Todella nolo ongelma...

Nolottaa kertoa täällä tämä tälleen anonyyminäki, antakaa armoa :D
---
Eli minulla on ollu eräs pehmolelu alle kouluikäisestä asti, nyt olen parikymppinen enkä kykene nukkumaan sängyssäni ilman tätä lelua. Mun puolustukseksi voisin sanoa että kyseinen pehmolelu on ollu mulla "turvana ja tukena" kun menetin toisen vanhempani sekä silloin kun olin vakavasti sairas muutaman vuoden ajan. Ja nykyään oon kääntäny sen päässäni ehkä sellaiseksi "Mitään pahaa ei tapahdu, kunhan tämä pehmolelu on mun sängyssä yöllä" - esineeksi. Eli siis mukanani en sitä kuskaa - sen paikka on minun sängyssä.
---
Eroon en oo kokonaan yrittänytkään siitä päästä kun ei ole ollu tähän mennessä oikeen tarvetta. Nyt kumminki mulla on uusi, ihanalta vaikuttava parisuhde ja en oikein tiedä miten tän asian hälle kertosin. Pitää mua ihan hulluna :D Ja vaikka asian hälle saisin järkevästi kerrottua, niin kyllähän mun joskus pitäis pystyä pehmolelusta irtoamaan...
---
Tässä vuosien varrella oon onnistunu itteeni sen verran vierottamaan että kyseisen pehmolelun ei tarvi olla yötä mun kainalossa - riittää että se on mun sängyssä. Nykyään yleensä jalkopäässä.
Oisko nyt terapian paikka vai mitä häh? Oon ihan sekopää, apua.