaan tuo koris vaatii kyllä ihan erilaista ketteryyttä kuin mikään noista muista lajeista. Onhan noita liikuntalajeja vaikka mitä, nassikkapaini kehittäisi tuota ketteryyttä, tennis kehittää käsi-silmäkoordinaatiota ja voisi alkuun ainakin olla vähän hitaampi laji. Sulkis on hyvä, tosin siinäkin mennään jo aika alusta aika kovaa. Sähly, hitaampi kuitenkin kuin lätkä ja ei tarvitse osata luistella niin hyvin...
Kannattaa varmaan jutella lapsen kanssa ja yrittää selvittää pitääkö hän todella siitä koripallosta vai onko kyse sellaisesta että ei halua tai uskalla luovuttaa kun pelkää tuottavansa esim juuri vanhemmille pettymyksen tai ajattelee että kun on itse juuri koripalloon halunnut vaihtaa niin ei tohdi myöntää ettei se ollutkaan niin kivaa kuin ajatteli.
Sinänsä en näe mitään ongelmaa siinä että lapsi on huono harrastuksessaan mutta juuri joukkuelajeissa on se paha että jos ei uskalla tai osaa kunnolla pelata niin itsetuntohan siinä laskee jo ilmeisesti entuudestaan aika aralla lapsella kun ei saa joukkuekavereiden hyväksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi sanoo haluavansa jatkaa, onko se hänen oma aito mielipide, vai haluaako hän jatkaa, koska on huomannut, että vanhemmat haluavat hänen pelaavan koripalloa ja sitä arvostetaan ja sitä kautta häntä arvostetaan, jos hän pelaa koripalloa? Lapsi voi haluta jatkaa, koska haluaa miellyttää vanhempia.
Harrastaa voi sellaisiakin asioita, joissa ei ole hyvä. Toki ryhmän tason pitää olla sopiva. Jos kyseessä on kovasti kilpaileva joukkue, jossa nimenomaan haetaan vahvaa kehittymistä ja peleissä pärjäämistä, voisi etsiä hänelle paremmin sopivan "puulaaki" joukkueen.
Vanhempien tehtävä on tarjota vaihtoehtoja harrastamiselle ja lapsi saa päättää, mitä haluaa harrastaa ja mistä tykkää. Jos koris ei kuitenkaan ole se hänen juttu ja hän ei ole näppärä pallon kanssa, kokeilkaa seuraavaksi jotain muuta, vaikka uintia tai suunnistusta tai telinevoimistelua.
Anna jatkaa niin pitkään kuin tahtoo. Alkakaa kuitenkin etsiskellä rinnalle jotain muuta harrastusta. Lapset kehittyvät niin eri tahtiin, että ikäluokissa ovat aina alkuvuodesta syntyneet vahvemmilla, kun ovat melkein vuoden vanhempia kuin loppuvuodesta syntyneet. Ja se vuosi on kymmenesosa elämästä 10-vuotiailla!
Joukkuepelaamiseen sisältyy paljon muutakin kuin tekninen pelitaito. Joukkue voi olla lapselle juuri se oma viiteryhmä, jossa on jotain muuta merkitystä hänelle kuin pelissä menestyminen.
Hieno juttu, että on tuo kaikki pelaa-periaate. Se antaa hitaammin kehittyville ja loppuvuodesta syntyneille mahdollisuuden osallistua. Tietenkin sinun kannattaa keskustella valmentajan kanssa jatkamisesta. Hänellä voi olla selkämpi käsitys siitä, mitä pelaaminen lapsellesi antaa. Jos itse et harrasta pelaamista, voit tulkita kehonkieltä väärin. Esimerkiksi oma lapseni oli koko sielustaan innostunut eräästä lajista, jossa peliväline lähti hänen hallustaan aina alta aikayksikön. Se vaan oli hänen tapansa pelata, että syöttö lähti seuraavalle pelaajalla hyvin nopeasti. Sivusta katsoen olisi voinut päätellä, että ei hän halua pelata vaan päästä pelissä mahdollisimman vähällä.
Älä missään tapauksessa vaadi lasta lopettamaan vaan hae niitä vaihtoehtoisia harrastuksia ja anna hänelle valinnavaraa. Mutta tyydy siihen, jos lapsesi on mieluummin huono pelaaja kuin hyvä viulunsoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketteryyttä hänellä ei ole. Etten sanoisi kömpelyyteen taipuvainen, mutta tosiaan vaihdoimme lapsen halusta lajia. Ehkä myös ajattelimme, että lajin ollessa mieluisa, tulee taidotkin kehittymään. Suurin ongelma on ehkä se, että lapsen ominaisuudet (kömpelyys, jäykkyys) eivät sovellu tähän lajiin ollenkaan.
Painiakin kokeilimme koriksen ohella (kehonhallintaa), mutta siitä lajista lapsi ei tykännyt yhtään. Sählyä olen tarjonnut monet kerrat, mutta lapsi ei innostu.
Eilen kysyin lapselta suoraan, että haluaako hän jatkaa. Kysyin myös, että sanooko hän joo vain sen takia, että se on jotain mitä hän luulee, että me vanhemmat haluamme kuulla. Sanoi, ettei sano. Silti kuitenkin sanoo, että jos treenikertoja tulee yhtään enempää, hän lopettaa koripallon. Nyt treenejä on 3 krt/vk.
Lapsi on nyt 9-vuotias. Pelejä ja turnauksia on kuten tällaisissa joukkuelajeissa on. Säännöllisen epäsäännöllisesti koko ajan.
Ehkä kysyn valmentajan mielipidettä asiaan...
ap
Kuulostaa siltä, että lapsi haluaisi pelata korista, mutta hänelle riittäisi pelaaminen oman kunnon ja hauskan pidon vuoksi kerran kaksi viikossa, ei treenaminen noin monta kertaa viikossa ja peleissä ravaaminen joka viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 10:34"]
Kuulostaa siltä, että lapsi haluaisi pelata korista, mutta hänelle riittäisi pelaaminen oman kunnon ja hauskan pidon vuoksi kerran kaksi viikossa, ei treenaminen noin monta kertaa viikossa ja peleissä ravaaminen joka viikonloppu.
[/quote]
Näin minäkin sen olen ajatellut. Vielä kun löytäisi tuon ikäiselle sopivan puulaaki-joukkueen. Murrosikäisille on, mutta ei näin pienille.
Olen miettinyt myös tarvitseeko harrastuksen olla aina liikunnallista. Voihan harrastaa muutakin. Partiossa hän kävi, mutta kaverit hävisivät jalkapalloon (jäi partioon ainoaksi pojaksi), joten hän ei halunnut enää jatkaa. Tämä oli harmi sinällään. Yritin vakuuttaa, ettei se haittaa olla ainoa poika vaan vakuuttelut eivät menneet läpi. VPK voisi olla vaihtoehto myös, jos lapsi innostuisi.
ap
Olen jo vuosikausia ihmetellyt, miksi urheilu- ja musiikkiharrastuksissa tähdätään aina huipulle. Kuitenkin monet haluaisivat pelata tai soittaa ilman kovia vaatimuksia ja paineita, vain harrastuksekseen, huvikseen. Miksi pitää koko ajan arvioida, kuinka paljon on tietyssä ajassa kehittynyt. Jos kehitystä ei tapahdu kiiluvasilmäisten valmentajien ja opettajien mielestä, niin helposti käy niin, että harrastaja heitetään ulos, koska huonosti edistynyt muka pilaa maineen. Kunpa edelleen olisi mahdollista harrastaa palloilua tai jotain muuta ihan omaehtoisesti, mutta eihän se onnistu, kun lapsia ei enää asu riittävän paljon lähekkäin, jotta saisi pystyyn jalkapallo- tai jotkin muut joukkueet ihan ilman valmentajia tai ohjaajia. Ja kaikki saisivat pelata ihan oikeasti. Se olisi hauskaa ja tuottaisi mielihyvää ilman paineita.
Lapsi tarvitsee onnistumisen tunteen, että kehittyy ja uskaltaa osallistua. Voi olla, että laji on oikea, ryhmä vain on väärä. Puhu valmentajan kanssa, miten hän asian näkee, onhan teillä palkattu valmentaja eikä joku isä-valkku? Mutta lajeja on muitakin, koris on poikkeuksellinen nopeasti etenevä peli, joten olisiko joku hitaampi, kuten futis, hänelle parempi? Tuo ei selviä kuin kokeilemalla.