Miten kauan pitää lasten hyväksyntää odotella?
Olisi mukava kuulla, miten kauan muilla on kestänyt se, että kumppanin edellisestä liitosta siunaantuneet lapset hyväksyvät isin / äidin uuden suhteen (ja siitä seuranneen vauvan).
Itse olen elänyt avoliitossa 2 vuotta, ja vauva kolmisen kuukautta, eli kaikin puolin tuore tapaus. Mieheni lapsista toinen täysi-ikäinen ja opiskelee muualla, toinen pian 18-vuotias.
Suhtautuivat päällisin puolin kohteliaasti ennen lapsen syntymää. Nyt on havaittavissa selvää karttelua (ei tulla käymään, ei puhuta isälle kuin kysyttäessä, minua ei oma-aloitteisesti edes tervehditä).
Minulla ei ole mitään tekemistä kumppanin eron kanssa (josta on jo kuutisen vuotta). Olen pyrkinyt olemaan lapsille ystävällinen mutta en tyrkky.
Miten kauan voi olettaa näinkin isoilta lapsilta menevän, että pääsevät vauvan aiheuttaman shokin yli? Onko muuta tehtävissä kuin odotella? Mies kärsii, kun lapset kiukuttelevat.
Kommentit (4)
Kyllä mun mielestä jos aikuinen ihminen asuu teidä ja SUN kanssa saman katon alla eikä edes tervehdi, hoh hoh!! Semmoselle voi oikeesti sanoa jos suoraan asiasta ja pyytää kunnioitusta SE ON SENTÄÄN SUN KOTI KANSSA!! itse en hyväksyisi tuommoista käytöstä!! Miehen lapset asuvat meillä ja olen alusta asti vaatinut kunnioitusta ja käytöstapoja sekä komentanut lapsia. Lapset kunnioittavat ja rakastavat sekä luottavat. Hyssytelyllä ja yrityksellä olla jotain muuta kun on ei saa ratkaisua tilanteeseen, entistä huonompaa käytöstä vaan.
Tsemppiä ja rohkeutta tarttua tilanteeseen!!
Heiltä puuttuu käytostavat.
Tee selväksi että et sinua ei kukaan pompottele.
Ajattelevat isänsä rakastavan tätä uutta enemmän kuin heitä. Ovat siis mustasukkaisia. Mielestäni voisit mainosti näpäyttää, kuten toistamalla tervehdyksen napakasti. Tai sitten mies voisi huomauttaa. Täysi-ikäisiäkin pitää joskus kasvattaa.
Et anna lasten pompotella. Älä kuitenkaan ala ilkeäksi. Yrität pysyä rauhallisena ja tarvittaessa napakkana. Kyllä se siitä... aikanaan.:)
Mun miehen täysi-ikäinen lapsi osoitti mieltään koko odotusajan ja vielä hiukan vauvan syntymänkin jälkeen. Ei kertaakaan kommentoinut odotusta tai vauvaakaan. Ajattelin, että ohi menee ja niin menikin. Joskus vieläkin havaitsee pientä mustista läpi, mutta pikkusisaruksestaan tykkää ja on mulle ystävällinen.
Olen itse melkein samanlaisessa tilanteessa. Nyt toinen miehen aikuisesta lapsesta, joka asuu omillaan jopa tervehtii, mutta nyt toinen 19v, joka asuu vielä luonamme on jättänyt viimeisten kuukausien aikana tervehtimättä tai yleensä puhumatta ollenkaan. Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden, mutta uuteen yhteiseen kotiin muutimme vuosi sitten, joten perheeseen kuuluvat ihmiset ovat tunteneet toisensa yhdessäoloa alkamisesta lähtien.
Olen jutellut näistä asioista mieheni kanssa, ja hän kokee nämä keskustelut niin, että vihaan hänen lapsiaan.. Olen sanonut että en vihaa, niinkuin en teekään,vaan toivon, että aikuinen ihminen osaa käyttäytyä ja ottaa myös kanssaihmiset huomioon. Kauniisti olen yrittänyt miehelle puhua.
Toisen kanssa joka aiemmin ei tervehtinyt, tein niin että annoin olla ja touhusin hänen tullessaan muuta, jatkoin tekemääni työtä tms, en tehnyt hänen tulemisestaan suurta numeroa. Eli pidin häntä normaalina tapahtumana elämässä. Kyllä minulla sydän pamppaili ja jännitti todella, mutta niin vaan kävi, että hänkin ennenpitkää tervehti tullessaan. Ei meillä vielä ole hyvin tuttavalliset välit, mutta asialliset.
Harmittaa ihan hirvittävästi, että joutuu syyttömänä kohtaamaan aiempien lasten kaunaa( tai mitä se voikaan olla?) uutta kohtaan. Mies voisi olla tukena ja auttaa keskustelemalla lastensa kanssa, ei syyttäen vaan vaimoaan (ja lapsiaan myös) tukien ja kertoen että hänelle kaikki ovat tärkeitä ja toivoisi että osapuolilla on edes kohteliaat välit.
Mutta valitettavasti tämäkään ei aina auta, jos mies ei näe asioita samalta kantilta.
Toivon sinulle voimia ja oli " kiva" kuulla etten olekaan ainoa jolle tilanne on hankala.