Todella nolo ongelma...
Nolottaa kertoa täällä tämä tälleen anonyyminäki, antakaa armoa :D
---
Eli minulla on ollu eräs pehmolelu alle kouluikäisestä asti, nyt olen parikymppinen enkä kykene nukkumaan sängyssäni ilman tätä lelua. Mun puolustukseksi voisin sanoa että kyseinen pehmolelu on ollu mulla "turvana ja tukena" kun menetin toisen vanhempani sekä silloin kun olin vakavasti sairas muutaman vuoden ajan. Ja nykyään oon kääntäny sen päässäni ehkä sellaiseksi "Mitään pahaa ei tapahdu, kunhan tämä pehmolelu on mun sängyssä yöllä" - esineeksi. Eli siis mukanani en sitä kuskaa - sen paikka on minun sängyssä.
---
Eroon en oo kokonaan yrittänytkään siitä päästä kun ei ole ollu tähän mennessä oikeen tarvetta. Nyt kumminki mulla on uusi, ihanalta vaikuttava parisuhde ja en oikein tiedä miten tän asian hälle kertosin. Pitää mua ihan hulluna :D Ja vaikka asian hälle saisin järkevästi kerrottua, niin kyllähän mun joskus pitäis pystyä pehmolelusta irtoamaan...
---
Tässä vuosien varrella oon onnistunu itteeni sen verran vierottamaan että kyseisen pehmolelun ei tarvi olla yötä mun kainalossa - riittää että se on mun sängyssä. Nykyään yleensä jalkopäässä.
Oisko nyt terapian paikka vai mitä häh? Oon ihan sekopää, apua.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 19:59"]Aws <3 miksi tuosta "ongelmasta" pitäisi vierottua? :D
[/quote]
Eikai se kovin tervettä oo ajatella että jos kyseinen pehmolelu ei oo mun sängyssä, niin jotaki pahaa tapahtuu? :D ap
Ihana piirre. Ei sitä tarvi hävetä. Hyvä, että osaa ja saa olla lapsellisuuksia omassa elämässä. Tuo on hieno. Samoin on hienoa leikkimisen taito. Ole oma ittes ihan ylpeästi vaan. Hyvä olet.
Olet hieman neuroottinen. Ei ole vaarallista.
Jos se lelu pikkuhiljaa muuttais esim.yöpöydälle? :)
Mulla on samanlainen "ongelma". Mut nyt pehmo on päässyt jo vaatehuoneen hyllylle istuskelemaan (oma nurkkansa siinähyllyssä), ei ole siis enää koko makkarissa...suojelen ettei sillä yksikään lapsi leiki tai riko.
Ihana. <3 Olisi julmaa jos heittäisit sen pois. Ei tuossa ole mitään väärää. Jos mies ei hyväksy niin omapa on ongelmansa.
Mulla on ollut 25 vuotta sama Totoro-pehmo sängyssä joka yö. :)
Ihana ku kommentoitte niin kivasti! Olin varma että pidätte mua ihan pöpinä. Hyvä tietää että se oonki vaan mää joka itteeni pöpinä pitää :D ap
Sisarellani 42v on tallella vanha lapsuusnallensa. Nalle taitaa tosin asua vaatehuoneessa nykyisin.
Itkisin itseni kuoliaaksi, jos 30v vanha nalleni tuhoutuisi. Sillä ei leiki kukaan, se on tallessa nykyisin hyllyssä, korkealla. On ollut tukenani ja turvanani tuhansia hetkiä.
Siis mä nukun yhä iso pehmolelu kainalossa ja ikää on 24 :D avomieheni ei ole koskaan ihmetellyt asiaa, pitää sitä herttaisena. Kylässä otan tyynyn kainaloon. Mihin ne kädet pitäisi muuten laittaa?! :D
Minun yöpöydälläni, pehmeän liinan päällä istuu 50-vuotias nalleni, jonka sain yksivuotissyntymäpäiväkseni. Se pääsee päiväksi sänkyyn nojaamaan tyynyyn, takatassut peiton alle, mutta yötä se ei halua viettää sängyssä, koska saattaisin kääntyä pahasti ja irrottaa siltä vaikka jalan. Ehkä sinun pehmokaverisi suostuisi siirtymään samasta syystä yöpöydälle?
Nalleni muuten on reissannut kanssani ympäri maailmaa, käsimatkatavaroissa. Ei vanhaa kaveria voi kotiinkaan jättää ikävöimään. :)
Ei tarvi hävetä. Selitä miehelle, että säilytät lelua koska se tuo mieleesi hyviä muistoja. Ei hyvän mielen jutuista luovuta :)
Joissain terapioissa käytetään turvaesinettä, ja juurikin pehmolelu on oiva sellainen :) eli et oo pöpi eikä oo hävettävää. Ihanaa että saat jostain turvaa! oli hyvä neuvo tuolla siirtää sitä pikkuhiljaa, jos siis Itse haluat. Minusta sitä ei kumminkaan kannata tehdä vain poikakaverin takia, mutta itse tiedät parhaiten oman tilanteesi :).
Joku kävi alapeukuttamassa kaikki vastaukset :D
[quote author="Vierailija" time="07.09.2015 klo 22:06"]Joku kävi alapeukuttamassa kaikki vastaukset :D
[/quote]
Vissiin joku, jolla on muutama käsittelemätön asia itsensä ja tunteiden ilmaisun suhteen :)
Jotenkin söpöin "ongelma" ikinä <3
Minä kans nukuin lapsuuden pehmolelujen kanssa vielä pitkälle aikuisuuteen. Siihen asti, kun sain ensimmäisen lapseni. Sen jälkeen monet omat neuroosit helpottivat, kun ei enää ehdi pyöriä vain oman navan ympärillä.
Meillä on mieheni kanssa molemmilla unilelut! Minä nukun yöllä possu kainalossa ja mieheni nukkuu koira kainalossa.
No ihan sama kuin joku lukee iltarukouksen. Saa siitä kuviteltua turvaa. Ihan hyvä juttu siis.
Aws <3 miksi tuosta "ongelmasta" pitäisi vierottua? :D