Lue keskustelun säännöt.
Miten selvisit kolmenkympin kriisistä?
10.09.2015 |
Ahdistaa vanheneminen, se ettei ole saavuttanut niitä asioita elämässä, joista haaveili. Ahdistaa rapistuva ulkonäkö, ettei tajunnut miten kaunis sitä olikaan, lähes täydellinen. Joka päivä tuntuu, että uusia ryppyjä ilmestyy.. Kaduilla jokainen nainen näyttää nuoremmalta ja kauniimmalta kuin minä. Opiskeluissa menee vielä monta vuotta, olen vanha kurppa kun pääsen työelämään. Kauhea pelko, että mies (nuorempi kuin minä) lähtee nuoremman ja paremman matkaan ja jättää minut ja lapsen. Vaikka tiedän tuon pelon olevan melko turha, en voi itse pelolle mitään :( Hirveä ahdistus koko ajan. Apua!
N26
Kommentit (36)
Kukaan ei enää sano "Sä olet vielä niin nuori, että sulla on vielä aikaa". Nyt se on lähinnä sitä, että taivastellaan, että "Sullakin tuota ikää alkaa olla, niin pitäisiköhän sun alkaa jo sitä tätä ja tuota". Ja vauvahaaveista jos jollekin erehtyy sanomaan, niin ensimmäisenä aletaan kysellä, että vieläkö meinaat vanhalla iällä ruveta.
Kun on yli 30v, niin ikä on koko ajan tapetilla. Halusit tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen kriiseilemistä siinä on? Itse täytin 30 viime keväänä,enkä ole potenut minkäänsortin kriisejä ikinä ikäni vuoksi.Mitä se hyödyttää?
Minua ei vanheneminen pelota tippaakaan,päinvastoin.Vuosi vuodelta tulen vaan viisaammaksi.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:58"]
Mitä ihmeen kriiseilemistä siinä on? Itse täytin 30 viime keväänä,enkä ole potenut minkäänsortin kriisejä ikinä ikäni vuoksi.Mitä se hyödyttää?
Minua ei vanheneminen pelota tippaakaan,päinvastoin.Vuosi vuodelta tulen vaan viisaammaksi.
[/quote]
Ei sille oikein itse mitään voi. Se kriisi tulee jos on tullakseen vaikka miten yrittäisi olla kriiseilemättä.
Ei ollut aikaa pohtia mitään kolmenkympin kriisejä. Oli työ, remontoitava okt ja kolme pientä lasta. Oli keskenmeno, uusi vauva, vaihdettiin molemmat vanhemmat työpaikkoja, muutettiin, käytiin homeoikeudenkäyntiä useampi vuosi kunnes lopulta saatiin korvaukset, paras ystävä sai syövän ja kuoli, isä kuoli leikkauspöydälle, äiti ja sisko leikattiin, töissä 100+ matkapäivää vuodessa pahimmillaan. Muutaman rypyn ja kilon fundeeraaminen ei tullut mieleen, mutta joka paikkaa kivisti ja olin varma että mulla on kanssa syöpä.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 10:49"]
uskottelemalla itselleni, että olen ikuisesti 21. muut vanhenevat, mutta minä saanuudistettua solunimieleni mukaan ja siten säilytän ikuisen terveyden ja rypyttömän kauneuden. toimii! Olen 40- vuotta ja ilman ryppyjä ja vaivoja. mindpower sister, mindpower.
[/quote]
No tämä se vasta säälittävää onkin, ettei myönnä että vanhenee. Tuon ikäinen nyt on ihan ikäloppu ja parasta ennen-päiväys menny ajat sitten.
[/quote]
hah, kateellinen olet kun jotkut ovat nelikymppisenäkin rypyttömiä. jos et osaa uudistaa kehoasi, niin opettele. mutta susta ei taida olla siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni oli pieni "kriisi" juuri kun täytin 30 v. ...Kunnes aloin huomata, että aikuisena onkin mukavaa, kun yhä enemmän opin olemaan oma itseni ja tietämään mistä tykkään ja mihin asioihin panostan. Täytän vuoden päästä 50 v. ja nyt ei ahdista : )
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:06"]
Ei ollut aikaa pohtia mitään kolmenkympin kriisejä. Oli työ, remontoitava okt ja kolme pientä lasta. Oli keskenmeno, uusi vauva, vaihdettiin molemmat vanhemmat työpaikkoja, muutettiin, käytiin homeoikeudenkäyntiä useampi vuosi kunnes lopulta saatiin korvaukset, paras ystävä sai syövän ja kuoli, isä kuoli leikkauspöydälle, äiti ja sisko leikattiin, töissä 100+ matkapäivää vuodessa pahimmillaan. Muutaman rypyn ja kilon fundeeraaminen ei tullut mieleen, mutta joka paikkaa kivisti ja olin varma että mulla on kanssa syöpä.
[/quote]
Ei se ikäkriisi ole aina vain ulkonäkökriisi. Ikäkriisi on paljon muutakin ja kumpuaa syvemmistä asioista mitä jostain rypyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:20"]
Ei se ikäkriisi ole aina vain ulkonäkökriisi. Ikäkriisi on paljon muutakin ja kumpuaa syvemmistä asioista mitä jostain rypyistä.
[/quote]
No, ap:han suree 26-vuotiaana olemattomia ryppyjään ja "täydellisen" ulkonäkönsä menettämistä ja että mies jättää.
Elämä on vaikeempaa kun on pieni lapsi ja pitäis opiskella, mutta hän on varmaan tietoisesti valinnut niin, koska sehän on niin tylsää tehdä asiat perinteisessä järjestyksessä.
Itselläni on kahdenkympin kriisi, ihan naurettavaa. Juuri ryppyjä pelkään ja pitäisi tällä vuosikymmenellä ehkä jopa lisääntyäkkin. Toisaalta kyllä pidän kypsempiä naisia kauniina, siis sellaisia jotka haluavat näyttää hyvältä. Silloin on ehkä jo löytänyt oman tyylinsä yms. Mutta voihan olla että löydän muita tavoiteltavia arvoja sitten myöhemmin eikä ulkonäkö enää kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:20"]
Ei se ikäkriisi ole aina vain ulkonäkökriisi. Ikäkriisi on paljon muutakin ja kumpuaa syvemmistä asioista mitä jostain rypyistä.
[/quote]
No, ap:han suree 26-vuotiaana olemattomia ryppyjään ja "täydellisen" ulkonäkönsä menettämistä ja että mies jättää.
Elämä on vaikeempaa kun on pieni lapsi ja pitäis opiskella, mutta hän on varmaan tietoisesti valinnut niin, koska sehän on niin tylsää tehdä asiat perinteisessä järjestyksessä.
[/quote]
Jatkoin yliopistossa heti lukion loputtua, mutta isän vakava sairastuminen ja oma vuosien masennus ovat pitkittäneet opiskelua ja nyt tosiaan tuli lapsikin kuvioihin. Anteeksi, etten ole osannut suunnitella elämääni niin kuin sitä sinun mielestäsi kuuluisi elää :)
ap
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:27"]
Itselläni on kahdenkympin kriisi, ihan naurettavaa. Juuri ryppyjä pelkään ja pitäisi tällä vuosikymmenellä ehkä jopa lisääntyäkkin. Toisaalta kyllä pidän kypsempiä naisia kauniina, siis sellaisia jotka haluavat näyttää hyvältä. Silloin on ehkä jo löytänyt oman tyylinsä yms. Mutta voihan olla että löydän muita tavoiteltavia arvoja sitten myöhemmin eikä ulkonäkö enää kiinnosta
[/quote]
Voi nauti nyt, oikeasti. Seuraavat vuodet ovat ulkonäöllisesti parhaimpiasi, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Hyvännäköisenä voit samalla keskittyä sitten muihinkin elämänarvoihin ja pian huomaat ettei se ulkonäkö olekaan tärkein asia. :) 5-10 v päästä ulkonäkö alkaa nimittäin jo menettää parhaimman teränsä.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:20"]
Ei se ikäkriisi ole aina vain ulkonäkökriisi. Ikäkriisi on paljon muutakin ja kumpuaa syvemmistä asioista mitä jostain rypyistä.
[/quote]
No, ap:han suree 26-vuotiaana olemattomia ryppyjään ja "täydellisen" ulkonäkönsä menettämistä ja että mies jättää.
Elämä on vaikeempaa kun on pieni lapsi ja pitäis opiskella, mutta hän on varmaan tietoisesti valinnut niin, koska sehän on niin tylsää tehdä asiat perinteisessä järjestyksessä.
[/quote]
Jatkoin yliopistossa heti lukion loputtua, mutta isän vakava sairastuminen ja oma vuosien masennus ovat pitkittäneet opiskelua ja nyt tosiaan tuli lapsikin kuvioihin. Anteeksi, etten ole osannut suunnitella elämääni niin kuin sitä sinun mielestäsi kuuluisi elää :)
ap
[/quote]
Kas ettet maininnut halaistua sanaakaan tästä aloituksessasi.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:20"]
Ei se ikäkriisi ole aina vain ulkonäkökriisi. Ikäkriisi on paljon muutakin ja kumpuaa syvemmistä asioista mitä jostain rypyistä.
[/quote]
No, ap:han suree 26-vuotiaana olemattomia ryppyjään ja "täydellisen" ulkonäkönsä menettämistä ja että mies jättää.
Elämä on vaikeempaa kun on pieni lapsi ja pitäis opiskella, mutta hän on varmaan tietoisesti valinnut niin, koska sehän on niin tylsää tehdä asiat perinteisessä järjestyksessä.
[/quote]
Jatkoin yliopistossa heti lukion loputtua, mutta isän vakava sairastuminen ja oma vuosien masennus ovat pitkittäneet opiskelua ja nyt tosiaan tuli lapsikin kuvioihin. Anteeksi, etten ole osannut suunnitella elämääni niin kuin sitä sinun mielestäsi kuuluisi elää :)
ap
[/quote]
Vahinkolapsikin, voi sentään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotain tuollaisia kriisejä pukkaa niin kannattaa mennä puhumaan jollekin ammattiauttajalle.
No ihan hyvin kai, kiitos kysymästä, vai mikä kriisi se sitten olikaan, mikä iski kun olin jo reippaasti päälle 30. Vähän kyllä nuttu likaantui ja mekko repeili siinä pyörityksessä, ja varmaan joo kirosin elämäni ja itseni alimpaan helvettiin muutamaankin kertaan, mutta noin muuten kyllä tosi ok. Mulla on nimittäin erittäin vankka ja rauhallinen yhteys omaan sisimpääni, omaan mieleeni ja kehooni, ja vaikkei elämäntilanteeni olisikaan äkkiseltään jonkun erittäin sovinnaisia, sellaisia yleisesti helposti arvostettuja ratkaisuja toteuttavan ja tekevän henkilön mielestä ehkä kovinkaan kummoinen, niin sen ei ole niin väliä mitä jotkut siitäkään miettivät, niin kauan kun mulla on itseni kanssa periaatteessa melkein joka päivä varsin hyvä olla. Ja niillä jotka kotini kanssani jakavat, mikä on toki vähintään yhtä tärkeää. Enkä minä muidenkaan päiviä olemuksellani pilaa, olen sen usein saanut ymmärtää. :)
Ei ollut aikaa kriiseillä ja pohtia omaa napaa 3kymppisenä kun oli 2 pientä lasta ja elämä oli ihanaa.
4kympin kriisiäkään ei tullut vaan päin vastoin oli mukava täytää 40v. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen ja vanheneminen on luonnollista. Ei tarvitse päteä tai esittää mitään, voin jo armahtaa itseni ja jopa nauraa itselleni...toki on sillä lailla helppoa että on elämä erittäin ok kaikin puolin.
Nyt olen 46v. ja saa nähdä tuntuuko 50v. jo "vanhalta" mutta en usko että tulee kriisi iästä mutta muusta voi tulla jos vaikka terveys pettää tai läheisille tapahtuu jotain pahaa ym.
Niin kauan kuin vanhenee niin on elossa! Vanheneminen loppuu kun kuolee joten parempi vaan nauttia jokaisesta päivästä.