Mistä riitelette miehenne kanssa (siis muu kuin lapseen liittyvää)??

esim siivoominen on yks (lähinnä se, et kuka tekee-mitä tekee-miten tekee)

syönyt jo parisuhdettakin :(

Mulla menee aina säännöllisin väliajoin hermot siihen, että minä saan tehdä 90 % kotitöistä vaikka mies sotkee 90 % .

tarkemmin, että ei sano suoraan miltä hänestä tuntuu! On ollut vanhempiensa ja sisarustensa " kynnysmatto" koko ikänsä, eikä edelleenkään, vaikka on todella menestynyt elämässään, uskalla sanoa aidosti tuntemuksiaan! Aaaaaargh!

Hmmm. Pistää miettimään..

Rahasta, kotitöistä, alkoholin juomisesta, toisten suvuista, vähäisestä vapaa-ajasta. Siinäpä ne tärkeimmät:-) Puolet vapaa-ajastamme menee riitelyyn, harmi.

Ei olla koskaan riidelty rahasta tai kotitöistä. Mies on aina tehnyt kotitöitä tosi paljon, viikkosiivous esim. hoidetaan aina puoliksi. Rahaa taas on niin paljon, ettei siitä ole tarvinnut riidellä. Ne harvat riidat, mitä on ollut, ovat aika usein liittyneet seksiin tai lasten kasvatukseen.

Ei kanna huolta mun mielestä isoista asioista.

Aika harvoin kuitenkin riidellään kunnolla, pintapuolista kinastelua on välillä, kumpikaan ei tykkää riitelystä ja kummallakin on taito ettei lähde toisen huonotuulisuuteen mukaan, mut silloin räjähtelee jos kummallakin on huono päivä.

Siis siitä, ettei mies siivoa omia jälkiään. Lähinnä riitely on mun naputtamista silloin tällöin. Pian syntyvän vauvan myötä tulee varmaan riitoja ajankäytöstä, kuten esikoisellakin, mutta oikeasti ne johtuvat siitä, että kumpikin on niin törkeän väsynyt ja kokee tekevänsä enemmän kuin toinen.



Muita riidanaiheita en kyllä keksi.

Ainoastaan joskus haluan keskustella raha-asioista, kun mies käy töissä ja tuntuu, että rahaa ei tänne asti riitä.

Liittyy kummallakin ammattiin ja ollaan tosi eri linjoilla. :(

Mutta sellasta riitaa missä korotetaan ääntä, on ehkä n. 3 kertaa vuodessa.

Ollaan oltu jo vuosia naimisissakin mutta riitoja ei vaan synny. Kumpikaan ei juo, kumpikaan ei haaskaa rahaa, minä teen hieman liikaa töitä mutta se ei haittaa kumpaakaan liiaksi.. Kotitöitä on muutenkin niin vähän, että niistä ei tarvi riidellä. Se siivoaa kumpaa häiritsee mutta yleensä siivotaan yhdessä.



Apua, mitähän tämä merkitsee?

-hermostun välillä pienistäkin sotkuista

-miehen poissa olevasta asenteesta

-kiukuttelen liian usein opiskelujeni tärkeydestä ja kotitöiden yhteensovittamisesta opiskelun kanssa, siitä mies usein hermostuu

-riitelemme myös siitä ettei " ikinä puhuta asioista" (tai lähinnä minä riitelen, mies kääntää kylkeä ;))



silti omasta mielestäni emme juurikaan riitele, hassu kysymys sinänsä, emme juurikaan riitele lapsista. miksi pitäisi?

Mutta sitten kun miehella stressaa yksityisyrittaminen oikein kovasti niin sitten riidellaankin ihan mista vaan. Onneksi naita kausia on harvoin, oikeastaan ollut vain yksi ja se ottikin koville ennenkuin mies tajusi ettei voi minua syyttaa omasta pahoinvoinnistaan joka johtui stressista ja pettymyksesta (kun bisnes ei menestynytkaan paremmin).



Muuten olemme jarjestaneet elamamme siten ettei oikein tarvitse tapella, kodin siivous on ulkoistettu, lapselle on hoitaja, raha-asioista ei tarvitse tapella kun rahat riittaa kaikkeen mihin tarvitsee.

Lapseen liittyvivät riidat ei nyt pitänyt listautua tähän, vaan PARISUHDE riidat, ja joo-o, oon ihan varma, et niitä on kaikilla, tai jos ei ole, niin ei ole tunteitakaan..

ehkä kerran vuodessa ja sekin jostain turhanpäiväsestä kuten roskapussin vieminen tms.. tylsää.. heh.. mutta siis voisi sanoa ettei me riidellä. Alkuaikoina oli jotain kiistoja mutta elämä ja suhde on tasoittanut molempia.

t. Se yksi joka ei riitele koskaan

Ei riitelyn puute ole tunnekoyhyytta, ei todellakaan. Meilla ei riidella sen takia etta olemme molemmat perustyytyvaisia yhteiseen elamaamme, itseemme, suhteeseemme ja toisiimme. Suhteen alkuaikoina riideltiin paljonkin, mutta 15 vuodessa suhde on tasoittunut niin ettei suhderiitoja ole enaa. Rakkaus on syventynyt. Emmeka kumpikaan tykkaa riitelysta. Molemmat muuten myos tullaan perheista joissa riideltiin tosi paljon, joten meilla on oikein ollut tavoitteena etta meidan lapsemme saisi elaa tasapainoisemmassa ymparistossa. Ja siina olemmekin onnistuneet.