Onko kukaan psyykkisiin ongelmiin apua kysynyt saanut täältä apua?

Niin siis en tiedä tarkoitatko tätä, mutta tällä palstalla on muutama pitkän linjan mt- tyyppi, jotka todellakaan eivät halua mitään neuvoja, vaan heidän käytöksensä on lähinnä itsekseen juttelua, loputonta huomionhakua ja oman pahan olon purkamista. Monet mt-puolen häiriöt ja sairaudet ensinnäkin muuttavat ajattelua niin, että ihminen on jumissa niiden ajatustensa kanssa, ja toisaalta se kongnitiivinen suorituskyky voi olla sairauden vuoksi alentunut niin, ettei ole kapasiteettia nähdä asioita toisesta näkökulmasta. Lisäksi joihinkin sairauksiin ja ihan ihmisen persoonallisuuteen voi kuulua loputon tarvitsevuus ja heikentyneet sosiaaliset taidot. Kaikki huomio, ns. "huonkin" on parempi kuin ei mitään näille ihmisille, ja kun ei enää säälillä ja näennänäisanalyyttisella lapsuusmuistelulla saa huomiota, viestien sävy muuttuu nopeasti provosoivaksi ja aggressiiviseksi. Jos susta jossain vaiheessa keskusteua tuntuu, ettet saa viestiäsi perille vaikka miten selität, tai että kaikki sun antama huomio ja empatia tippuu pohjattomaan kaivoon, niin sellaista vaan elämä joskus on psyykkisesti sairastuneen ihmisen kanssa. Myös näiden palstalaisten kanssa. Siksihän he ovat joskus niin raskasta seuraa myös tosielämässä.

Opit pian tällä palstalla, että näille tietyille ihmisille ei kannata vastata. He ovat jo äititraumojensa ja muiden traumojensa puolesta saaneet siis sadoilta ihmisiltä kannustusta ja tsemppiä ja neuvoja ja mitä vielä, ihan tosielämässä ja täällä netissä, eikä mikään silti ole muuttunut. Ei kannata edes olettaa, että mikään muuttuisi, koska se on täysi mahdottomuus. 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 17:36"]Niin siis en tiedä tarkoitatko tätä, mutta tällä palstalla on muutama pitkän linjan mt- tyyppi, jotka todellakaan eivät halua mitään neuvoja, vaan heidän käytöksensä on lähinnä itsekseen juttelua, loputonta huomionhakua ja oman pahan olon purkamista. Monet mt-puolen häiriöt ja sairaudet ensinnäkin muuttavat ajattelua niin, että ihminen on jumissa niiden ajatustensa kanssa, ja toisaalta se kongnitiivinen suorituskyky voi olla sairauden vuoksi alentunut niin, ettei ole kapasiteettia nähdä asioita toisesta näkökulmasta. Lisäksi joihinkin sairauksiin ja ihan ihmisen persoonallisuuteen voi kuulua loputon tarvitsevuus ja heikentyneet sosiaaliset taidot. Kaikki huomio, ns. "huonkin" on parempi kuin ei mitään näille ihmisille, ja kun ei enää säälillä ja näennänäisanalyyttisella lapsuusmuistelulla saa huomiota, viestien sävy muuttuu nopeasti provosoivaksi ja aggressiiviseksi. Jos susta jossain vaiheessa keskusteua tuntuu, ettet saa viestiäsi perille vaikka miten selität, tai että kaikki sun antama huomio ja empatia tippuu pohjattomaan kaivoon, niin sellaista vaan elämä joskus on psyykkisesti sairastuneen ihmisen kanssa. Myös näiden palstalaisten kanssa. Siksihän he ovat joskus niin raskasta seuraa myös tosielämässä.

Opit pian tällä palstalla, että näille tietyille ihmisille ei kannata vastata. He ovat jo äititraumojensa ja muiden traumojensa puolesta saaneet siis sadoilta ihmisiltä kannustusta ja tsemppiä ja neuvoja ja mitä vielä, ihan tosielämässä ja täällä netissä, eikä mikään silti ole muuttunut. Ei kannata edes olettaa, että mikään muuttuisi, koska se on täysi mahdottomuus. 
[/quote] Ja joillekkin on apua, kun vastaa ja saa oikeanlaista huomiota itselle. Totuus on vielä se, että oikeassakin elämässä tilanne on aivan samanlainen, jos apua oteta vastaan, soi he voi läheiseltä kulua monen montaa turhaa tuntia. Ja myös itse olen lukenut tällä palstalla näitä tiettyjä ketjuja, missä lähinnä itselle tulee pelleilyä maku suuhun,;kun hetken aikaa intensiivisesti autat, mutta huomaatkin että toiselle se on lähinnä vitsi ollut.