Kotiäitinä olemisen sietämätön ankeus

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 09:04"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 08:39"]

Niin no. Sinä elät omaa elämääsi omassa kodissasi oman perheesi kanssa. Elät nyt omien valintojesi kanssa, ja myös asenne on valinta. Jos sun elämä on ankeaa, se johtuu siitä että sinä teet siitä ankeaa. Raskasta se toki voi olla, mutta ankeaa siitä tulee vasta, jos itse kieltäytyy iloitsemasta lapsista, näkemästä lasten hoivaamista arvokkaana ja antoisana työnä.

[/quote]Sori, mutta tämä on ihan hevonpaskaa. Tämä ei ole mikään asennekysymys. Minusta lasten hoivaaminen ei ole arvokasta ja antoisaa työtä, enkä pystyisi valehtelemaan itselleni toisin. Jos heräisin yhtäkkäiä aloittajan asemasta, ei minusta tulisi siinä onnellista koskaan. Onneksi ihminen voi aika hyvin valita, minkälaista elämää tavoittelee.

[/quote]

Niin, mut sullahan ei ole lapsia tai ainakaan enempää kuin olet halunnut. Ap on tehnyt lapsia, tietoisesti, kolme kertaa. Eli hän on ollut täydellisen selvillä millaista lastenhoito on, viimeistään näiden kahden muun lapsen kohdalla. Jos ei koe lastenhoitoa antoisaksi  ja silti tekee lapsia, niin vielä sitäkin tärkeämpää on myöntää, että vastuu tästä kaikesta on ihan vaan itsellä, ja tilanne on täysin omien tekojen ja valintojen seurausta.

Ei lapset vaan tule tähän maailmaan, eikä yksikään lapsi synny tänne vahingossa. Ei siis yksikään. Olkoon äitiys minkälaista tahansa, niin äiti on itse hommannut itsensä siihen jamaan.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:47"]

Yksinäisyys. Jatkuva huono palaute. Ei taukoja. Ei ruokataukoa eikä kahvitaukoja. Ei inhimillisiä työaikoja. Ei ylityövapaita tai muitakaan vapaita. Olen loppu. Kolme lasta. Ei tukiverkkoa. Mies 90% poissa kotoa, pakon edessä ei harrastuksissa. Miten selvitä.

[/quote]

Toivon sinulle voimaa ja valoa elämään!

Täytyy kuitenkin sanoa että ei perhe-elämä sinun (naisen) kannalta kovin kivalta kuulosta.

Niin no, miksi hankit äpärän? KUKAAN ei pakota hankkimaan lapsia. EI KUKAAN.

Kylläpä provo taas uppoaa.

Jos ap itse ei kommentoi ketjussaan mitään, voisi jo vähän miettiä tuliko taas menneeksi lankaan.

Näinhän se on.4 lasta ja aina kiire..paitti nyt..istun tässä koneella..isoin lähti eskariin,pienet kattoo nikkejunioria,vauva vetää sikeitä.Juon kahvia ja henkäsen.kohta herätän vauvan ja imetän ja puen isommat ja lähetään ulos..pitää koittaa jossain vaiheessa siivoilla kyllä aamupalavehkeet pois keittiöstä..tullaan sisään,suihkuun,välipalaa ja päikyille..sitten juon kahvit ja siivoan ja ootan isoimman eskarista ja miehen töistä..laitan ruoan ja iltahommia ja nukkuun..

Joka päivä sama juttu..tänään isommat lähtee vaarin kanssa sirkukseen..pienin lähtee isin kanssa hakeen polttopuita..mää oon vauvan kanssa..että jotain erilaista..naapurit saattaa tulla poikkeen kahvilla..pitäs keretä omaa isää käydä kattomassa..

Ei tässä kellään luppoaikaa ja täyttä herkkua oo..hermot on kireellä..onneksi mies on ens viikonlopun vapaalla.

Voimia sulle..koita ottaa ilo irti päivästä ja anna päivän ottaa ilo irti susta.Sulla ei oo paljo vaihtoehtoja joten koita nauttia siitä mitä sulla on ja tehdä kivoja juttuja lasten kanssa.Aurinko paistaa ja vituttaa mutta taas me äidit henkästään syvään ja suoritetaan tääkin päivä..

Miksi mammoja masentaa?Mitä teette kun masentaa?

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 09:56"]

Näinhän se on.4 lasta ja aina kiire..paitti nyt..istun tässä koneella..isoin lähti eskariin,pienet kattoo nikkejunioria,vauva vetää sikeitä.Juon kahvia ja henkäsen.kohta herätän vauvan ja imetän ja puen isommat ja lähetään ulos..pitää koittaa jossain vaiheessa siivoilla kyllä aamupalavehkeet pois keittiöstä..tullaan sisään,suihkuun,välipalaa ja päikyille..sitten juon kahvit ja siivoan ja ootan isoimman eskarista ja miehen töistä..laitan ruoan ja iltahommia ja nukkuun..

Joka päivä sama juttu..tänään isommat lähtee vaarin kanssa sirkukseen..pienin lähtee isin kanssa hakeen polttopuita..mää oon vauvan kanssa..että jotain erilaista..naapurit saattaa tulla poikkeen kahvilla..pitäs keretä omaa isää käydä kattomassa..

Ei tässä kellään luppoaikaa ja täyttä herkkua oo..hermot on kireellä..onneksi mies on ens viikonlopun vapaalla.

Voimia sulle..koita ottaa ilo irti päivästä ja anna päivän ottaa ilo irti susta.Sulla ei oo paljo vaihtoehtoja joten koita nauttia siitä mitä sulla on ja tehdä kivoja juttuja lasten kanssa.Aurinko paistaa ja vituttaa mutta taas me äidit henkästään syvään ja suoritetaan tääkin päivä..

[/quote]

Suorittamistahan tää vähän on,toivottavasti löytyy kuitenkin myös ilon aiheita.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 09:04"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 08:39"]

Niin no. Sinä elät omaa elämääsi omassa kodissasi oman perheesi kanssa. Elät nyt omien valintojesi kanssa, ja myös asenne on valinta. Jos sun elämä on ankeaa, se johtuu siitä että sinä teet siitä ankeaa. Raskasta se toki voi olla, mutta ankeaa siitä tulee vasta, jos itse kieltäytyy iloitsemasta lapsista, näkemästä lasten hoivaamista arvokkaana ja antoisana työnä.

[/quote]Sori, mutta tämä on ihan hevonpaskaa. Tämä ei ole mikään asennekysymys. Minusta lasten hoivaaminen ei ole arvokasta ja antoisaa työtä, enkä pystyisi valehtelemaan itselleni toisin. Jos heräisin yhtäkkäiä aloittajan asemasta, ei minusta tulisi siinä onnellista koskaan. Onneksi ihminen voi aika hyvin valita, minkälaista elämää tavoittelee.

[/quote]

Niin, mut sullahan ei ole lapsia tai ainakaan enempää kuin olet halunnut. Ap on tehnyt lapsia, tietoisesti, kolme kertaa. Eli hän on ollut täydellisen selvillä millaista lastenhoito on, viimeistään näiden kahden muun lapsen kohdalla. Jos ei koe lastenhoitoa antoisaksi  ja silti tekee lapsia, niin vielä sitäkin tärkeämpää on myöntää, että vastuu tästä kaikesta on ihan vaan itsellä, ja tilanne on täysin omien tekojen ja valintojen seurausta.

Ei lapset vaan tule tähän maailmaan, eikä yksikään lapsi synny tänne vahingossa. Ei siis yksikään. Olkoon äitiys minkälaista tahansa, niin äiti on itse hommannut itsensä siihen jamaan.

[/quote]Tuosta olen kanssasi ihan samaa mieltä, ja siihen viimeinen virkkeeni viittasikin. Kukaan ei vahingossa päädy tuollaiseen tilanteeseen kuin ap.

Täällä myös yksinäinen kotiäiti, isompi koulussa, 1-vuotiaan kanssa oon kotona ja vauva syntyy ihan pian. Mies on töissä jatkuvasti. Joskus on kivoja päiviä kun mennään paljon, joskus saan mahtavia energiapuuskia ja siivoan kämpän lattiasta kattoon, joskus taas masentaa kun tajuan kuinka yksinäinen olenkaan ja silloin ei sitten mikään huvita.

Työn perässä muutettu. Suku kaukana. Alkujärkytys menossa nyt. Ap

Ymmärrän tämän viestin kirjoittajaa, koska olen kokenut saman. Sain kuitenkin lapseni menettämisen jälkeen aivan ihanan, kauniin, täydellisen, mahtavan ja terveen lapsen. SILTI olin ensimmäiset kolme vuotta kuin sumussa pelkästä väsymyksestä. (ja tämä siis yhden lapsen kanssa...ja mies auttoi myös mukana...).

t. täysi luuseri

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 08:38"]

Ok. En oman vauvani juuri menettäneenä tunne ihan kauheasti myötätuntoa sua kohtaan. On varmaan tosi kurjaa, kun saa kolmen elävän lapsen kanssa elää ja olla. Tulkoon vaikka sata alapeukkua, mutta vaihtaisin osia kanssasi vaikka heti.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 09:04"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 08:39"]

Niin no. Sinä elät omaa elämääsi omassa kodissasi oman perheesi kanssa. Elät nyt omien valintojesi kanssa, ja myös asenne on valinta. Jos sun elämä on ankeaa, se johtuu siitä että sinä teet siitä ankeaa. Raskasta se toki voi olla, mutta ankeaa siitä tulee vasta, jos itse kieltäytyy iloitsemasta lapsista, näkemästä lasten hoivaamista arvokkaana ja antoisana työnä.

[/quote]Sori, mutta tämä on ihan hevonpaskaa. Tämä ei ole mikään asennekysymys. Minusta lasten hoivaaminen ei ole arvokasta ja antoisaa työtä, enkä pystyisi valehtelemaan itselleni toisin. Jos heräisin yhtäkkäiä aloittajan asemasta, ei minusta tulisi siinä onnellista koskaan. Onneksi ihminen voi aika hyvin valita, minkälaista elämää tavoittelee.

[/quote]Niin totta! Moni lapset tehnyt ja niitä ehkä katuva sanoo näin, koska lapset ovat sellainen asia, joita ei niin vain palauteta.

Jos on elämäntilanne muuttunut niin kestäähän se hetken toeta..mutta ei nyt kannata itselleen tolkuttaa että en jaksa..sitten ei ainakaan jaksa.

Itse ollaan nää penskat tänne tehty ja ne on ihan meidän jokaisen kunnia asia!Kyllä lastenkin kanssa voi olla tosi kivaa..

Ikävää jos ajattelet että taivaan portit ois sulle auki jos ei ois lapsia..ei niitä kaikesta voi syyttää..Ihan asennekysymys..en ymmärrä äitejä jotka tolkuttaa väsymystä!Mulla 4 lasta enkä juuri koskaan ole väsynyt..mennään kaikki 10 aikaan nukkumaan ja heräillään siinä 8-9 aikaan..miksi herätä aikaisemmin jos ei ole mitään menoa?

Ottakaa rennosti!!

Mua ihmetyttää miksei saisi valittaa jos on lapsia tai kotiäiti tms. Ihan samalla tavalla kuin muillakin kuten esim. työssäkävijöillä on teillä oikeus kokea niitä negatiivisia tunteita ja kertoa niistä ääneen.
Ihme porukkaa täällä.

Yritä etsiä joka päivästä niitä hyviä hetkiä. Älä koe huonoa omaatuntoa siitä että kaipaat/tarvit hetken omaa aikaa. Ota se vaikka istuttamalla lapset töllön/läppärin ääreen ja istu itse juomaan kahvia ja vaikka lukemaan lehti/mainoksia.
Kerro miehellesi että tarvit hetken taukoa lastenhoidossa. Itsellä ainakin alkoi viiraamaan päässä sillon kun ei voinut hetkeksikään hellittää sitä 100% valppaana oloa ja miettimistä että missä lapset ja mitä ne tekee. Mies onneksi ymmärsi ja nyt voin aina kun tuntuu päästää itseni siitä vastuusta ja keskittyä vain itseeni ja omiin hommiin. :)

Tsemppiä!