Uskotteko kemiaan? Katooko se? OV

Sama homma täällä..Pari vuotta kärvisteltiin ja viimein vietimme intohimoisen yön. Nyt on muista syistä ollut pakko olla erossa tuosta miehestä, mutta eipä vain ole kemiat valjentuneet, mun osalta ainakaan. Haluan häntä aivan silmittömästi ja oma liitto on ajamassa tästä syystä karille..



Rakkaus on psykoosia muistuttava tila, aivokemiaa. Ei siihen voi järjellä puuttua, valitettavasti. Kovasti yritin vuosien ajan tuloksetta. Tsemiä sulle, miten vain tuo teidän juttu päättyykään :)

ei tää taida loppua ku seksillä. Ehkä jos viettäis yhden yön ihan rauhassa (!) yhdessä niin sit ainakin tietäis et onks se niin hyvä. pakko kyl mainita et tää kaveri on ainoa jonka kanssa oon saanu orgasmin suutelemalla, vieläpä jääkylmällä partsilla. Siihen se on sit jäänytkin. Tavallaan tuntuu et on turha yrittää jäädyttää tunteita ku tää on jatkunu jo näin kauan. Mun häissä se kysy et ihanko valitsin oikein.. en rakasta häntä, himoitsen vaan :)



ap

Kuulostaapa aikamoiselta toi teidän kemia! Mutta tosta että seksiä harrastamalla pääsisi asiasta jotenkin yli..Meillä se oli aika huonoa oikeastaan se seksi, tavanomaisilla mittareilla tarkasteltuna. En tullut ja oli ongelmia. Silti leijuin pilvissä viikkoja ja haluaisin lisää. Eli jos päätätte koittaa että mitä se seksi olisi, varaudu siihen että koukututte toisiinne entistä vahvemmin :)

nämä viestit. Minäkin olen niin niin koukussa yhteen mieheen, ja maksaisin mitä vain jos saisin viettää yhden ainoan yön hänen kanssaan piilossa muitten katseilta...

Ihastumisen tunteitahan kokee toki moni suhteessakin elävä muihinkin kuin siihen omaan puoliskoon. Sitten on oma päätös, millaisen vallan näille tunteilleen antaa. Lähteekö niitä lietsomaan. Lähteekö järjestelemään tapaamisia tai tekstailemaan tai sähköpostailemaan tai mitä vaan. Vai ottaako välimatkaa. Ei se rakastuminen hetkessä käy. Ja kyllä siihen on oltava altis. Jos on rakastunut omaan kumppaniin, ei ole altis. Silloin ei kyllä näe muita miehiä/naisia ihan sillä silmällä.



Pystyisitkö hyödyntämään nämä säkenöivät tuntemuksesi oman miehesi kanssa?



Vaaralliselta tuo tilanteesi kuulostaa. Koeta vielä pitää pää kylmänä. Jos on lapsia, niin kyllä se ero on niin kurjaa. Eikä se kaksoiselämä ja pettäminenkään taida ketään onnelliseksi tehdä.

Sellaseen mieheen jonka kans on ihmeellistä kemiaa ja vetovoimaa toisiamme kohtaan.. Ja tuntuu että tästä ei päästä yli eikä ympäri.

Välillä on hiljasempia aikoja mut sit rupee taas kiihottavat viestit sinkoileen. Kun näen tämän miehen niin sulan siihen katseeseen..

nämä kemiat. Kiva lukea muidenkin kokemuksia...

Mutta ihmettelen vaan, että millä perusteilla jotkut sitten ne puolisonsa valitsee?



Tietty eihän ne munkaan elämän kaikki valinnat ole niin fiksuja ollut. Eihän sitä voi nuorena kaikkea tieteää?

Mä uskon kemiaan.Mun mielestä toi voi olla mahollista mutta mietin silti että kiehtooko teitä vaan se kun kyseeessä on joku muu kun kumppaninne.Mä kerron hiukan omaa tarinaani.Me tavattii mun miehen kaa chatissa ja kun tavatiin eka kerran kasvotusten tunsin saman tyyppistä kuin te.Tunsin myös kyllä heti rakkautta tätä miestä kohtaan.En tosiaan ollu ajatellu mennä sänkyyn ekalla tapaamisella mutta siihen noi tunteet johti.Myönnän että se oli mun eka kerta muutenkin.Me asuttiin eri kaupungeissa ja mietin että mitä tästä tulee.Pysyvä suhde tuli:)Nyt ollaan pian oltu naimisissa tämän miehen kanssa 6kk ja meillä on ihana 9kk ja 4pvän ikäinen tytär.Ja sen vaa sanon että tuo ihana kemia on edelleen tallella:)

Mies on ihan kiva ja meillä on ihan mukavaa. Ollaan naimisissa nyt. Mutta sitten tapasin miehen, jonka kanssa minulla on tuota " kemiaa" . Voi hyvä Luoja miten paljon tuota toista rakastan ja haluan ja tarvitsen.



Nyt on ero vireillä. Olisi näemmä pitäny vain odotella eikä kuvitella että se oikea on se ihan kiva ja mukava :/

Mulla oli työkaverina mies, jonka kanssa välillämme oli heti alusta saakka kipinää. Vuosia oltiin ihan vaan kavereina. Viime syksynä eksyimme samaan sänkyyn. Seksi tuon miehen kanssa oli pettymys, ehkä jännityksestä johtuen. Siitä huolimatta kipinä väliltämme ei ole kadonnut. Olemme tavanneet n. 2 kk:n välein. Viimeksi kun tapasimme, istuimme vierekkäin sohvalla ja katsoimme leffaa. Se oli tosi hieno fiilis, paljon parempaa, kuin huono seksi. Juttelimme, katsoimme leffaa ja nautimme toistemme seurasta. Ihanaa...

rakastuin poikaan.

seurusteltiin tahoillamme.kummallakin edellisistä liitoista lapsia. kummatkin erottiin.

Aina kun törmättiin, välillämme oli kipinää.



Nyt ollaan yhdessä, yhteinen lapsi ja kipinä senkun vaan voimistuu.

tuntuu että olemme " samalta planeetalta" .

ja tutustuin vuosia sitten sattumalta erääseen mieheen......ja se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta.(vaikka luulin että mieheni on minulle se oikea , olimmehan olleet naimisissakin 7 vuotta) Sitten päädyimme sänkyyn ja se ei ollutkaan mahtavaa, Mutta ei se tunne mihinkään kadonnut, eli olen sitä mieltä ettei se ainakaan seksin hakuisuutta ollut. Sittemmin ollaan tavattu ja vaihdettu kiihkeitä suudelmia ja pitkiä halauksia. Olemme myös puhuneet ja puineet hänen kanssaan kaikki maailman asiat....ja niitä riittää aina vaan..:)