Kotiäitinä olemisen sietämätön ankeus

Paska mäihä

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:47"]Yksinäisyys. Jatkuva huono palaute. Ei taukoja. Ei ruokataukoa eikä kahvitaukoja. Ei inhimillisiä työaikoja. Ei ylityövapaita tai muitakaan vapaita.

Olen loppu. Kolme lasta. Ei tukiverkkoa. Mies 90% poissa kotoa, pakon edessä ei harrastuksissa.

Miten selvitä.
[/quote]

Elämä on valintoja. Vai kävikö niinkuin Jäätteenmäelle?

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:47"]Paska mäihä
[/quote]

Niin on. En tiennyt.

Pistä ainakin pari isompaa päivähoitoon. Se on kuitenkin kelpo turvaverkko niille joilla ei muuta ole. Masentunut ja loppuun kulunut äiti ei lasten etu, ei kannata kynsin ja hampain yrittää hoitaa niitä kotona.

Jotkut nauttivat kotiäitiydestä, toiset eivät. Sinulle 1 tai 2 olisi ollut sopivampi lapsiluku.

Käytkö perhekerhoissa?

Tiedän, ettei jälkiviisaus auta mutta tuskin olet tähän tilanteeseen herännyt yllättäen. Luultavimmin mies on ollut aina paljon poissa ja tuskin sinulla kolmosiakaan on joten olet tiennyt kahden seuraavan kohdalla, mihin olet ryhtynyt. En siis oikein ymmärrä, miksi havahdut asiaan nyt tai oikeammin miksi ihmettelet, mitä tehdä. Jos olet masentunut, haet hoitoa. Neuvolasta on hyvä aloittaa. Jos arki tökkii, niin mene töihin. Hanki harrastuksia. Maksa lapsille hoitaja (tai laita mies maksamaan).

Noin muuten symppaan kyllä, en itsekään ole mikään kodinihme, vaikka laiskuuttani toki nautin pikkulapsiajasta kun sai heilua yöpaidassa pitkälle aamuun ja joskus päivänkin. Vinkkejä raskaan ja tylsän arjen helpottamiseen:

1) Hanki maksullinen luottohoitaja ja muutama sukulainen/naapuri/ystävä paniikkiavuksi. Jo tieto, että voit tarvittaessa saada omaa aikaa, helpottaa.

2) Ota itsellesi sitä omaa aikaa. Jos mies on kotona niin älä koe velvollisuudeksesi tehdä omasta ajastasi perheen yhteistä aikaa vaan työnnä lapset isälleen, laita tekemättömien lista kouraan ja ilmoita paluuaika suunnilleen tyyliin aamuyön ja sunnuntaipäivän välillä. Isälle tekee hyvää huomata, ettei perhe ja koti hoidu ihan tuosta vaan.

3) Ota siivooja ainakin kerran kuukaudessa ja jos rahatilanne antaa myöden niin useammin.

4) Kutsu samassa tilanteessa olevia kylään ja pyydä jo työssä olevia lapsiperhetuttuja käymään iltaisin ja viikonloppuisin. Aikuiskontaktit piristävät ja lapset saavat seuraa.  

Ilmoittaisin isommat lapset päivähoitoon ja pärjäisin yhden kanssa. Etsisin turvaverkkoja alueen muista lapsiperheistä. Pyytäisin apua kunnan kotipalvelulta. Kävisin kotona hoidettavan lapsen kanssa tapaamassa muita lapsiperheitä esim. perhekahvilassa ja muskarissa tai ihan missä tahansa. Koittaisin jaksaa kodin hoitamisen kanssa, laittaisin riman alas. Karsisin tavaraa, pakkaisin irtosälää laatikoihin ja veisin varastoon pois jaloista, tai roskikseen. Laskisin kuinka pitkä aika on siihen että pääsen takaisin töihin. Miettisin miten miehen työtä voisi muuttaa niin että mies olisi enemmän kotona (lyhennetty työaika, muutto lähemmäs töitä tms., mikä nyt olisikaan mahdollista).

Mäkin olen kahden lapsen yh, käyn töissä siivoojana ja sama tilanne, että siellä otetaan kaikki selkärangasta, kotia kun pääsee, on niin rätti kun olla ja voi, lapset on kyllä sen ajan hoidossa, mutta ei tämä yksin puurtaminen aina helppoa ole ja lisäksi saan taistella ex-narsisti äijän kanssa lasten tapaamisista, ystävät on harvassa, välillä ahdistaa niin helvetisti koko tää elämä.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 21:15"]Mäkin olen kahden lapsen yh, käyn töissä siivoojana ja sama tilanne, että siellä otetaan kaikki selkärangasta, kotia kun pääsee, on niin rätti kun olla ja voi, lapset on kyllä sen ajan hoidossa, mutta ei tämä yksin puurtaminen aina helppoa ole ja lisäksi saan taistella ex-narsisti äijän kanssa lasten tapaamisista, ystävät on harvassa, välillä ahdistaa niin helvetisti koko tää elämä.
[/quote]

Niin makaa kuin petaa.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:53"]

Jotkut nauttivat kotiäitiydestä, toiset eivät. Sinulle 1 tai 2 olisi ollut sopivampi lapsiluku.

[/quote]Tai nolla.

Ymmärrän hyvin. Työttömyys on jo itsessään kamalaa, ja hirveäksi se muuttuu, jos joutuu vielä kaitsemaan lapsia palkatta kaiket päivät.

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi olet ryhtynyt kotiäidiksi kolmelle lapselle.

No luultavasti, jos se joka olisi poissa 90% olisit sinä, niin nillittäisit, että kotonakaan ei ehdi koskaan olla ja miehesi pääsee helpolla, kun saa olla kotona lasten kanssa. Asenne kysymys!

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:47"]

Yksinäisyys. Jatkuva huono palaute. Ei taukoja. Ei ruokataukoa eikä kahvitaukoja. Ei inhimillisiä työaikoja. Ei ylityövapaita tai muitakaan vapaita. Olen loppu. Kolme lasta. Ei tukiverkkoa. Mies 90% poissa kotoa, pakon edessä ei harrastuksissa. Miten selvitä.

[/quote]

Miksi sulle ei ole taukoja? Onko lapsesi jollain tavalla sairaita tms. vai oletko suorittaja?

Yksinäisyys loppuu kun etsii kaikki mahdolliset kerhot ja avoimet päiväkodit yms. Pari kertaa voi mennä ettei vielä puistotreffeihin asti pääse, mutta pelkästään jo se siellä olo ja muiden näkeminen antaa niin paljon voimaa. Mun kaikki läheiset äitikaverit olen tutustunut just kerhoissa ym.

Selkeät rytmit ja rutiinit auttaa jaksamaan ne huonot päivät, niin lasta kuin aikuista. Käykää luontoretkillä, uimassa, kaukana puistossa jne. Pidä koti siistinä, jos viihdyt siisteydessä. Ja aina kun mies on kotona, ota edes hetki omaa aikaa:mene lenkille, elokuviin, kirjastoon ihan mihin vain. Yksin.
t. Myös kolmen alle kouluikäisen lapsen kotiäiti

Ok. En oman vauvani juuri menettäneenä tunne ihan kauheasti myötätuntoa sua kohtaan. On varmaan tosi kurjaa, kun saa kolmen elävän lapsen kanssa elää ja olla. Tulkoon vaikka sata alapeukkua, mutta vaihtaisin osia kanssasi vaikka heti.

Itsepä olet valintasi tehnyt.

Niin no. Sinä elät omaa elämääsi omassa kodissasi oman perheesi kanssa. Elät nyt omien valintojesi kanssa, ja myös asenne on valinta. Jos sun elämä on ankeaa, se johtuu siitä että sinä teet siitä ankeaa. Raskasta se toki voi olla, mutta ankeaa siitä tulee vasta, jos itse kieltäytyy iloitsemasta lapsista, näkemästä lasten hoivaamista arvokkaana ja antoisana työnä.

Itsekin entisenä kotiäitinä tiedän että arki on joskus työlästä ja onhan sitä usein ihan tosi väsynyt, mutta että sen elämän voi kuitenkin tehdä melko pitkälle juuri sellaiseksi kuin mitä itse haluaa. Ei ole pakko jäädä kotiin kökkimään ja murjottamaan. Ja jos todella olet loppu, niin isommat lapset hoitoon ja käytä vapautunut aika siihen, että pidät huolta sun jaksamisesta. Mikä ei tarkoit sitä, että roikut 8 tuntia netissä, vaan että hakeudut mt-toimistolle puhumaan noista sun tunteista, nukut, liikut ja huolehdit ihmissuhteistasi.  Sulla on velvollisuus ja vastuu, nimenomaan äitinä, pitää huolta siitä että jaksat olla äiti. 

Miksi tilanne on päässyt tuollaiseksi? Miksi ei ole ystäviä tai sukulaisia tukiverkkona? Miksi mies on 90% ajasta pois kotoa? En voi jotenkin uskoa, että tilanne on aina ollut toi, miinus lapset... Itse olen kotona pienemmän lapsen kanssa nyt, on 11kk. Isompi on eskarissa. Miksi olet kaikkien kolmen kanssa lukittautunut kotiin? Lapset voisivat olla esim puistotäti-toiminnassa jos sellainen löytyy. Meidän kaupungissa on ainakin kunnan puistotätejä puistoissa, lapset voi ilmoittaa sinne ja arkipäivinä klo 9-12 voivat leikkiä siellä muiden lasten kanssa, äiti saa omaa aikaa ja lapset leikkikavereita ja omanikäistänsä seuraa. Ja tämä on halpaa. Jos olet totaaliuupunut kotiäitiyteen ja et sitä halua, miksi ette laita lapsia päiväkotiin ja sinä menet takaisin töihin? Meillä on nytkin niin, että teen muutaman työvuoron kuukaudessa ja ne sovitetaan niin että mies on sitten lasten kanssa. Kummasti kohottaa mielialaa kun saa tehdä töitäkin välillä. Minunkin mieheni on paljon poissa kotoa (yrittäjä), mutta en oikeen ole osannut valittaa. Minä hoidan pääsääntöisesti kodin, siivouksen, ruuat, kaupassakäynnin, puutarhan. Mies imuroi kerran viikossa ja pyykkiä pesemme molemmat. Mies tosin osoittaa kiitollisuutta panoksestani kotona ja lasten hyväksi. Hän myös maksaa suurimman osan elämästämme, josta olen kiitollinen. Meillä vauvakin menee päiväkotiin 1,5v ikäisenä ja minä palaan töihin ja jatkan opintoja. Minä tiesin jo lapsia tehdessä, että minusta ei ole monen vuoden kotiäitielämään ja sovimme jo silloin, että palaan töihin kun lapset 1,5v. Kukin tyylillään ja oma tyylisi selkeästi on sinulle väärä niin pitäisikö vaihtaa?

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 08:39"]

Niin no. Sinä elät omaa elämääsi omassa kodissasi oman perheesi kanssa. Elät nyt omien valintojesi kanssa, ja myös asenne on valinta. Jos sun elämä on ankeaa, se johtuu siitä että sinä teet siitä ankeaa. Raskasta se toki voi olla, mutta ankeaa siitä tulee vasta, jos itse kieltäytyy iloitsemasta lapsista, näkemästä lasten hoivaamista arvokkaana ja antoisana työnä.

[/quote]Sori, mutta tämä on ihan hevonpaskaa. Tämä ei ole mikään asennekysymys. Minusta lasten hoivaaminen ei ole arvokasta ja antoisaa työtä, enkä pystyisi valehtelemaan itselleni toisin. Jos heräisin yhtäkkäiä aloittajan asemasta, ei minusta tulisi siinä onnellista koskaan. Onneksi ihminen voi aika hyvin valita, minkälaista elämää tavoittelee.