Kyllä "erityisherkät" vaativat erityiskohtelua

Höpö höpö. Olen itse erityisherkkä ja vältän huomiota kuin ruttoa. Älä viitsi yleistää.

Sinä väsyt koska olet itsekin erityisherrkkä, se oikein huokuu läpi tekstistäsi.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:05"]

Sinä väsyt koska olet itsekin erityisherrkkä, se oikein huokuu läpi tekstistäsi.

[/quote]

Pidän itseäni ihan normaalina ihmisenä, joka osaa huomoida muut tarvittaessa ja kykenee rajaamaan, mikä on missäkin tilanteessa kenellekin liikaa. On ihmisiä ja tilanteita, joista itse energisoidun ja on ihmisiä, jotka vievät energiani. Ja nämä viisi erityisherkkää vievät kaiken energiani, sillä huomionkipeys ei ole missään balanssissa.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:05"]

Sinä väsyt koska olet itsekin erityisherrkkä, se oikein huokuu läpi tekstistäsi.

[/quote]

Pidän itseäni ihan normaalina ihmisenä, joka osaa huomoida muut tarvittaessa ja kykenee rajaamaan, mikä on missäkin tilanteessa kenellekin liikaa. On ihmisiä ja tilanteita, joista itse energisoidun ja on ihmisiä, jotka vievät energiani. Ja nämä viisi erityisherkkää vievät kaiken energiani, sillä huomionkipeys ei ole missään balanssissa.

ap
[/quote]

Olet täysin normaali
Ja erityisherkistä minulla on sama mielipide. Se on ihana tekosyy

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:04"]

Höpö höpö. Olen itse erityisherkkä ja vältän huomiota kuin ruttoa. Älä viitsi yleistää.

[/quote]

Niin välttää yksi tuntemistanikin. Paitsi kahdenkesken. Jolloin hänen on pakko puhua omista ongelmistaan loputtomasti. Ryhmässä hän on hiljainen, mutta kertoo, että silloin häntä alkaa ottaa päähän, sillä hän kokee olevansa estynyt ryhmässä, mutta toivoisi ryhmältä myönteistä huomiota. Hän ikäänkuin koko ajan odottaa muilta huomionosoituksia hiljaisesti ja loukkaantuu/pahoittaa mielensä, jos häntä ei hiljaisena ryhmäläisenä huomioida. Hän siis vaatii itselleen erityiskohtelua.

ap

Kaikkia erityisherkkiä ei varmaan voi niputtaa samaan kastiin. Vaan erityisherkät niin kuin muutkin ryhmät sisältävät erilaisia persoonallisuuksia.

Mutta sattumaa tai ei, niin eräs erityisherkäksi itsensä luokittelema kaverini on juuri tuollainen, aivan täysin.

Tuollainen tauotta itsestään puhuminen. Kertoo miten rakastaa syvällisiä keskusteluja mutta ne keskustelut poikkeuksetta liittyvät häneen itseensä. Lisäksi toi empaattiisuus, hän osaa mielestäni olla hyvinkin välinpitämätön mitä tulee muiden ihmisten 'murheisiin.'

Erityisherkkyys kun on eräänlaista tunteiden syvyyttä, niin ei ole mikään ihmekään että huono-itsetuntoisuus on myös poikkeuksellisen raskasta näillä kaikille osapuolille. 

Ilmiötä ei ole tieteellisesti tietääkseni todistettu, kysymys on neuroottisesta suhtautumisesta elämään. Neurootikot ovat taipuvaisia keksimään erilaisia "ominaisuuksia" tai diagnooseja sen sijaan että unohtaisivat jännityksensä (tai no unohtaa ei voi mutta eivät ylireagoisi ja lietsoisi sitä) ja toimisivat ja harjoittelisivat sosiaalisia tilanteita niin kuin muutkin. Muut = "normaalit" ihmiset eli ihmiset jotka eivät neuroottisesti ylidiagnosoi itseään. Minulla tässä ihan realistinen pointti, vaikka kyllä hieman häiritsee kun nykyään keksitään kaiken laisia "erityis"diagnooseja. Huom ja kyllä uskon että herkkyyttä ja arkuutta on olemassa, tietysti.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:03"]

Minua todella ärsyttää tämä erityisherkkämuoti. Tunnen 5 itselleen erityisherkkä-diagnoosin antanutta. He ovat kaikki todella rasittavia ihmisiä. Puhuvat siitä, miten ovat herkkiä aistimaan kaikenlaista ja puhuvat lakkaamatta itsestään. Heillä on huono itsetunto ja he kärsivät herkkyydestään. Ja samalla heidän huomionkipeydelleen ei ole mitään rajaa. He käyttävät muita ihmisiä keittiöterapeutteinaan niin, että muut ovat heidän tapaamisensa jälkeen aivan poikki. Minä olen ihan uupunut, kun olen näiden seurassa 2h. He imevät kaiken mehun minusta. Olen itse kuunteleva ja tilaa antava, joten nämä erityisherkät todella pääsevät energisoitumaan seurassani (ovat näin sanoneet). Kääntöpuoli on se, että itseltäni on kadonnut kaikki energia heidän seurassaan. Yksi esim. soittaessaan ei saa puhettaan mitenkään katkeamaan, vaikka kerron, että minulla on alkamassa palaveri tai toinen tapaaminen. Hän jatkaa itsereflektiotaan ja 3h puhelun jälkeen huudahtaa: "Oi, mutta tällä kertaa en ehtinytkään kysyä sinulta mitään! No soitellaan!" Koskaan ei tule sitä kertaa, jolloin tämä ns. empaattinen erityisherkkä oikeasti olisi kiinnostunut jostakin muusta kuin itsestään puhumisesta.

Yksikään heistä ei tiedosta tätä energiasyöppöyttään, vaan kuvittelevat olevansa empaattisia ja toisen huomioivia. Luulen, että monet erityisherkät ovat nyt omineet tämän diagnoosin, koska he tuntevat nahoissaan, että heidän ystävänsä eivät jaksa heitä. He yrittävät verkostoitua kaikkien kanssa ja saada ystäviä, mutta eivät omaa taitoja todelliseen ystävyyteen.

Heillä on valtavasti narsistisia taipumuksia, joille he ovat itse aivan sokeita. Aiemmin diagnoosi olisi persoonallisuushäiriö, mutta erityisherkkä kuulostaa heidän korviinsa paljon mukavammalta ja lempeämmältä. Todellisuudessa kyse on pohjattomasta kaivosta, joka tarvitsee huomiota enemmän kuin kukaan pystyy antamaan.

[/quote]

Vaikka minussa itsessäni on erityisherkkyyden piirteitä, niin allekirjoitan aloituksesi.

Itselleni on ollut vain helpotus, kun löysin introverttiydestä ja erityisherkkyydestä selityksiä joillekkin outouksilleni. Mutta ne ovat vain helpottaneet omaa ajattelumalliani ja suhtautumista asioihin. Ei ole ollut tarvetta toitottaa näitä juttuja kenellekään. Omaan myös hahmotushäiriön ja lukihäiriön.

Mutta sitten minulla on pari erityisherkkää tuttua ja toinen ainakin tekee parhaillaan omista lapsistaan hulluja tällä erityisherkkyysvouhotuksellaan. Jutut on niin pimeitä, ettei tosikaan. Toinen on juuri tuollainen palvelusten vaatija ja marttyyri, jos kaikki ei mene hänen erityisherkkyytensä mukaan.

Joskus ei tiedä, itkeekö vai nauraa, kun nämä erityisherkät ystäväni tulkisevat ihmisistä aivan ihmeellisiä asioita ja näkevät kuulemma heidän mustuaisen liikkeestä heidän tunteitaan ja sisäisiä traumoja ja tunnelukkoja.

Odotan, koska kumpikin hakeutuu joihinkin reikihoitoihin ja enkelikoulutuksiin.

Tässä on yksi syy, miksi en koskaan kerro ihmisille, miksi joskus on pakko lähteä pois, koska äänet käy korviin ja tulee sisäinen värinä ja hermostunut olo, jos on hälinää ja meteliä ja ristiriitoja yms. Miksi joskus haluan olla vain kotona yksin latautumassa ja keräämässä itselleni voimia ja en jaksa olla niin kovin sosiaalinen. 

Niin no, en ole tuttavasi ja mielummin kuuntelen kuin puhun ongelmistani. Edelleen, älä yleistä, ole hyvä. T.2

Minä olen erityisherkkä pahimmasta päästä ja olen yleensä itse se kuunteleva osapuoli ongelmaksi asti. Enkä ole koskaan edes sanonut kenellekään olevani erityisherkkä. Sillä lailla kyllä olisin elämässäni toivonut erityiskohtelua, että lapsena ei olisi pakotettu tekemään asioita jotka oli liian kuormittavia, ne aiheutti mulle suurta vahinkoa josta kärsin edelleen 40 vuotta myöhemmin. Aikuisena olen itse vastuussa itsestäni ja siitä että en hakeudu liian kuormittaviin elämäntilanteisiin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:13"]

Kaikkia erityisherkkiä ei varmaan voi niputtaa samaan kastiin. Vaan erityisherkät niin kuin muutkin ryhmät sisältävät erilaisia persoonallisuuksia. Mutta sattumaa tai ei, niin eräs erityisherkäksi itsensä luokittelema kaverini on juuri tuollainen, aivan täysin. Tuollainen tauotta itsestään puhuminen. Kertoo miten rakastaa syvällisiä keskusteluja mutta ne keskustelut poikkeuksetta liittyvät häneen itseensä. Lisäksi toi empaattiisuus, hän osaa mielestäni olla hyvinkin välinpitämätön mitä tulee muiden ihmisten 'murheisiin.'

[/quote]

Aivan sama kokemus minulla. Erityisherkkä puhuu kaikenaikaa omasta upeasta herkkyydestään aistia tunnelmia, ihmisten ilmapiiriä jne. Hän käy erilaisissa retriiteissä, koska tarvitsee tällaista syvällistä aikaa. Hän puhuu "syvällisesti" omista asioistaan, lapsuuden traumoistaan, kaltoinkohtelustaan. Ihmettelee sitä, miksi hän saa niin vähän myönteistä palautetta ympäristöstään. Puhuu lakkaamatta itsestään ja herkkyydestään ja kyvystään käyttää intuitiotaan ja mielettömän suuresta ja hienosta ihmistuntemuksestaan. Ja käytännössä on aivan sokea omalle itselleen ja ärsyttävyydelleen.

Luulen, että nämä huomiohakuiset "erityisherkät" eivät koskaan ole saaneet suoraa ja korjaavaa palautetta siitä, mikä oikeasti mättää. Että kukaan ei jaksa olla 100% vain toisen käytettävissä henkisesti. Että tarvitaan vastavuoroisuutta. Tarvitaan psyykkistä joustavuutta eikä aina vaadetta edetä erityisherkän pillin mukaan (kun kuppi on nurin milloin mistäkin). Eikö erityisherkkä voisi kehittää itseään sen sijaan, että vaatii muun maailman ottavan heidän yksilöllisyytensä huomioon? Ettekö ymmärrä, että me olemme kaikki omilla tavoillamme erityisherkkiä? Että olemme ainutkertaisia omine toiveinemme. Ei kenelläkään ryhmällä ole oikeutta omia etuoikeuksia herkkyyteen ja nostaa itseään jalustalle sen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:19"]

Niin no, en ole tuttavasi ja mielummin kuuntelen kuin puhun ongelmistani. Edelleen, älä yleistä, ole hyvä. T.2

[/quote]

Minä puhun omasta tutustani, en tietenkään sinusta, koska en tunne sinua. En ole yleistänyt tätä kirjoitusta koskemaan sinua, mutta kerron oman kokemukseni, että 100% niistä, jotka ovat itsensä diagnosoineet erityisherkiksi, ovat kuvaamani kaltaisia. Se ei tietenkään tarkoita, että 100% kaikista maailman erityisherkäksi itsensä kokevista olisi tällaisia. Esimerkiksi numero 10 todistaa, että on myös muunlaisia erityisherkäksi itsensä kokevia.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:16"]

Erityisherkkyys kun on eräänlaista tunteiden syvyyttä, niin ei ole mikään ihmekään että huono-itsetuntoisuus on myös poikkeuksellisen raskasta näillä kaikille osapuolille. 

[/quote]

Ja miinustajille tiedoksi, niin olen itse erityisherkkä, joka kärsinyt huonosta-itsetunnosta(yhäkin tietyllä tasolla) joten tiedän mistä puhun. 

erityisherkkä nyt sattuu vain olemaan uusi muotisana. ennen niitä kutsuttuun lässyttäjiksi,luusereiksi  yms ja opetettiin olemaan muiden tavoin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:13"]

Kaikkia erityisherkkiä ei varmaan voi niputtaa samaan kastiin. Vaan erityisherkät niin kuin muutkin ryhmät sisältävät erilaisia persoonallisuuksia. Mutta sattumaa tai ei, niin eräs erityisherkäksi itsensä luokittelema kaverini on juuri tuollainen, aivan täysin. Tuollainen tauotta itsestään puhuminen. Kertoo miten rakastaa syvällisiä keskusteluja mutta ne keskustelut poikkeuksetta liittyvät häneen itseensä. Lisäksi toi empaattiisuus, hän osaa mielestäni olla hyvinkin välinpitämätön mitä tulee muiden ihmisten 'murheisiin.'

[/quote]

Sama kokemus mulla. Syvällisiä ja empaattisia he ovat silloin, kun kyse on heidän omista tarpeistaan ja tunteistaan. Kun minä kertoisin jotakin itsestäni, heillä onkin jo nopeasti muuta menoa. Monet hakevat huomiota erilaisista terapioista, mutta eivät välttämättä kiinnity mihinkään niin pitkäksi aikaa, että terapia alkaisi tuottaa tulosta. Välillä tuntuu, että oikein rypevät kurjuuden ihanassa maailmassa. Mikään ystävän lohdutus, auttava käsi, ratkaisuehdotus ei ole riittävä. Aina vaan samaa tunnemössöä vuodesta toiseen. Toivoisin, että ottaisivat vastuun omasta hyvinvoinnistaan. Tuntuu, että syyttävät kaikkia muita ja ovat uhreja eivätkä näe, että itse voisivat päästä eteenpäin, jos ottaisivat sen askeleen.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:21"]

Minä olen erityisherkkä pahimmasta päästä ja olen yleensä itse se kuunteleva osapuoli ongelmaksi asti. Enkä ole koskaan edes sanonut kenellekään olevani erityisherkkä. Sillä lailla kyllä olisin elämässäni toivonut erityiskohtelua, että lapsena ei olisi pakotettu tekemään asioita jotka oli liian kuormittavia, ne aiheutti mulle suurta vahinkoa josta kärsin edelleen 40 vuotta myöhemmin. Aikuisena olen itse vastuussa itsestäni ja siitä että en hakeudu liian kuormittaviin elämäntilanteisiin.

[/quote]

Voisiko olla niin, että on näitä yllä olevia ihmisiä, jotka oikeasti ovat erityisherkkiä ja sen lisäksi, kun asiasta on nyt tullut tämä muoti-ilmiö, monet narsistit ovat alkaneet omia diagnoosia, sillä se on jotenkin kiva ja erityisesti heitä palveleva?

ap

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:21"]

Minä olen erityisherkkä pahimmasta päästä ja olen yleensä itse se kuunteleva osapuoli ongelmaksi asti. Enkä ole koskaan edes sanonut kenellekään olevani erityisherkkä. Sillä lailla kyllä olisin elämässäni toivonut erityiskohtelua, että lapsena ei olisi pakotettu tekemään asioita jotka oli liian kuormittavia, ne aiheutti mulle suurta vahinkoa josta kärsin edelleen 40 vuotta myöhemmin. Aikuisena olen itse vastuussa itsestäni ja siitä että en hakeudu liian kuormittaviin elämäntilanteisiin.

[/quote]

Voisiko olla niin, että on näitä yllä olevia ihmisiä, jotka oikeasti ovat erityisherkkiä ja sen lisäksi, kun asiasta on nyt tullut tämä muoti-ilmiö, monet narsistit ovat alkaneet omia diagnoosia, sillä se on jotenkin kiva ja erityisesti heitä palveleva?

ap

[/quote]

Ja jos näin on, ei ihme, että erityisherkkädiagnoosi alkaa monia ärsyttämään.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:16"]

Erityisherkkyys kun on eräänlaista tunteiden syvyyttä, niin ei ole mikään ihmekään että huono-itsetuntoisuus on myös poikkeuksellisen raskasta näillä kaikille osapuolille. 

[/quote]

Näinpä. Ihmiset ymmärtää ettei joku vaikkapa kroonisista kivuista tai vakavasta sairaudesta kärsivä jaksa olla kauhean empaattinen muita ihmisiä kohtaan, eikä kukaan sitä heiltä edes odota. Mutta psyykkisiä vaivoja sama ymmärrys ei koske, vaikka ne voivat olla todella tuskallisia ja invalidisoivia. Itse olen käsinyt persoonallisuustason ongelmista ja sitten kun rupesin paranemaan, suurin ihmetys oli se että näin helppoako arki on "normaaleilla" ihmisillä. Terve mieli ei pysty kuvittelemaan sairasta mieltä ja toisinpäin. Joskus tietyt paikat tai asiat saa edelleen mulla flashbackin laukemaan ja pari kertaa olen ajatellut että herrajumala, miten ikinä jaksoin tätä tunnetilaa 15 vuotta normaalia esittäen.

Minulla on yksi kaveri tai itseasiassa miehen kaverin puoliso juuri tälläinen! En voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä. Painotetaan sitä erityisherkkyyttä ja sitten imetään muista ihmisistä voimat. Tämä ihminen kokee että hän on niin erilainen kun muut ja sen tkaia hänellä ei ole kavereitaan. Ymmärrän että toiset ihmiset on herkempiä, esim. itkemään tai ilmaisemaan tunteitaan, mut mites tämä erityisherkkä on niin muotidg???