Lue keskustelun säännöt.
Miten selvisit kolmenkympin kriisistä?
10.09.2015 |
Ahdistaa vanheneminen, se ettei ole saavuttanut niitä asioita elämässä, joista haaveili. Ahdistaa rapistuva ulkonäkö, ettei tajunnut miten kaunis sitä olikaan, lähes täydellinen. Joka päivä tuntuu, että uusia ryppyjä ilmestyy.. Kaduilla jokainen nainen näyttää nuoremmalta ja kauniimmalta kuin minä. Opiskeluissa menee vielä monta vuotta, olen vanha kurppa kun pääsen työelämään. Kauhea pelko, että mies (nuorempi kuin minä) lähtee nuoremman ja paremman matkaan ja jättää minut ja lapsen. Vaikka tiedän tuon pelon olevan melko turha, en voi itse pelolle mitään :( Hirveä ahdistus koko ajan. Apua!
N26
Kommentit (36)
Opiskelin lisää, sain vauvan, olin onnellinen parisuhteessa, nautin elämästäni, osasin hoitaa arkibudjetin, olen tyytyväinen itseeni ja elämäntilanteeseeni. Tässä on tämä tämän hetken arki, nautin siitä mitä minulla on. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähän olet vielä nuori, herranjestas! Mitä sä tollasia murehdit? Mulle tollanen kriisi tuli vasta 38 vuotiaana.
N 40
Nyt alkaa 4-kympin kriisi dominoida, joten edellinen jäänyt taka-alalle.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:12"]
Opiskelin lisää, sain vauvan, olin onnellinen parisuhteessa, nautin elämästäni, osasin hoitaa arkibudjetin, olen tyytyväinen itseeni ja elämäntilanteeseeni. Tässä on tämä tämän hetken arki, nautin siitä mitä minulla on. :)
[/quote]
Miten minäkin osaisin nauttia tästä mitä minulla on? Olen katkera että masennus vei parhaat vuoteni, ulkonäköni, pilasi opiskelut... tuntuu, että olen ikäisiäni elämässä "jäljessä". Vaikka minulla on ihana mies ja pieni lapsi, en osaa nauttia vaan stressaan tulevaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:13"]
Sähän olet vielä nuori, herranjestas! Mitä sä tollasia murehdit? Mulle tollanen kriisi tuli vasta 38 vuotiaana.
N 40
[/quote]
No oon varmaan median aivopesemä kun olo on kuin vanhalla mummolla :D Kai tässä kaipaa menetettyä nuoruutta. Vuodet menee hirveetä vauhtia, tuntuu ettei itse pysy perässä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkumalla nuorempien parissa. Oikeasti, se auttaa, jos pystyy sulkemaan korvat ikätovereidensa murheilta. Jos kaverit on 23-26 niin ei niitä kiinnosta sun puheet siitä mitä pitäis jo olla, miten kamalaa on olla 30, koska he elävät juuri sitä kiivainta elämänvaihettaan.
En selvinnyt, kun sitä ei ollut. Ei ollut neljänkympin kriisiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin ja sain töitä alalta, jolla olen hyvä. Elintaso nousi ja minulla oli varaa tehdä kaikkea, mistä nuorena haaveilin.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:12"]
Opiskelin lisää, sain vauvan, olin onnellinen parisuhteessa, nautin elämästäni, osasin hoitaa arkibudjetin, olen tyytyväinen itseeni ja elämäntilanteeseeni. Tässä on tämä tämän hetken arki, nautin siitä mitä minulla on. :)
[/quote]
Miten minäkin osaisin nauttia tästä mitä minulla on? Olen katkera että masennus vei parhaat vuoteni, ulkonäköni, pilasi opiskelut... tuntuu, että olen ikäisiäni elämässä "jäljessä". Vaikka minulla on ihana mies ja pieni lapsi, en osaa nauttia vaan stressaan tulevaa.
ap
[/quote]
Opettele. Muuten itket vielä katkerammin nelikymppisenä, kun olet antanut seuraavankin 10 vuoden kulua hukkaan murehtiessa. Lue mindfulness-tekniikasta, se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:12"]
Opiskelin lisää, sain vauvan, olin onnellinen parisuhteessa, nautin elämästäni, osasin hoitaa arkibudjetin, olen tyytyväinen itseeni ja elämäntilanteeseeni. Tässä on tämä tämän hetken arki, nautin siitä mitä minulla on. :)
[/quote]
Miten minäkin osaisin nauttia tästä mitä minulla on? Olen katkera että masennus vei parhaat vuoteni, ulkonäköni, pilasi opiskelut... tuntuu, että olen ikäisiäni elämässä "jäljessä". Vaikka minulla on ihana mies ja pieni lapsi, en osaa nauttia vaan stressaan tulevaa.
ap
[/quote]
Minulla masennus vei parhaat vuodet parinkympin hujakoilla, myöhästytti opintojani ja työelämään kiinni pääsemistä. Nyt kun katson päälle kolmikymppisenä elämääni, niin olen todella tyytyväinen siihen, että masennus ei ole osa arkeani ja jos vaikka olisikin, niin tietäisin mitä sille pitää tehdä. Pystyn siis hallitsemaan elämääni ihan eri tavalla kuin tuolloin. Sain päälle parikymppisenä esikoiseni ja toisen lapsen vähän vaille 30-vuotiaana ja olen pystynyt nauttimaan toisen lapsen kanssa olemisesta ihan eri lailla kuin silloin nuorempana, jolloin oli paljon suuremmat opiskelu-työelämä-pärjääminen -paineet + elämän opettelu esikoisen kanssa.
Nyt saan tehdä valintoja itse, miettimättä mitä mieltä muut ovat. En ole riippuvainen kenestäkään, minulla on ihana mies ja ihanat lapset ja vaikka arki on välillä aikamoista pakkopullaa, niin sellaista se nyt vain on lapsiperheessä. :) Pitää osata nauttia hetkistä, hassutella, olla iloinen kodista, tehdä niitä juttuja jotka tekevät meidän perheemme onnelliseksi ja iloiseksi. Ei meillä ole varaa lähteä Thaimaahan tai ostaa Rolexeja tai mennä Vuittonit keikkuen laittamaan botoxia. Minun kroppani on yli 30-vuotiaan, kaksi lasta synnyttäneen ja elämää nähneen naisen kroppa. Harrastan sellaista liikuntaa, missä minun ei tarvitse vertailla kehoni kaaria 20-vuotiaisiin timmeihin mimmeihin, vaan saan nauttia liikkumisesta ja yhdessä tekemisestä. Jos teet elämässä asioita jotka eivät tuo sille iloa, niin mitäs kävisi jos jättäisit ne tekemättä? Ja hankkisit tilalle jotain mukavaa?
Laita paperille kaikki ne asiat joista olet iloinen, asiat joiden eteen olet tehnyt työtä ja kaikki saavutuksesi, myös pienetkin. Itse lasken saavutuksiksi esim. sen, että kasvattajana toimin eri tavalla kuin vanhempani ja sen, että selätin masennuksen ja opin itsestäni paljon. Tee erillinen lista asioista joihin et ole tyytyväinen ja joita haluaisit muuttaa - ja joita ON mahdollista muuttaa. Sitten voit tehdä vielä kolmannen listan johon voit kirjata asioita joista olet kateellinen ja sitä listaa voit katsoa erittäin kriittisellä silmällä. Jos olet esim. kateellinen ystävälle, jolla on hienompi koti ja uratykkimies, niin voikin olla että sen perheen äiti on kateellinen sinulle, jonka mies on enemmän kotona ja osa perheen arkea. Ei todellakaan kannata suoraan verrata omaa elämää muiden elämään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en mä siitä mitenkään selvinnyt. Miten siitä voi selvitä ylipäänsä? Mulla oli vuosikausia kestovitutus päällä, tuntui ettei elämä etene. Niin se vaan menee, että aikuisena haluaa asioita, ja jos niitä ei voi tai osaa hankkia, niin tuppaahaan se vituttamaan niin ettei veri kierrä.
Mun piti kolmekymppisenä aloittaa moni asia alusta, ja todeta, että esimekriksi minkäänlaista urakehitystä tuskin tulen koskaan saamaan, hyvä jos saan töitä. Monet haaveet piti vaan yksinkertaisesti unohtaa ja alkaa miettiä, mitä hyvää saa aikaiseksi siitä, mitä vielä on. Ja mun haaveet oli hyvin maltillisia ja kohtuullisia, ei mitään haihatteluja.
Että täällä yksi, joka ei ole oman elämänsä sankari eikä tee sitruunasta limonaadia ja löydä avoimia ovia kun entiset sulkeutuu ja sitä rataa.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:28"]
Terapian paikka. Oikeasti.
[/quote]
Aloitan terapian piakkoin, kiitos vain huolenpidosta :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:21"]
Liikkumalla nuorempien parissa. Oikeasti, se auttaa, jos pystyy sulkemaan korvat ikätovereidensa murheilta. Jos kaverit on 23-26 niin ei niitä kiinnosta sun puheet siitä mitä pitäis jo olla, miten kamalaa on olla 30, koska he elävät juuri sitä kiivainta elämänvaihettaan.
[/quote]
Jaa, mulla on kyllä päin vastoin... Olen porukan vanha ämmä, koska muut ovat nuorempia :D
ap
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:12"]
Opiskelin lisää, sain vauvan, olin onnellinen parisuhteessa, nautin elämästäni, osasin hoitaa arkibudjetin, olen tyytyväinen itseeni ja elämäntilanteeseeni. Tässä on tämä tämän hetken arki, nautin siitä mitä minulla on. :)
[/quote]
Miten minäkin osaisin nauttia tästä mitä minulla on? Olen katkera että masennus vei parhaat vuoteni, ulkonäköni, pilasi opiskelut... tuntuu, että olen ikäisiäni elämässä "jäljessä". Vaikka minulla on ihana mies ja pieni lapsi, en osaa nauttia vaan stressaan tulevaa.
ap
[/quote]
Kerro joskus jos keksit ratkaisun! Sama tilanne täällä, kaiken lisäksi se ura jolle olisin halunnut ja sopinut, on mennyt ohi lopullisesti. En pysty edes pääsemään ruohonjuuritason tehtäviin, joten av:n vakioneuvo opiskella jotain joka olisi melkein samaa, ei nyt toimi.
Unhdin kokonaan, että mulle pitäis tulla jonkin sortin kriisi. Samoin unohdin neljänkympin ja viidenkympin kriisit. Nyt viidenkympin jälkeen alkaa huomaamaan, ettei enää parikymppinen ole eli joskus peilistä tuijottaa vastaan vanhempi nainen, kuin mitä itsestä tuntuu, mutta ei sille mitään voi. Sama kohtalo on meillä kaikilla.
Useimmiten en kuitenkaan ikää mieti edes peiliin katsoessa. Ja silloin sitä ikää ei "huomaa". Näkee vaan itsensä just sellaisena, kuin on aina ollut. Mä luulen, että kun se vanheneminen ei ole mikään kamala mörkö itselle, niin siihen ei kiinnitä huomiota samalla tavoin kuin sellainen, joka murehtii ja märehtii ikääntymistä jo kolmenkympin nurkilla. Ja tietty vanheneminen iskee eniten ulkonäkökeskeisiin ihmisiin. Mä en ole koskaan ollut sellainen.
Mulla oli juuri vähän ennen 3-kymppiä, joskus 28-vuotiaana, kamala kriisi. Ei kuitenkaan mitään järisyttävän pahaa ja meni nopeasti ohi. Mutta nyt 35-vuotiaana... Ihan hirveä kriisi ollut viimeisen vuoden ajan eikä tunnu helpottavan. Vanha kurppa, niinhän ap:kin antoi ymmärtää, kun "olen vanha kurppa kun pääsen työelämään".
Mun nuorin lapsi aloitti juuri eskarin ja on ahdistavaa nähdä miten moni äiti siellä on mua parhaimmillaan 10v nuorempi. Lisäksi kun katsoo jotain urheilukisoja, niin kaikki kilpailijat on nuorempia, kaikki kauniit ja halutut laulajat on nuorempia, lääkärit ja hoitajat on nuorempia... Kaikki alkaa olla nuorempia ja välillä on niin vaikea ottaa heitä sen vuoksi vakavasti. Nuoren lääkärinkin luo kun menee, niin ei sen sanaan luota niin täydellisesti kuin vanhemman lääkärin vaikka järki sanoo, että voisi luottaa.
Ehkä vanhenemisen kestäisi paremmin, jos elämän kaikki osa-alueet olisi kunnossa...
uskottelemalla itselleni, että olen ikuisesti 21. muut vanhenevat, mutta minä saanuudistettua solunimieleni mukaan ja siten säilytän ikuisen terveyden ja rypyttömän kauneuden. toimii! Olen 40- vuotta ja ilman ryppyjä ja vaivoja. mindpower sister, mindpower.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:49"]
uskottelemalla itselleni, että olen ikuisesti 21. muut vanhenevat, mutta minä saanuudistettua solunimieleni mukaan ja siten säilytän ikuisen terveyden ja rypyttömän kauneuden. toimii! Olen 40- vuotta ja ilman ryppyjä ja vaivoja. mindpower sister, mindpower.
[/quote]
No tämä se vasta säälittävää onkin, ettei myönnä että vanhenee. Tuon ikäinen nyt on ihan ikäloppu ja parasta ennen-päiväys menny ajat sitten.
Ulkonäkö ja vanheneminen ei tunnu missään, sellainen ei ole mulle tärkeää. Sen sijaan oli tärkeää tehdä asioita, jotka kiinnostivat, saada uusia haasteita. Hyppäsin pois tylsästä kaupungin virasta ja muutin ulkomaille mielenkiintoisempaan työhön. 15 vuoden jälkeen asun edelleen ulkomailla, tosin eri maassa, enkä ole aikeissa palata Suomeen. Mies on pysynyt kyydissä kaikki nämä vuodet.