Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pakko se on jo myöntää, että erota pitäisi

Vierailija
04.09.2015 |

Mun ja miehen pitäisi ihan selvästi jo erota, mutta ei me vaan osata ja jakseta ja haluta. Mutta ei tässä suhteesa ole enää mitään järkeä, täysin ollaan vieraannuttu toisistamme. Ei osata kahden kesken edes mistään jutella eikä mitään kahdestaan tehdä. Me ei riidellä, mutta ei me tehdä mitään muutakaan. Ollaan vain, hoidetaan lapsia ja pyöritetään arkea.

Ei tästä suhteesta (oikeammin "suhteesta") ole mitään iloa. Miksi me ei siltikään erota?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
04.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä on  lapset ja arki.

Menkää perheneuvolaan, pääsette purkamaan asioitanne.

Vierailija
2/4 |
04.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos elämä on ok, niin ei kannata erota, kun lapset on pieniä. Kahden kodin elämä on rasittavaa.. Ehtii myöhemminkin erota, jos ette löydä toisianne uudelleen jonkin ajan kuluttua..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
04.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajan kysymys. Ennemmin tai myöhemmin toinen löytää uuden ja alkaa tapahtua.

Vierailija
4/4 |
04.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noin ^ siinä käy.
Sitten olette jo kärjistäneet asiat siihen pisteeseen että erosta tulee yhtä helvettiä. Erotkaa nyt jos saatte asiat sovittua fiksusti. Kun kuvaan astuu vuosien katkeruus, turhautuminen, kolmas osapuoli on eron tekeminen yhtä myrkkyä..
Näin kävi minulle ja miehelleni. Suhde kuoli ja elimme silti 'yhdessä '. Mies rakastui toiseen ja siitä se lopullinen ero alkoi, kera katkerien kyynelten.
Vähemmällä olisimme päässyt jos olisimme eronneet kun jo tiedostimme asian.