Ihmiset pitävät vain silloin kun myönnyn kaikkeen

Eikö kellään ole ollut samaa probleemaa.

Taidat ilmaista itseäsi vittumaisesti.

Kiitos upituksesta.

Jaa. Kaksi vaihtoehtoa: a) ilmaiset sen oman tahtosi inhottavasti, epäkohteliaasti, äyskimällä tms. b) Olet pitänyt ystävänä ihmisiä, jotka haluavat 'ystävienssä' olevan vain pelkkiä myötäilijöitä ja pitäytyä itse perässä roikkuvan hovinsa kuningattarena/kuninkaana. Kannattanee miettiä kohteletko edelleen ihmisiä miellyttävästi vai oletko mennyt toiseen ääripäähän miellyttämisen jälkeen, kannattaa myös miettiä ovatko niin sanotut läheiset sittenkään ystävyyden arvoisia vai ovatko he pelkkiä hyväksikäyttäjiä.

Mulla on sama juttu. En varsinaisesti pidä itseäni minään mielistelijänä, mutta olen kyllä liian kiltti. Huomaan jatkuvasti, ettei multa vain hyväksytä samanlaista käytöstä kuin muilta. Niin kuin olisin jotenkin alempiarvoinen.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 15:58"]Alusta asti olen saanut sen kasvatuksen, että täytyy olla kiltti tyttö ja tehdä aina miten muut sanovat. Nyt aikuisena ja hiljattain alan opettelemaan tästä pois ja tuloksena: muut suuttuvat minulle kun kerron mitä oikeasti haluan. Esimerkiksi kavereilta tulee radiohiljaisuutta jos kieltäydyn tapaamisesta, johon en heti pääse vaan joutuisin muuttamaan jo aiemmin sopimaani tapaamista.

Pistää vihaksi kun koen saavani jatkuvasti muilta nyt rangaistusta kun vihdoinkin en enää vain mielistele ja yritä miellyttää muita :( Miksi helvetissä mä olisin se ainoa, jonka mielipiteitä ei tarvitse kunnioittaa?
[/quote]
Täällä toinen samanlainen! Nyt saan kuulla olevani marttyyri kun en vain myötäile muita ja ole suinpäin auttamassa. Kiltteydellä en saavuttanut mitään!! Ja nyt ei taida jaksaa eikä osata pitää puoliaan

Tietysti olen miettinyt ilmaisenko itseäni oikein. Toisaalta en saa tuollaista alussa kertomaani kohtelua aivan kaikilta, vain osalta. Jotenkin alkanut nähdä nuo ihmiset täysin eri valossa.

Mikä ihmissuhde se on jos mulle suututaan heti jos en tee aina miten heille parhaiten kävisi? En pidä noita hyväksikäyttäjinä, mutta onhan se totta että ihmissuhteissa muodostuu helposti alistaja/alistuja -dynamiikka jossain määrin.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 15:58"]Alusta asti olen saanut sen kasvatuksen, että täytyy olla kiltti tyttö ja tehdä aina miten muut sanovat. Nyt aikuisena ja hiljattain alan opettelemaan tästä pois ja tuloksena: muut suuttuvat minulle kun kerron mitä oikeasti haluan. Esimerkiksi kavereilta tulee radiohiljaisuutta jos kieltäydyn tapaamisesta, johon en heti pääse vaan joutuisin muuttamaan jo aiemmin sopimaani tapaamista.

Pistää vihaksi kun koen saavani jatkuvasti muilta nyt rangaistusta kun vihdoinkin en enää vain mielistele ja yritä miellyttää muita :( Miksi helvetissä mä olisin se ainoa, jonka mielipiteitä ei tarvitse kunnioittaa?
[/quote]
Täällä toinen samanlainen! Nyt saan kuulla olevani marttyyri kun en vain myötäile muita ja ole suinpäin auttamassa. Kiltteydellä en saavuttanut mitään!! Ja nyt ei taida jaksaa eikä osata pitää puoliaan
[/quote]
Sama juttu. Toiset on minulta ennakkoon kysymättä olettanut eli pitänyt päivän selvänä että olen käytettävissä mihin aikaan ja paikassa tahansa. Sitten kun kerrankin sanon että en lähde niin ollaan että on kyllä kumma aina ennen olet lähtenyt jne. Minulle ollaan siis vihaisia kun en toteuta toisten tahtoa. En usko aloittaja että sanoisit asian inhottavasti. Sinun ns kaverit vaan ei halua antaa sinulla olla omaa tahtoa kun ovat muuhun tottuneet.

Ehkä tuo toisten hyväksynnän halu on edelleen sitä liikaa kiltteyttä, mistä yrität päästä eroon. Mitä sillä on oikeasti väliä, mitä ne toiset ajattelevat? Jos sinulla on hyvä syy kieltäytyä, tee se ajattelematta mitä muut nyt ajattelevat tai mitä tästä seuraa. Toki voit miettiä sitä ilmaisutapaa ja joskus voi vähän  pyöristää ja valkovalehdellakin, eikä töksäyttää aivan suoraan, lopputulos on kuitenkin sama eli et suostu sellaiseen, mitä itse et ehdi tai halua tehdä. 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 17:04"]

Ehkä tuo toisten hyväksynnän halu on edelleen sitä liikaa kiltteyttä, mistä yrität päästä eroon. Mitä sillä on oikeasti väliä, mitä ne toiset ajattelevat? Jos sinulla on hyvä syy kieltäytyä, tee se ajattelematta mitä muut nyt ajattelevat tai mitä tästä seuraa. Toki voit miettiä sitä ilmaisutapaa ja joskus voi vähän  pyöristää ja valkovalehdellakin, eikä töksäyttää aivan suoraan, lopputulos on kuitenkin sama eli et suostu sellaiseen, mitä itse et ehdi tai halua tehdä. 

[/quote]

Taatusti on. On ollut kurja olo koko päivän, koska kaveri ei ole vastannut mitään. Järjellä tiedän, että tein oikein ja kuten kuuluukin - en minä voi enkä edes halunnut peruuttaa aiemmin sovittua menoa. Silti tunnen syyllisyyttä asiasta. Olen kuitenkin vuosikausia jo lapsuudesta asti oppinut siihen, että muilla tulee olla hyvä mieli, joskus myöhempänä tulee vasta se miltä minusta tuntuu.