Olen todella poikki enkä jaksa enää
Olen niin poikki, etten jaksa hakeutua edes mielenterveyspaleluiden pariin, jonot kun ovat pitkät eikä se myöskään näitä ongelmiani ratkaise että käyn jonkun kanssa juttelemassa. Todella moni asia lähipiirissä on mennyt siis suoraan sanottuna ihan pieleen, suurinpaan osaan asioista minulla ei ole ollut mitään vaikutusvaltaa vaan kyseessä on ollut puhtaasti huono tuuri tai muiden mokailut joihin en ole voinut vaikuttaa.
Sen lisäksi omassa elämässä on isoja asioita pielessä, olen niihin yrittänyt saada apua mutta huonolla menestyksellä. Olen myös sosiaalityöntekijältä yrittänyt saada apua, ei hyödyttänyt mitenkään. Varsinkin taloudellinen tilanteeni on täysin surkea eikä mitään parannusta näkyvillä, valmistumiseeni menee vielä vuosikausia vaikka opiskelisin niska limassa aamusta iltaan, opiskelemaani alaa kun ei voi tenttiä vaan tähän kuuluu harjoittelut, pakollinen läsnäolo jne. Ja onhan se fakta, ettei sukupolvestani vaan kuin harvat valitut saa enää vakityötä, muut joutuvat elämään pätkätöillä tai työttömyystuilla. Opintovelkaa on jo vaikka muille jakaa. Olen sairastanut vakavan masennuksen jo kerran enkä haluaisi enää tipahtaa niin syvälle, ei minulla ole varaa psykoterapiaankaan enää toista kertaa.
Mitä teen kun en enää jaksa? En voi puhua tästä kenellekään.
Kommentit (49)
Onko perhettä? Jos ei niin lähde ulkomaille töihin.
Niin mikä se päässä sitten suttaa? Onko omatunto puhdas?
Ei opiskelijalla ole varaa olla sairaslomalla! Hyvänen aika sentään mitä kaikkea neuvotte :D
Olen tehnyt keikkaduunia, mutta nyt on sairasloma takana jonka vuoksi en pystynyt vähään aikaan tekemään töitä ollenkaan, taloudellinen tilanne siis heikkeni entisestään. Sosiaalitoimisto ei suostunut koko vuokraani maksamaan, vaikka täällä pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton löytää halpa asunto jos ei ole suhteita. Eli on pitänyt pihistellä sekä ruoasta että lääkkeistä jotta olen saanut vuokran maksettua.
Perhettä (omia lapsia) minulla ei ole. Tekisi mieli kyllä häippästä ja pitkäksi aikaa! Sitten kyllä valmistuminen jäisi entistä enemmän johonkin tulevaisuuteen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 18:24"]
Niin mikä se päässä sitten suttaa? Onko omatunto puhdas?
[/quote]
Olen vaan täysin poikki jatkuvien vastoinkäymisien takia. Ei missään vaiheessa tasaisempaa vaihtetta, jolloin asiat olisivat hyvin tai edes kohtalaisesti. Omatuntoni on puhdas, en ole sekaantunut mihinkään laittomuuksiin tms. Ylipäätään olen aina yrittänyt hoitaa asiat hyvin, olen varmaankin ylitunnollinen ja siksikin uupunut. Olen aina tottunut vaan kestämään ja kestämään, kannattelemaan muitakin vaikka itselläkin olisi kuinka hirveitä ongelmia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 18:17"]
Haet sairaslomaa Tutkitutat kilppariarvot Hankit keikkaduunia ja rahaa ja kokemusta Tee ja elä
[/quote]
Ja näillä kaikki ongelmat katoavat? :)
Mitä teen, kaikki tuntuu ihan oikeasti täysin toivottomalle? Yritän epätoivoisesti vaimentaa nämä itsetuhoiset ajatukset päästäni.
Ap
Olet masentunut, jos kaikki näyttää toivottomalta. Masennukseen on olemassa hoitoa ja lääkkeet. Mutta siitä huolimatta kannattaa tarkistuttaa veriarvot labrassa ja edes yrittää ulkoilla ja syödä hyvin sekä levätä paljon. Apua saa ja kannattaa pyytää. Eikö asuinpaikkakunnallasi ole sellaista matalan kynnyksen juttelupaikkaa, jonne voi mennä vaikka samana päivänä? Tampereella on sellainen kuin kriisikeskus Osviitta, ja se on hemmetin hyvä paikka. Ei kysytä sukunimeä tai hetua, voit esittäytyä vaikka Pirjo-Riitaksi jos huvittaa. Siellä on toinen ihminen vapaasta tahdostaan kuuntelemassa ja auttamassa. Etsi sellainen paikka ja mene sinne. Sinulla on oikeus saada apua ja tukea.
Olen myynyt kaiken omaisuuden, jonka voi myydä. Ylipäätään olen jo luopunut harrastuksistani. Minulla ei ole enää mitään muuta kuin koulu ja satunnaiset keikkatyöt. Harmi että rakas ja pitkäaikainen harrastukseni maksoi useita satoja euroja vuodessa, ilmaiseksi ei pysty tuota lajia harrastamaan :(
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 18:28"]Olen tehnyt keikkaduunia, mutta nyt on sairasloma takana jonka vuoksi en pystynyt vähään aikaan tekemään töitä ollenkaan, taloudellinen tilanne siis heikkeni entisestään. Sosiaalitoimisto ei suostunut koko vuokraani maksamaan, vaikka täällä pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton löytää halpa asunto jos ei ole suhteita. Eli on pitänyt pihistellä sekä ruoasta että lääkkeistä jotta olen saanut vuokran maksettua.
Perhettä (omia lapsia) minulla ei ole. Tekisi mieli kyllä häippästä ja pitkäksi aikaa! Sitten kyllä valmistuminen jäisi entistä enemmän johonkin tulevaisuuteen.
Ap
[/quote]
Töihin
Tee enemmän töitä. Rahaa tulee enemmän. Hae ja kokeile eri alojen töitä, ole poikkitieteellinen, opettele uusi kieli tai taito. Lenkkeile. Kävele. Ulkoile, sienestä
Liity Amnestyyn, unisefille, sprrään....
Pukeudu ulkomaalaiseksi ja hae fattasta rahaa! Tiedän, että tämä onnistui eräältä ihmiseltä! Kokeile ja tule sitten kertomaan tänne, miten kävi!
Saat jännitystä ja elämäniloa sekä ehkä myös rahaa!
Ensinnäkin turha stressailla vielä opintolainasta. On mullakin todella paljon velkaa mutta ajattelin aloittaa siitä straamisen vasta valmistumisen jälkeen.
Eikä siitä valmistumisestakaan kannata murehtia, valmistut sitten kun valmistut. Varsinkin jos sanoit että alalla jota opiskelet on paljon työttömyyttä, tpsin nyt on jokapuolella. Itse tilanteessasi ottaisin vähän etäisyyttä asioihin. Ehkä laittaisin opiskelut vähäksi aikaa jäihin tai opiskelisin vain muutamia kursseja ja ehkä sitten myöhemmin alottaisin opiskella täyspainoisemmin.
Haet sairaslomaa
Tutkitutat kilppariarvot
Hankit keikkaduunia ja rahaa ja kokemusta
Tee ja elä