Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teille ihan arkisista vuosien takaisista asioista
30.08.2015 |
flashbackeja paljonkin? Välillä mieleeni pulpahtelee niin eläviä filminpätkämäisiä muistoja joistain jutuista ilman että on havaittavissa mitään selkeää kimmoketta siihen, että hieman kyllä ihmettelen. Nyttenkin tuli mieleeni bussimatka töistä kotiin syksyltä 2002, ihan tavallinen työpäivä ja puhelu äidille, uusi villaneuleeni johon oli tyytyväinen ja josta puhuin äidille puhelimessa (kuten huomaatte, ei siis kerrassaan mitään mitä ihmisen luulisi säilyttävän muistissaan vuosia...) ja kuinka bussi seisoi juuri silloin sairaalan kohdalla puolipilvisessä säässä ruuhkassa pitkään ja painoin ohimoani kevyesti ikkunaan, ja muistan kyllä lähes kaiken muunkin tuolta mitäänsanomattomalta arkipäivältä. Välillä mietin onko tällainen normaaliakaan, mutta haittaakse...
Kommentit (14)
Joskus tulee. Usein niihin flashbackeihini liittyy jonkinlainen kaipuu menneisiin aikoihin. Haluaisin päästä elämään sitä aikakautta uudelleen, vaikka olen tyytyväinen tähänkin nykyiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 21:26"]
Joskus tulee. Usein niihin flashbackeihini liittyy jonkinlainen kaipuu menneisiin aikoihin. Haluaisin päästä elämään sitä aikakautta uudelleen, vaikka olen tyytyväinen tähänkin nykyiseen elämään.
[/quote]
Niin no joskus kyllä tietyn mutkan kautta voikin huomata provosoineensa tiettyä muistoa pintaan helpostikin, mutta joskus en näe suurta syytä sille palautumiselle, kuten äsken en. Vuodenajat kyllä tekevät itselläni tätä. Menneen elämän syksyt muistuvat syksyisin mieleen paremmin kuin vaikka muina vuodenaikoina jne. ap
Joo; olen kokenut samanlaista.
-Mies 29v + 1v-
Joo mulla tulee paljon tuollaisia mieleen. Usein just syksyisin.
Tulee. Ja miettii niitä sen hetkisiä vaihtoehtojaan. Ja miksi valitsi sen tien minkä valitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä oikeasti hämmästyn sitä tiedon määrää, mitä löytyy jonkun tietyn mitättömän muiston takaa. En nyt aivan sokeasti usko että muistan aina kaiken oikein, tätähän on mm. paljonkin tutkittu kuinka jokainen muistamiskerta saattaa hienosäätää muistettavaa muistoa, joten totuus voi lopulta olla ihmisen muistoissa... tuolla jossain, mutta siis miten paljon turhaa tietoa onkaan päässä. Kosketus, tuoksu, lämpötila, säätila jne. ja niinpä voi sen hakea arkistosta nenän eteen noin vain. Ja miten häiritsevää on, ettei niitä jokaisena muiston pongahduskertana voi siististi varmuusarkistoida sitä hyllyyn, koska samalla kun heittäydyn elämään sitä muistoa, pelkään että entä jos tämä ei enää koskaan nouse mieleeni, sillä tämä muisto oli hyvä, tässä oli hyvä olla hetki. Ja ei mulla ole mitään muistihäiriötä, pelko on sikäli turha, mutta siis se että se on jotain oikeaa elettyä, jota ei saa kuin kuvaa tekstin kera albumiin. Mulla taitaa olla liikaa aikaa, sitäkin se on. :) ap
No, ei nyt ihan arkisista. Mulle tulee flashbackeja menneiltä vuosilta niistä tilanteista, joissa mies on haukkunut mua joksikin, hajottanut tavaroita, herättänyt keskellä yötä raivotakseen jostain. Arkisia muistoja tulee kyllä joistain herätteistä (maisema, tuoksu tms.), mutta vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuolleen. Mä vatvon virheitäni, pienenpieniäkin, vaikka vuosikymmenen. Huokaus.
Ei voi olla.. :D Suoraan kuin mun aloitus jollaisen aioin tehdä tänne. Mulla putkahtelee pitkin päivää useiden vuosien takaisia pikkujuttuja mieleen. Jopa häiritsevissä määrin. Voiko ihminen muistaa niin mitättömiä pikkujuttuja? Esimerkki. Yksi päivä katsoin sarjaa mikä sattumalta tuli tvstä. Mieleeni hiipi valokuvan tarkasti hetki vuodelta 2005. "Tämän kohdan vanhasta sarjasta olen nähnyt ennenkin. Olin ensimmäisen poikaystäväni (nyt jo edesmenneen) luona..istuimme olohuoneessa. Ikkunasta paistoi ihana alkukesän ilta-aurinko. Oli perjantai. Poikaystävä naurahti tässä kohtaa sarjalle ja sanoi ettei tuo tapahtuma olisi edes mahdollista. Odotimme hänen vanhempiaan kotiin jotta saisimme auton ja voisimme lähteä käymään jäätelöllä. Katselin ikkunasta ihanaa auringonpaistetta ja minun teki mieli ulos. Poikaystäväni kommentoi taas sarjan tapahtumia.." Ja monia monia pikkujuttuja yläasteajoiltani, että mitä kukakin on sanonut jossakin tilanteessa. Muiston laukaisee jokin nykyhetken sama aihepiiri kuin silloin muiston tapahtumahetjellä. Välillä tulee ihan surullinen olo kaikista muistoista.. :( Olen viime aikoina alkanut jopa jo epäillä voiko mieleni syöttää minulle koko ajan valemuistoja. Mutta toisaalta muistot ovat ihan varmoja. Miten niitä voikin olla niin paljon? Ja että muistuuko muille niitä jatkuvasti mieleen? :/
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee flashbackeja useinkin, mm. ajalta kun isäni oli vielä elossa,siitä on 15vuotta kun hän kuoli. N20
Nro 11 jatkaa vielä. Eräs muisto tuli mieleeni jopa nukkuessani. Näin unta että olin koulussa. Katsoin erään käytävän päästä toiseen päähän ja lasiseinän takana näin tuon äsken mainitsemani poikaystävän juoksevan kahdet portaat alas pohjakerrokseen erään luokkakaverinsa kanssa jonka kanssa hän yleensä ei viihtynyt. Ihmettelin unessa näkemääni sillä hänen ei pitänyt olla sinä päivänä koulussa, ja hän ei tosiaan liikkunut koskaan sen toisen tyypin kanssa. Kun heräsin, muistin tuon tapahtuman oikeastikin tapahtuneen lukioaikoinani koulussa. Näin hänen juoksevan siellä ja koko loppupäivänä hänestä ei näkynyt jälkeäkään joten luulin nähneeni näkyjä. Sitten kuulin syyn myöhemmin, että hän oli keskellä päivää joutunut vain käväisemään koululla tulevia kirjoituksia varten (sen toisen tyypin oli käytävä myös) ja juoksivat opettajanhuoneesta liikuntasaliin pohjakerrokseen jossa kirjoitukset oli tarkoitus järjestää myöhemmin. Satuin näkemään hänet vilaukselta juuri tuona hetkenä. Mutta koko asiaa en ole muistanut ajatella kymmeneen vuoteen! Ennen kuin nyt vasta. Miten ihmeessä moinen hetki palaa yhtäkkiä unessa mieleeni?
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just eilen katselin junan ikkunasta hieman nuupahtanutta taloa ja muistin, miten olen joskus 20 vuotta sitten ollut vastaavassa talossa työasioissa, muistin omenoiden tuoksun kuistilla ja keinutuolinmaton kuviot, kirjahyllyn hieman masentuneesti lappeellaan olevat kirjat. Kaikki periaatteessa täysin merkityksetöntä, vieraiden ihmisten koti, jossa viivyin ehkä tunnin.
Täälä kans olen päivitellyt kun 3 kertaa tänä päivänä jo välähellyt. Ja nämä kaikki on ollut positiivisia muistoja. Yleensä välähtää kaikki negatiiviset asiat ja sitten hävettää.
No, tuleeko?