Mitä mieltä tätini neuvosta lasten saannin suhteen?

Ihan viisas ajatus mielestäni. Voihan puoliso menehtyä tai vammautua myöskin

Mun mummo sanoi samaa. Kokemuksen syvä rintaääni puhui: hän jäi leskeksi 3 lapsen kanssa ja pärjäsi hyvin, mutta esim. 5 lasta olisit ollut katastrofi.

Olen ajatellut samalla tavalla teini-ikäisestä asti. Vielä ei ole yhtään lapsia.

Olen samaa mieltä ja siksi mulla on vain yksi lapsi. Hänen kanssaan pärjään kyllä yksinkin. 

Todennäköisesti nykyisiin miehiin ei voi sen enmpää luottaa kuin aikaisempiinkaan. Porno ja netti eivät paranna miehiä. Eroaminen ja salasuhteet ovat monissa piireissä ihan ok.

Aivan samaa mieltä olen, tosin enemmän pelkään miehen menehtymistä kuin eroa. Samoin ajattelen myös taloudellisesta tilanteesta. Vaikka esim tällä hetkellä (minä äitiyslomalla) mies tienaa moninkertaisesti minuun nähden, pärjäisin yksinkin ilman sellaisia tukia, joita nytkään en saa. Saan siis äitiyspäivärahaa ja lapsilisät. Säästöjäkin on niin ettei olisi kiire töihin vaikka yhtäkkiä miehen tulot häviäisikin kuvioista. Sen kuin pidätte vainoharhaisena, mutta minä olen halunnut varautua kaikkeen.

Niin. Ehkä se kertoo jonkinlaisesta katkeruudesta miehiä kohtaan ja "liiallisesta itsenäisyydestä", mutta tällä tavalla ajattelemalla moni nainen on säästynyt helvetiltä, jossa ollaan riippuvaisia joko pettävästä/juoposta/hakkaavasta miehestä tai sitten lastensuojelu on kimpussa halukkaana "keventämään taakkaa", kun ei pärjätä.

Minulla on yksi lapsi, ja vaikka olin parisuhteessa silloin kun tulin raskaaksi, mietin lapsen pitämistä ihan siltä kannalta, että selviänkö myös yksin. Parisuhde ei ollut kovin vakaa, joten en voinut siihen luottaa.

Eihän sitä tarvitse sillä tavalla ajatella, että selviätkö upealla elintasolla myös yksin, vaan että selviätkö edes jotenkin (romahtamatta) myös yksin: vaikka sitten kirpparivaatteilla ja edullisemmilla ruuilla jne.

Mitä jos nainen kuolee ja mies jää yksin lapsien kanssa? Kannattaahan sekin ottaa huomioon.

Kuinka monta lasta tädilläsi oli? Voi tuon tulkita katkeruudeksikin, jos olikin mielestään enemmän lapsia kuin olisi yksin jaksanut ja jäi siksi avioliittoon. Joskus siihen avioliittoon jää, vaikkei olisi onnellinen.

Ihan hyvä neuvo. 

Minun ex-koulukaveri oli 3-lapsisesta perheestä. Äiti jäi yksin, kun isä lähti toisen naisen matkaan. Heillä oli taloudellisesti tosi tiukkaa, koska äiti oli työttömänä eikä hänellä ollut mitään koulutusta, koska oli saanut lapset nuorena.

Olemme nyt melkein 30-v. ja kaverilla on avomiehensä kanssa 3 lasta. Hän on ollut melkein 10 v lasten kanssa kotona eikä työkokemusta ole muuta kuin joku kesätyö 19-vuotiaana... En tuomitse. Hän pitää hyvää huolta kodistaan ja lapsistaan, ei todellakaan istu baareissa. Lähinnä mua ihmetyttää, miten joku USKALTAA jättäytyä miehen varaan, vaikka inhoaisikin kaikkea opiskeluun ja työuraan liittyvää. Mies on valmistunut ammattikoulusta ja on hieman alle keskituloinen.

Kukaan vaan ei tiedä etukäteen mikä se lapsimäärä on jonka pystyy yksin hoitamaan. Monet asiat vaikuttaa siihen, lapset on erilaisia, elämäntilanteet voi muuttua jne. Omia voimavarojaankaan ei oikeasti tiedä ennenkuin ne tulee testattua.

Pidätkö ap tätisi elämänohjetta jotenkin omituisena? Kuulostaa oikein järkevältä! Noinhan se just onkin. Elämässä voit luottaa ainoastaan etupäässä itseesi ja kaikki muu on ajateltava plussana.

Täti on ihan oikeassa sen suhteen ettei miehiin voi luottaa. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan ajatella että nuorten naisten pitäisi harkita perusteellisesti ennenkuin jonkun miehenrontin huolivat riesoikseen, ja miehen tulisi ponnistella voittaakseen naisen luottamus. Niitä miehiä jotka eivät suostu jostain naurettavasta teko-syystä sitoutumaan avioliittoon suosittelisin etenkin kiertämään kaukaa.

Lapsilukuun liittyen, aika montakin lasta voisin tehdä ennenkuin tuntuis etten yksin pärjäis, 3-4 varmaan.

Hyvä ohje. Muutenkin elämässä kannattaa olla itsenäin. Se ei ole pois parisuhteelta.

Tätisi on viisas nainen. Aika usein käy myös niin että mies ei osallistu lasten hoitoon/kasvatukseen, vaikka asuttaisiinkin yhdessä. Rahankin saaminen voi olla kiven alla tai mies on yksi lapsi lisää. Mies voi kuolla tai vammautua. Tai sitten vain hävitä tuhkana tuuleen, kun kyllästyy perheeseen. Toki äitikin voi kuolla, mutta on myös miehen vastuulla hankkia niin monta lasta kuin uskoo voivansa hoitaa tai hyväksyy sen, että yhteiskunta sitten hoitaa ne ja menettää lapsensa.

Jostain syystä en itse halunnut lapsia ennen kuin olin melko vanha ja saavutin tietyn perusturvallisuuden tason, jolloin tunsin että selviän yksin lasten kanssa kävi mitä kävi. Ehkä tämä oli jokin sisäinen itsesuojeluvaisto olla hankkimatta enempää huollettavia kuin pystyy hoitamaan?

Just todellakin näin. Ja myös se, montako lasta mies pystyy huolehtimaan jos naiselle sattuisi jotain. Joku jo mainitsikin tuossa, mutta komppaan täysillä, että miten joku uskaltaa tehdä monta lasta ja olla monta vuotta kotona täysin miehen varassa. Työssäkäyvät äidit usein tuomitaan täällä palstoilla. Minusta työssäkäynti tuo turvaa sekä minulle että lapselleni.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:06"]Täti on ihan oikeassa sen suhteen ettei miehiin voi luottaa. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan ajatella että nuorten naisten pitäisi harkita perusteellisesti ennenkuin jonkun miehenrontin huolivat riesoikseen, ja miehen tulisi ponnistella voittaakseen naisen luottamus. Niitä miehiä jotka eivät suostu jostain naurettavasta teko-syystä sitoutumaan avioliittoon suosittelisin etenkin kiertämään kaukaa.

Lapsilukuun liittyen, aika montakin lasta voisin tehdä ennenkuin tuntuis etten yksin pärjäis, 3-4 varmaan.
[/quote]

Sinun täytyy olla jossain tosi hyväpalkkaisessa duunissa jos meinaat 3-4 lasta elättää. Työpäivät ei myöskään voi olla kovin pitkiä jos meinaat lapsiasi joskus edes nähdä. Pk-seudulla 3-4-5 hengen asuminenkin on sen hintaista että siihen uppoaa helposti yhden ihmisen palkka eikä välttämättä edes riitä ellei jossain ihan gettoalueella asu.

Joskus kuullut 3 lapsen kotiäidin suusta että helposti pärjäisin yksinkin kun mies muutenkin aina töissä. Eipä kyllä taitaisi pärjätä.

No kyllä niitä vastuullisiakin miehiä on!! Minä ainakin luotan siihen, että mies tulee huolehtimaan enemmän meidän lapsista. Se on jo kymmenen vuotta hoitanut meille kauppaostokset, tehnyt ruuat, hoitaa nykyään koirankin. Se leipoo korvapuusteja ja on ihana koti-mies, miksei myös isäkin! 

Mun oma isä jäi 18-vuotiaana yh:ksi ja hyvin se pärjäsi mun iso-siskon kanssa.

Älkää alunperinkään valitko mieheksi jotain kännäävää ääliötä, joka ei koskaan tee edes ruokaa...

Uskon kyllä että itselläni kävi enemmän kuin tuuri parinvalinnassa :) mies pitää mua kauniina prinsessana jota palvoo. On se vaan niin ihana <3 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 09:31"]No kyllä niitä vastuullisiakin miehiä on!! Minä ainakin luotan siihen, että mies tulee huolehtimaan enemmän meidän lapsista. Se on jo kymmenen vuotta hoitanut meille kauppaostokset, tehnyt ruuat, hoitaa nykyään koirankin. Se leipoo korvapuusteja ja on ihana koti-mies, miksei myös isäkin! 

Mun oma isä jäi 18-vuotiaana yh:ksi ja hyvin se pärjäsi mun iso-siskon kanssa.

Älkää alunperinkään valitko mieheksi jotain kännäävää ääliötä, joka ei koskaan tee edes ruokaa...

Uskon kyllä että itselläni kävi enemmän kuin tuuri parinvalinnassa :) mies pitää mua kauniina prinsessana jota palvoo. On se vaan niin ihana <3 
[/quote]

No näinhän se varmasti meneekin, se on oletusarvo. Mutta tässä pohditaan nyt mitäpä jos -tapauksia, kaikkeen pitää varautua koska sille ihanallekin miehelle voi sattua jotain. Sydän toivoa täynnä ettei satu, mutta JOS kuitenkin

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:54"]

Kukaan vaan ei tiedä etukäteen mikä se lapsimäärä on jonka pystyy yksin hoitamaan. Monet asiat vaikuttaa siihen, lapset on erilaisia, elämäntilanteet voi muuttua jne. Omia voimavarojaankaan ei oikeasti tiedä ennenkuin ne tulee testattua.

[/quote]

Mä olen täysin samaa mieltä tästä asiasta! Jos vaikka josain vaiheessa tuntuukin, että neljä on just passeli, mutta viimeiseksi tuleekin kaksoset tai erittäin haastava erityislapsi. Elämää ei myöskään voi suunnitella täysin etukäteen, koska matkan varrelle sattuu niin monia yllätyksiä. 

On tosi hyvä juttu, että meillä on luotettavia ehkäisykeinoja. Niissä on kuitenkin se puoli, että niistä tulee kontrollin illuusio. Ehkäisykeinotkin voivat pettää. Niiden ansiosta perheen kokoa voi suunnitella, mutta ehkä ne antavat vähän valheellisen kuvan siitä, miten paljon elämää voi oikeastaan hallita. Tunnen paljon vanhempia ihmisiä, jotka ovat eläneet sitä todellisuutta, että lapsia ei ole hankittu, niitä on tullut, jos on tullut. Sellaisessa tilanteessa perspektiivi elämään on erilainen.

Ei tädin neuvo nyt ihan huono ole, mutta tuossa kaikessa on niin monta muuttujaa, että aika vaikea sitä on noudattaa.